Syyskuun ensimmäinen päivä, mun ajatusmaailman mukaan siis syksy on nyt virallisesti täällä. Vuodenajan vaihtuminen tosin on tuoksunut nenässä jo jonkun aikaa, ja tänään tajusin ensimmäistä kertaa puiden lehtien alkaneen vaihtaa väriä. Kelit ovat selkeästi viilentyneet, mikä ei sinänsä harmita – vaikkakin takin päälle heittäminen tuntuu ihan kummalliselta. Niin ja paljaita sääriä farkkushortseissa on vähän ikävä.

Ohrapelto

Mun syksy alkoi työhaastattelulla, about parinkymmenen hakemuksen jälkeen vihdoin tuli edes yksi kutsu haastatteluun. Tuntui menevän ihan mukavasti, ensi viikolla kai pitäisi selvitä huolitaanko mut sinne vaiko ei. Runsaan 50 kilometrin työmatkakaan ei haittaisi, kunhan vain jotain pääsisi tekemään. Tällainen useamman viikon lööbailu alkaa hiljalleen käydä hermoille, mä kaipaan tekemistä ja erityisesti jotain säännöllisyyttä elämään.

Vanha kämppä Maariankadulla on jätetty taakse, uuteen kotiin pääsyä odotellessa punkkaan vanhempien nurkissa pari viikkoa. Käytiin tänään kullan kanssa huonekaluliikkeissä lähinnä inspiraatioiden toivossa, mutta löydettiin me sentään passelit verhot (halvalla!) olohuoneeseen. Olen vähän sitä mieltä, että tulevaisuudessa käydään vielä tahtojen taisto ainakin matto-osastolla… Vaikka tässä ollaan suhteellisen tiiviisti hengattu useampi kuukausi, niin kyllähän saman katon alle muuttaminen pikkasen jännittää. Toisaalta tuon yhden kanssa on niin mukavaa olla ja elää, kun se on samalla tavalla vähän sekopäinen kuin itsekin olen. ;) Meille vaan tulee välillä tosi hullunkurisia kohtauksia vastaan ihan huomaamatta, ja tylsätkin asiat osataan kääntää sopivasti hassutteluksi. Parasta on tietysti se molemminpuolinen tykkäämisen tunne, mä tykkään ja musta tykätään. Siitä tulee aika hyvälle mielelle, kun esimerkiksi pukeutuessani kotikotona maailman junteimpiin vaatteisiin (tänään tyyliä Marimekon sinimustaraidallinen paita, ikivanhat beiget lökötuulihousut sekä punaiset kumisaappaat) toinen sanoo ihan yllättäen, että “hei kulta oot tosi kaunis”. <3

Ohraa auringonlaskussa

Ketään ei ehkä kiinnosta, mutta syy miksi mulla oli päälläni edellä mainittu kotiasu oli se, että oltiin lähdössä ohrapellolle keräämään hukkakauraa pois. Iskän pyynnöstä/käskystä, kun se itse lähti motoristiporukalla viikottaiselle ilta-ajelulle ja ohra pitäisi huomenna puida pois. Päivällä taivas oli harmaa, mutta pellolla pyöriessämme ilta-aurinkokin näyttäytyi ja katosi sitten kauniin auringonlaskun saattelemana horisontin alapuolelle. Mikäs täällä maalla väliaikaisesti ollessa.