AvainsanaMuutoksia

23.2.2019
15:44

4-vuotiaan intoa ja iloa

Luulin pitkään tyttären 3,5-vuotiskatsauksen jääneet kirjoittamatta viime loppukesän hässäkässä, kunnes nyt yhtäkkiä löysinkin postauksen tyngän luonnoksista. Kuvastaa hyvin tätä nykyistä bloggausmeininkiäni, kun luonnoksissa on niin paljon tavaraa ettei sieltä enää löydä etsimäänsä ja koskaan ei kerkeä kirjoittamaan postauksia valmiiksi. Eikä varmaan tarvitse edes mainita kuopuksen vauvakirjaa, siihen ei näköjään maailman ihanin vauvakirjakaan auta… No mutta, koska edellinen katsaus jäi tulematta, otetaan alkuun 3,5-vuotisjutuista se mitä olin ehtinyt kirjata ylös ja muiden kohtien osalta 4-vuotisosuudessa tarkastellaan ajanjaksoa sitten 3-vuotiskatsauksen (joka muuten sekin on julkaistu monta kuukautta jälkikäteen, eh heh).

3,5-vuotias tytär

Tytär 3,5 v.
  • Alkuvuoden muuton jälkeen näytti siltä, että täällä maalla on kaikki päiväkodit aivan piukassa, mutta sitten yks kaks yllättäen tuli soitto että seuraavalla viikolla kuun vaihtuessa tyttärellä olisikin hoitopaikka. Tyttö oli siinä kohtaa ollut 2,5 kk kotona ja palaaminen päiväkotiarkeen oli hämmentävän raskasta. Päiväkotitaipaleen alussa 1,5-vuotiaana tirautti kyyneleitä ehkä parina aamuna, nyt aamuitkua oli ekan päivän jälkeen monta viikkoa. Suurin syy taisi olla se, ettei hän päässytkään pienten ryhmään vaan siirtyi heti toisena aamuna isompien 3-6-vuotiaiden ryhmään ja oli siellä luonnollisesti nuorimmasta päästä. Kevään edetessä alkoi onneksi sujua ja useimmiten tarhapäivästä kertomiseen vastaus on jeeee!, minkä lisäksi edelleen toteaa välillä että tänään en itkenyt yhtään. Hoitopäiviä on ollut vuoroviikoin 2 tai 3 päivää viikossa, pituudeltaan noin 7 h.
  • On aikamoinen lukutoukka. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu iltasatu (mieluiten isin lukemana), minkä lisäksi tyttö nappaa välillä kirjan tai pari kainaloon ja istahtaa sängylle/sohvalle niitä selailemaan. Äidin huhuillessa mitä oikein teet (koska hiljaisuus), kuuluu tomera no luen! vastauksena. Suosikkeja ovat viime aikoina olleet oman lapsuuteni Mauri Kunnakset Robin Hood ja Hurjan hauska autokirja sekä kaverin syksyllä tuoma “Selma-satu” eli Vaukirjan Selma – sisukas pieni noitatyttö. Yhteistä näille on se, että ne kaikki sisältävät useita lyhyempiä tarinoita.
  • Rattaille on tarve enää joskus harvoin pidemmillä reissuilla, mutta vaunuhulluna tahtoo toisinaan istua niissä kotona sisällä ja lastentarvikeliikkeessä pitää päästä testaamaan aina muutamat kärryt ennen kuin voi lähteä pois. Lisäksi kiikuttaa pehmoleluja edelleen niin rattaiden kuin veljen turvakaukalon kyytiin nukkumaan.
  • Yritti alkuvuodesta käydä yksin omassa jumpassa (temppujumppa 3-4v), mutta muutaman kerran jälkeen luovutimme kun rimakauhu ei vain hellittänyt. Onneksi aiemmista jumpista tuttu ohjaaja vetää vauva- ja perhesirkusta myös täällä maalla, joten jatkoimme sirkustelua koko kevään. Kesäkuussakin tunteja olisi vielä ollut, vaan silloin oli muuten niin hektistä ettemme lopulta ehtineet kertaakaan jumppaan.
  • Puhua pälpättää paljon ja nopeasti, tyypillinen varsinaissuomalainen siis. Palaa selityksissään usein menneisiin tapahtumiin, joskus jopa hämmästyttävän kaukaisiin. Viittaa aiempiin asuinpaikkoihimme silloin pienessä kerrostalossa kun olin 2-vuotias (= viime syksyn väliaikaiskoti) sekä siellä isossa kerrostalossa kun olin pieni (= hänen synnyinkotinsa). Nyt uutena on tullut kuiskaaminen: toisinaan joku asia pitää tulla kuiskaamaan äidin korvaan.
  • Rakastaa musiikkia, laulua ja tanssia. Välillä haluaa musiikkia soimaan (ihan sama onko puhelimesta vai soivasta laulukirjasta vai mistä) ja tanssahtelee sitten ympäri olohuonetta. Tykkää myös katsoa tanssiesityksiä ja olikin aivan fiiliksissä päästessään alkukesästä mamman kanssa Gymnaestradan näytöksiä ihmettelemään.
  • Tottui pikkukaksiossa nukkumaan meidän kanssa, niin eihän siitä itsekseen nukkumisesta tullut muuton jälkeen mitään vaan parin ekan yön jälkeen alkoi heräillä vähän väliä painajaisiin ja kipitti meidän viereen nukkumaan. Kevät mentiinkin koko perheen yhteisellä makuuhuoneella ja monesti oli pahojen unien keskeltä pakko kivuta iskän viereen nukkumaan, vaikka se oma sänky oli puolen metrin päässä. Kesän alussa halusi yhtäkkiä nukkumaan patjalle toiseen huoneeseen, siispä juhannuksena veivattiin huonejärjestystä uusiksi ja nyt lapset nukkuvat keskenään omassa huoneessaan. Nukahtaminen on monesti aika hulabaloota, mutta varsin sikeäuninen tytär on sitten kun kunnolla nukahtaa.
  • Kevät meni yllättävän vähillä sairasteluilla, vaikka aloitti uudessa päiväkodissakin. Välillä maaliskuun alku-kesäkuun loppu oli yhden ainoan päivän tarhasta pois, kun vaikutti aamulla kuumeiselta mutta lopulta se ei ollutkaan mitään vaan seuraavana aamuna oli ihan jo kunnossa.
  • Vaatteissa on 98-kokoiset jäämässä pieneksi. Mini Rodinilta on otettu 104/110 kokoa käytttöön ja Papulta, Noshilta sekä Kaikolta on koko 98/104 passeli. Uutena vaatekaappiin on tullut mm. Jamie Kayn pehmoisia ribbivaatteita koossa 4y ja t-paitoina on useampi Name It kokoa 104. Gugguut ovat jääneet lähes kokonaan syrjään, kun tytär alkoi valittaa niiden kapeudesta etteivät tunnu kivalta päällä.
  • Pikkuveljen neuvolakäynnillä tuli mitattua tytärkin: pituutta on jo 99 cm! Paino lienee siinä 15 kg paikkeilla, vielä pääsee just ja just ostoskärryjen kyytiin istumaan.

4-vuotias tytär

Tytär 4 v.
  • On luonteeltaan iloinen, utelias, puhelias ja monessa asiassa varsin innokas. Uusissa tilanteissa saattaa iskeä ujous ja monesti tarkkailee ensin hetken ennen kuin uskaltautuu mukaan menoon. Vanhat tutut asiat ja ihmiset sen sijaan ilostuttavat entiseen tapaansa ja tyttö onkin aina innolla lähdössä niin kauppaan, erilaisiin tapahtumiin (messut on lemppareita!), kavereille kyläilemään kuin mammalle ja pappalle yöksi.
  • Lomaili kesällä pari kuukautta päiväkodista ja vaikka kevät oli aika rämpimistä, syksyn jälkeen ei suurempia ongelmia ole ollut. Aamuisin on välillä hankaluuksia nousta ylös kun “mua väsyttää!” ja eikä meinata edes ysiksi ehtiä paikalle… Jokin aika sitten vaihdoimme lyhyen viikon päivät alkamaan jo aamupalalla klo 8 ja yllättäen se on ollut jopa helpompaa, kun se muiden kanssa syöty aamupala on sellainen spesiaalijuttu. Turussa meillä oli aivan ihana päiväkoti ja onneksi tämä uusikin on osoittautunut todella kivaksi paikaksi.
  • Vaunut ja rattaat kiinnostavat edelleen, vaikkei enää itse niissä matkusta kuin satunnaisesti. Lastentarvikeliikkeissä haluaa aina koeistua parit ja ehdottaa sitten, voitaisiinko hankkia veljelle sellaiset. :) Messuille ja vastaaviin lähdettäessä on vielä otettu varuiksi mukaan istumapaikka tyttärellekin, jos kuopus on mukana niin penkillinen seisomalauta rattaisiin kiinni tai jos ei niin ihan matkarattaat – saahan niissä sitten kuskattua tavaroita, mikäli tyttö ei halua kyytiin.
  • Leikit ovat kehittyneet hurjasti! Mitä lähemmäs neljää ikävuotta tultiin, sitä mielikuvituksellisemmaksi ja keskittyneemmäksi leikit muuttuivat. Myös erilaiset hoivaamisleikit tulivat kuvioihin useammin ja nyt viimeisimpänä käsittelyssä on usein iät sekä perhesuhteet. Tyttö saattaa leikkiä pitkän tovin itsekseen esim. pikkulegoilla ja toisinaan myös vetäytyy hahmoleikkiensä kanssa vaatehuoneen lattialle, ettei pikkuveli vain pääse sotkemaan. Myös keittiö- ja kauppaleikit ovat varsin pop edelleen, 4-vuotislahjaksi saadusta piippaavasta kassasta kauppatarvikkeineen on oltu ihan pähkinöinä.
  • Kaikki lelut tuntuvat olevan supertärkeitä eikä mistään haluaisi koskaan luopua, ei vaikka kuinka selittäisi että hukutaan lelumäärään kohta, jos aina vaan tulee uusia eikä vanhoja laiteta eteenpäin. Pehmolelut tuntuvat olevan erityisen rakkaita ja toisinaan onkin sänky niitä täynnä. Eipä tosin voi tätä ihmetellä, äitikin on lapsena ollut suuri pehmolelufani… Myös muoviset Koiramäki-hahmot ovat yksiä lemppareita, ne kun sopivat mainiosti niin Fisher & Price -taloon kuin Brion hevostalliinkin.
  • On edelleen aikamoinen lukutoukka ja selailee kirjoja pitkin päivää, myös esim. äidin sisustuslehtiä. Just nyt suosikkeja ovat mm. Mauri Kunnaksen Koiramäki-tarinat.
  • Rakastaa värityskirjoja sekä piirtämistä ja myös kirjaimista on todella innostunut; tunnistaa useimmat aakkoset ja monet osaa kirjoittaakin jo paperille. On ollut hauska seurata miten viimeisen vuoden aikana typy on kirjain kerrallaan oppinut niitä lisää – ja toki viimeisimpänä kirjoittamaan oman nimensä.
  • Tykkää katsoa lastenohjelmia, mutta monista näkee painajaisia kun ovat kuulemma pelottavia. Toimiviksi on todettu Pipsa Possu, Teletapit, Ystävien kylä, Dinojuna sekä Puuha Pete. Ai niin ja uusimpana Anniina Ballerina, joka tosin aina aiheuttaa tyttärelle kevyen tanssi- ja esiintymisvimman.
  • Musiikki ja tanssi ovat edelleen lähellä sydäntä. Yksi suosikkiaktiviteetti kotona on laittaa musiikkia esim. jostain musiikkikirjasta ja tanssia sen tahtiin olohuoneen matolla, joka on esiintymislava. On käynyt isovanhempiensa kanssa niin konsertissa kuin teatterissa ja niistä on ollut aivan innoissaan.
  • Jatkoi syksyllä perhesirkusryhmässä, vaikka se vähän säätämistä olikin tunnin alkaessa heti pikkuveljen vauvasirkuksen perään. Loppuvuodesta kokeili tanhua, kun paikallisryhmässä huudeltiin sinne lisää osallistujia. Se on sujunut hieman vaihtelevasti, mutta paremmin kuitenkin kuin aiempi temppujumppakokeilu – ja siellä on mahdollisuus päästä esiintymään!
  • Puhe on muuttunut selkeämmäksi ja lauserakenteet monimutkaisemmaksi. Äännevirheitä on edelleen (mm. R ja J puuttuvat, L on toisinaan sellainen pehmeä IJ) mutta noin yleisesti pimun höpinöitä ymmärtää huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten. Ja kyllä sitä juttua riittääkin: milloin muistellaan menneitä tapahtumia (ihan käsittämätön muisti tällä meidän 4-vuotiaalla!), milloin pohditaan tulevaa, milloin selitetään suu vaahdossa kaikkea mahdollista muuta. Äitinsä sukuun tullut, heh heh.
  • Kertoo usein miten paljon tykkää kaikista: äidistä, isästä, pikkuveljestä, kissasta, mammasta, papasta, tädistä, serkusta, kaverista X ja Y, jostain tietystä lelusta tai tekemisestä. Usein kuuluu myös “jooko jooko jooooooooko?!”, jos kovasti innostuu jostain ja koittaa saada vanhemmat mukaan juttuun. Vastaavasti välillä taas ei tykkää kenestäkään ja kaikki on ihan tyhmää.
  • Nukkuu pääsääntöisesti sikeästi läpi yön eikä useinkaan havahtunut edes vauvan öisiin itkuihin (joita kyllä on ollut aivan tarpeeksi). Välillä juttelee unissaan ja joskus myös hätkähtää itkemään nähtyään pahaa unta, tiukan paikan tullen haluaa kömpiä viereen nukkumaan. Nukkumaanmenoon on ehkä (vihdoin!) tullut vähän jotain järkeä eikä nukuttamisessa mene enää tuntitolkulla aikaa. Keskenään lapset eivät nukahda vaan tarvitsevat jomman kumman vanhemmista samaan huoneeseen siksi aikaa.
  • Syömisten suhteen nirsous jatkuu, päiväkodissa kuulemma tulee välillä jopa itku kun ei tahtoisi maistaa jotain uutta ruokalajia (useimmiten erilaisia marja-asioita). On todella epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta toisinaan maistaminen sujuu niin hyvin että tykästyy ruokaan kuitenkin. Nyt on keksinyt, ettei pidä sipulista (koska tätikään ei tykkää…) ja myös siemenet ovat edelleen ehdoton ei. Suosikkiruoka on varmaankin se maailman simppelein: makaronia, raejuustoa, ketsuppia ja kurkkua/paprikaa. Ah mikä gourmetateria! Tortillat ja hodarit maistuvat myös aina, pitsakin useimmiten.
  • Ei ole muuton jälkeen ollut kipeänä kuin ihan pari kertaa ja nekin varsin kevyitä settejä. Reilu 2,5-vuotiaana todettu infektioastma on helpottanut eikä astmalääkkeitä ole tarvittu uudessa kodissa asuessa muistaakseni kertaakaan. Pari pientä flunssaa on kuluneen vuoden aikana ollut, mutta pääasiassa muut perheenjäsenet ovat napanneet tauteja vuorotellen ja tytär selvinnyt niistä terveenä.
  • Hiukset ovat kasvaneet vuodessa aika pitkiksi ja otsatukka on muisto vain. Puhui syksyllä haluavansa polkkatukan, mutta samaan aikaan toivoo usein Frozen Elsa -lettejä päähänsä niin ollaan vähän vielä himmailtu leikkaamisen kanssa. Hiuslaatu on tosiaan liukas ja pyörteitä on silleen jännästi, ettei hiukset aina asetu kuten äiti epätoivoisesti yrittää. Äidin mielestä kuontalo muistuttaa peikkoa, jos ei ole kiinni, mutta tytär itse tuumaa vain että “tänään haluan näyttää peikolta”.
  • Vaatteissa on loputkin 98/104 laitettu pois ja nyt käytössä on vaatteita 110 kummankin puolen. Mini Rodinin yläosista on 104/110 käytössä ja esim. Papulta, Noshilta, Kaikolta ja Mainiolta on jo 110/116 otettu käyttöön. Garderobi on muuttunut hieman eri tyyliseksi, kun mukaan on tullut mm. Bobo Choses, Monkind Berlin sekä Tinycottons ja sävymaailma on vaihtunut murretummaksi – toki kirkkaanpinkillä twistillä. ;) Toisinaan vaatteista joutuu vähän taistelemaan, kun mikään ei kelpaa, mutta onneksi niihinkin kriiseihin löytyy lopulta ratkaisu. Tytön suosikkeja ovat “helmat” (mitä hulmuavampi hame sen parempi) ja röyhelöpaidat, minkä lisäksi rakastaa pukeutua johonkin samaan kuin veljellä tai äidillä.
  • Oli syntymäpäivänään 4-vuotisneuvolassa tasan 102 cm pitkä ja painoa oli vajaa 16 kg eli hintsusti keskikäyrän alapuolella mennään edelleen.
6.6.2018
13:21

3-vuotias tahtova papupata

Voi apua, mullahan jäi alkuvuoden häslingissä kokonaan kirjoittamatta tämä postaus! Aika menee niin hullua tahtia, että on vaikeaa käsittää esikoisen saapumisesta olevan todella jo kolme vuotta (ja ylikin) aikaa. Edellisen katsauksen jälkeen tyttären maailma on mullistunut eniten varmasti siinä, että hänen ainoan lapsen statuksensa tuli päätökseen pikkuveljen synnyttyä viime syksynä. Myös jos vertaa vuoden takaiseen, on tyyppi kasvanut henkisellä tasolla ihan valtavasti. Nyt kun aikaa hurahti vähän turhan paljon, käsittelen listauksessa aikaa vain tammikuuhun asti, jolloin tuo kolme vuotta tuli täyteen. Melkein heti perään saakin sitten jo aloitella seuraavaa…

3-vuotias tytär

Tytär 3 v.
  • Hei vaan hei, kolmeveen tahto- ja uhmakausi! Toisinaan asiat sujuvat mukavasti eikä tarvita sen kummempaa tappelua minkään suhteen, mutta vastapainoksi on kausia, jolloin pitää vääntää aivan kaikesta. Arkeen tuovat maustetta myös järkyttävät kilarikohtaukset, jolloin pimu vain rääkyy hulluna eikä meinaa ollenkaan pystyä rauhoittumaan. Tämä alkoi aika lailla pikkuveljen syntymän jälkeen, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää – kenen maailma ei järkkyisi siitä, että yhtäkkiä joutuu jakamaan tärkeimmän ihmissuhteensa.
  • Syksyn jatkoi tutussa päiväkodissa aiempaa pienemmällä 27,5 h viikkotuntimäärällä. Tuntien jakautumista kokeilimme varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, joista toimivimmaksi nousi keskipitkät n. 6,5 h päivät 3-4 kertaa viikossa. Ensin yritimme ehtiä paikalle aamupalaksi, mutta matka toiselta puolen keskustaa (koska emme halunneet vaihtaa päiväkotia väliaikaisesti) aamuruuhkassa vei aikaa sen verran paljon, että myöhäistimme suosiolla aamun aloitusta. Joulun alla sanoimme sitten hyvästit ihanalle Turun päiväkodille, kun vuodenvaihteen jälkeen oli edessä muutto toiselle paikkakunnalle.
  • Suosikkileikkejä ovat koti-, kauppa- ja ravintolaleikit. Sai hieman ennen pikkuveljen syntymää oman pienen vauvanuken ja 3-vuotislahjaksi tuli sukulaisilta takaisin myös äidin vanha nukke vaatekasan kera. Muuton jälkeen meille kiikutettiin omasta lapsuudestani jemmassa ollut nukensänky, mutta sen lisäksi nuket löytyvät nukkumasta milloin mistäkin.
  • Kirjat ovat tytölle tärkeitä ja iltarutiineissa parasta on luonnollisesti iltasatu, mieluiten isän lukemana. Nyt huomaa selvästi enemmän sitä että sama kirja pitää lukea useampana iltana peräkkäin, sitten taas se unohdetaan ja otetaan joku muu tilalle ns. teholukuun. Vaun aakkoskirjat ovat edelleen suosikkeja – myös siinä että ne pinotaan kaikki kaapista ulos pinoon ja harvemmin takaisin…
  • Vaunuhulluus senkun jatkuu. Kotona ei koskaan tiedä mikä tyyppi veljen vaunukopasta milloinkin löytyy, yleensä pehmoleluista joko pupu tai pitkäraajainen yksisarvinen. Kuomu tietysti myös niin auki kuin vaan saa ja jos yrität mennä sen alle kurkkaamaan, kuuluu salamana “shhh, xxx nukkuu” -komento. Vaikka odotti niin kovasti tuplarattaissa istumista vauvan vieressä, valitsee silti useimmiten penkillä varustetun seisomalaudan mieluummin. Varsin näppärää kaupungissa ja julkisilla liikkuminen onkin kapeampien rattaiden ja laudan kanssa kuin tuplina.
  • Lajittelee ja järjestelee mielellään kaikenlaista: sain esimerkiksi sairaalaan kuvaviestin tytön lattialle riviin järjestelemistä “sienistä”, jotka siis olivat hoitopöydän laatikosta löydetyt vauvan sukkamytty + mun kestoliivinsuoja -komboja. ;’D Tähän tarkkuuteen liittynee myös innostus palapelien tekemiseen, tyyppi meinaan osaa monimutkaisempiakin palapelejä niin hyvin että luo itselleen pientä lisähaastetta kokoamalla niitä ylösalaisin.
  • Katsoo piirrettyjä (mm. Kaapo, Kaupungin sankarit) säännöllisen epäsäännöllisesti, joskin uhmakohtauksia on sen verran paljon että ruutuaika on pidetty varsin minimissä. Televisiota meillä ei väliaikaiskodissa edes ollut, joten ohjelmia on katsottu vain silloin tällöin tabletilta.
  • Syksyllä jatkoimme harrastamista perhesirkuksen muodossa eikä lopulta synnytyksen ympärillä jäänyt kuin vissiin kerta vai pari väliin. Vauvan synnyttyä pyrin aina järjestämään jonkun vaunuttelemaan sirkuksen ajaksi, jotta pystyisin keskittymään täysillä tyttäreen, mutta loppusyksystä oli välillä pakko ottaa pikkuveli mukaan tunnille (toki usein hän vain nukkui).
  • Puhuu hereillä ollessaan lähes taukoamatta. Jos ei ole mitään ajankohtaista juteltavaa, muistelee mielellään menneitä asioita ja tapahtumia. Lisäksi aika ajoin on ah niin ihania miksi-kausia. Puhe on pääsääntöisesti ihan ymmärrettävää, vaikka äänteissä riittää vielä opeteltavaa. R-kirjainta ei osaa sanoa ja jotkut kirjaimet ovat tietyssä kohtaa sanaa hankalia lausua, mutta vauhdilla kehittyy koko ajan. Yksi hauskimmista oli viime syksynä “vauvalla tuli kahta aivusti” eli vauva aivasti kaksi kertaa, se piti ihan kirjata muistiin vauvakirjaankin.
  • Rakastaa musiikkia ja laulua. Soivat laulukirjat ovat parhautta, samoin se kun mamma laulaa iltaisin nukkumaanmenon alla (käymme usein lauantaisaunassa heillä). Lauleskelee itsekin paljon, joulun ympärillä esimerkiksi lurautettiin Tuiki, tuiki tähtönen monta kertaa päivässä.
  • Vauvan syntymän jälkeen on saanut väsyneet vanhemmat hermostumaan välillä turhankin helposti ja huutamiseen reagoi yleensä itkemällä sen toisen, ei-huutavan vanhemman perään – ja joskus mammankin. Onneksi mamma ja pappa ovat olleet paljon läsnä ja tytär on toisinaan päässyt heille yksikseen, jolloin saa isovanhempiensa täyden huomion. ♥
  • Juuri kun oli alkanut taas nukkua omassa huoneessa, tuli muutto pikkukaksioon ja koko perheelle yhteinen makuuhuone. Iltasatu luetaan yleensä vanhempien sängyssä ja monesti haluaa nukahtaa sinne, tosin itsekseen nukahtaminen on valitettavan harvinaista ja nukuttajan pitää pysyä vieressä uneen saakka. Yllättävän sikeä nukkuja tytöstä kuitenkin on tullut eikä herää edes itkuun, vaikka minimies karjuisi suoraa huutoa vieressä. Tarha-aamuina herättelyyn saa käyttää useamman hetken, melkein kuin jotain teini-ikäistä koittaisi saada ylös sängystä. :P
  • Päiväunet jäivät pois loppusyksystä, kun tuntui turhalta päivällä taistella tunnin verran likkaa unille – ja sitten vielä yöunille menokin helposti venyi reilusti yli kymmeneen. Päiväkodissa toki nukkuu kuten muutkin ja tiettyyn aikaan iltapäivästä jos ajetaan johonkin saattaa simahtaa autoon, mutta pääsääntöisesti kotioloissa ei päikkäreitä enää nuku. Välillä tosin väsy iskee ihan puskista…
  • On useimmiten aika nirso, joskin nirsous tuntuu olevan aika valikoivaa ja riippuu kuun asennosta tai jostain mikä milloinkin maistuu. Rakastaa makaronia, ruisleipää ja tortilloja; ei pidä siemenistä, tomaatista eikä mistään mikä näyttää jotenkin epäilyttävältä. Karkit ovat selvästi alkaneet kiinnostaa, mutta rusinat ym. kuivatut hedelmät kelpaavat vielä herkuksi.
  • Siinä missä alkukevät oli sairastelua, niin kyllä oli syksykin. Tytär sai flunssan heti vauvan syntymän jälkeisenä päivänä, tulimme siis laitokselta suoraan sairastupaan. Vauvan ollessa 5-viikkoinen esikoinen oli jo kolmatta kertaa räkätaudissa, minkä seurauksena lääkäri diagnosoi infektioastman ja lääkitykseksi tuli kuukauden verran kortisonin hengittelyä avaavan lääkkeen lisäksi. Sen jälkeen sairastelut helpottivat, onneksi!
  • Kävi alkusyksystä kampaajalla, mutta ei taaskaan oikein siitä digannut. Otsatukka lyhennettiin silloin reilusti, mutta syksyn myötä päätimme yhdessä kasvattaa sen pidemmäksi ja pois silmiltä. Noin muuten hiukset alkavat olla siinä mitassa, että saa tehtyä pienet letit! Hiuslaatu on kuitenkin todella liukas eikä kampaukset kovin kauaa pysy kuosissa.
  • Vaatteiden osalta syksy meni helposti vielä tuplakoossa 86/92 (esim. Papu ja Nosh), yksöiskoossa sen sijaan piti jo siirtyä 98:iin. Housumerkeissä suosiossa ovat edelleen Vimma ja Gugguu, joiden pökät ovat tarpeeksi kapeita ja pysyvät ylhäällä. Mini Rodinin yläosista 92/98 on passeli, mutta pian voinee ekat 104/110 ottaa käyttöön. Kengät ovat pääsääntöisesti kokoa 25-26.
  • Pituutta 3-vuotisneuvolassa mitattiin 94,9 cm ja painoa oli 14,1 kg. Edelliseen puolivuotiskauteen verrattuna painoa oli tullut enemmän, mutta varsin sopusuhtainen tyttö edelleen.
31.12.2017
23:20

Vuosi 2017 yllätti huikeudellaan

1. Mitä sellaista teit vuonna 2017, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Aikajärjestyksessä: sairastin noron, liityin blogiyhteisöön, osallistuin lapsen kanssa jumppanäytökseen, tilasin tehtaalta auton, ostin tuplarattaat, myin asunto-osakkeen, muutin isovanhempieni omistamaan pikkukaksioon, synnytin pojan, tein kaupat omakotitalosta, opettelin sitomaan kudotun kantoliinan.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
Vuosi sitten lupasin yrittää “vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini”, mutta totajoo… Ei oo näkynyt, pikemminkin päinvastoin – voisin nykyään elää pelkällä suklaalla ja lakritsilla. No ehkä välillä vähän pakastepitsaa, ranskiksia ja burgereita, eh heh. En todellakaan tiedä minkälainen ihme pitäisi tapahtua, jotta alkaisin huolehtia itsestäni paremmin. Siis tottakai mä tiedän, että pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisesti ja juoda 2-3 litraa vettä päivässä, mutta silti mä en tee niistä mitään. Ruuanlaitto vie älyttömästi aikaa, en koskaan keksi mitä ruuaksi tekisi ja sokeri on aivan liian koukuttavaa eikä itsehillintää ole + olen laiska ja saamaton. Pitäisköhän miettiä jotain terapiaa..? Noh, turhaan mä edes lupailen taas kerran jotain tuollaista, niin mennään vähän helpommalla. Ensi vuonna pyrin olemaan enemmän läsnä – lapsille, miehelle, ystäville. Mun pitäisi (ja kannattaisi!) keskittyä elämiseen sen sijaan, että a) roikun somessa joka välissä b) pyörin rätti/imuri käden jatkeena hinkkaamassa nurkkia puhtaaksi.

Uudenvuodenaatto

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Toukokuussa syntyi kummityttö, lokakuun lopussa serkkuni sai toisen lapsensa.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Kummisetäni nukkui yllättäen pois kesän lopussa.

5. Missä maissa kävit?
– Laivaristeilyn Tukholman stoppia tuskin lasketaan, joten en missään.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2018 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2017?
– Muuttaa omakotitaloon, pudottaa ylimääräiset kilot kropasta, ajaa pitkästä aikaa moottoripyörällä, matkustaa edes vähän johonkin Suomen rajojen ulkopuolelle.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2017?
– 4.5. rakenneultra, 6.8. toisen kummityttömme ristiäiset, 20.9. kuopus syntyi, 7.10. rakkaan lapsuudenystäväni häät, 11.11. poikamme kastejuhla, 21.12. viisivuotishääpäivämme.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Selviytyminen raskaudesta taaperon pyöriessä jaloissa sekä muutto uuteen kotiin viimeisellä kolmanneksella.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Että olen edelleen yhtä huono syömään järkevästi sekä liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi.

10. Kärsitkö vammoista?
– Loppuraskaudesta turvotukset olivat ihan järkyttäviä ja myös verenpainetta piti tarkkailla. Lisäksi imetyksen aloitus oli jälleen varsin kivuliasta aikaa ja parin kuukauden vauva-arjen jälkeen tuli edellisestä kerrasta tuttuja selkäkipujakin.

Raketit paukkuu

11. Paras asia, jonka ostit?
– Epäilemättä se omakotitalo, vaikkemme vielä tämän vuoden puolella päässeet muuttamaan. Myös uusi kamera ja vuosia himoitsemani objektiivi olivat erinomaisia ostoksia, kuten se jo mainittu uusi autokin. Niin ja varsi-imuri, se on helpottanut arkea pienessä väliaikaiskodissa todella paljon.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Läheisteni.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Se, että mulla on elämässä niin monta ns. epäkohtaa, joiden ratkomiseksi en vielä ole löytänyt keinoa.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Perusarkeen ja lastentarvikkeisiin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Vauva-arjesta, sisustusjutuista, Bugaboon rattaista, ihanista lastenvaatteista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2017?
– Ed Shieran ja erityisesti Shape Of You -kappale.

Valokukkasia taivaalla

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (no ne vauvakilot ja vähän joulukin).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, tai ainakin velkaantuneempi (koska asuntolainan päivitys).

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Ollut läsnä, liikkunut, nukkunut, halannut.

19. Entä vähemmän?
– Valittanut, herkutellut, istunut.

20. Miten vietit joulun?
– Tädin perheen luona katsellen serkkusten iloista touhotusta lahjoista ja joulupukista.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2017?
– Kalkkimaali, mänty, vihreän sävyt, Kotilaituri.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
Kukallinen bomber (Uhana Design), Noshin joutsenpaita ja musta hame sekä Sail-mekko kahdessa eri värissä, musta taskuneuletakki (Vietto), pari mustaa imetysmekkoa helpottamaan niin arkea kuin juhlaa, Vimman Mustepiste- ja Human-kuosiset jutut, mustat sandaalit (Clarks), uudet Ten Pointsin maiharit pieneksi jääneiden tilalle, siistit ja hyvät talvivermeet toppatakin (Didriksons) sekä vedenpitävien kenkien (Panama Jack) muodossa.

Tervemenoa 2017...

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Iholla-sarjaa seurasin jonkun verran, lähinnä jälkikäteen puhelimesta.

24. Suosikkilehtesi?
– Avotakka, Glorian Koti.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Apua, en tainnut lukea ainuttakaan! Pitäisi varmaan harkita Sonjan kirjahaastetta ensi vuodelle…

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Haloo Helsingin uusin Hulluuden highway -albumi.

27. Mitä halusit ja sait?
– Toisen lapsen. ♥ Niin ja sen omakotitalon sekä uuden auton ja kameran.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Lopetettua yltiöpäistä herkuttelua.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2017?
– Näinköhän mä edes muuta kuin Yösyöttö -leffan loppuvuodesta..? No, vastaan joka tapauksessa sen.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Täytin 33 ja työpäivän jälkeen kävin tyttären kanssa ihastelemassa alppiruusupuiston kukoistusta.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähemmät sairastelut, enempi liikkuminen ja ulkoilu, talon löytyminen niin että olisimme päässeet suoraan edellisestä muuttamaan sinne.

32. Miten kuvailisit vuoden 2017 tyyliäsi?
– Alkuvuodesta verhouduin kaapuihin peitelläkseni, sitten korostin kasvaavaa vatsaa. Vuoden loppupuoli sujahti ohi lähinnä imetyskelpoisella ja mukavalla linjalla.

...ja tervetuloa 2018!

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Läheiset ihmiset, uusi perheenjäsen.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Kaipa tuon keväällä perustetun blogiyhteisön voisi laskea ilmiöksi. Meininki on ollut loistavaa ja on ollut tosi kiva tutustua uusiin tyyppeihin!

35. Ketä kaipasit?
– Maallisen elon taaksensa jättäneitä ihmisiä.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Pieni poikani, vaikka yhteinen taipaleemme on vasta ihan aluillaan.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Tajuaisin esikoisen synttäreiden tienoilla heikohkon oloni johtuvan norosta eikä raskauspahoinvoinnista ja peruisin sen päivän juhlat.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2017?
– Joskus asiat tapahtuvat, kun niitä vähiten odottaa.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Minä kiitän kyyneleistä / valvotuista öistä / onni on hetket / kun teet meistä täydellisen” – Suvi Teräsniska: Sinä olet kaunis

Poks poks!Lasten ilotulitus Kupittaalla

Postauksen kuvat ovat lasten ilotulituksesta, jota olimme tänäkin vuonna katsomassa. Alun perin suunnitelmat uudenvuodenaatoksi olivat hieman erilaiset, mutta päädyimme kuitenkin jäämään kaupunkiin – pitihän se nyt hyödyntää, että kerrankin asuimme kävelymatkan päässä Kupittaanpuistosta. Kun vielä saimme tuvan täyteen (mikä ei tosin vaadi 40 neliöltä paljonkaan) vieraita alkuillaksi, muodostui päivästä varsin passelit jäähyväiset väliaikaiskodillemme. Huomenna aloitamme täydellä teholla pakkaamisen ja alle viikko, niin olemme jo uudessa kodissa. Oikein mainiota uutta vuotta kaikille!

Edellisten vuosien katsaukset: 2016, 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

21.11.2017
16:59

Pikkukaksion sohvaprobleeman lopputulos

Yhteistyössä: Martinex

Useampi kuukausi jo takana perhe-eloa 40 m2 kaksiossa, reilu kuukausi vielä edessä. Kerroinkin eilen Instassa meidän tehneen erään ison hankinnan, nimittäin omakotitalon! Tuntuu huikealta, että etsintämme on vihdoin – tai ainakin toistaiseksi ;) – päättynyt. Taloasioista tulen jauhamaan varmasti lisää sitten kun alkuvuodesta pääsemme muuttamaan, siihen asti pyöritään vähän pienemmissä neliöissä.

Syyskuussa kuopuksen lasketun ajan tienoilla pohdiskelin pesänrakennusvimmassani pienen väliaikaiskotimme sisustusdilemmoja, joista suurin (ainakin fyysisesti) oli vanhan möhkälemäisen divaanisohvamme vaihtaminen kevyempään. Jokusen viikon elimme kokonaan ilman sohvaa ja pähkäilyn jälkeen vaaka oli kallistumassa Ikean Söderhamn-sohvaan, jota olisi voinut myöhemmin kasvattaa uusilla moduuliosilla. Jotenkin se ei sitten kuitenkaan tuntunut sopivalta, ei pahemmin tehnyt mieli hankkia mitään uutta kun ei yhtään tiennyt millainen koti meitä seuraavaksi odottaisi. Siispä piti lähteä tutkimaan löytyisikö mun kotikotoa jotain sellaista, mitä voisi tässä projektissa mahdollisesti hyödyntää – ja löytyihän sieltä.

Äitini ehdotti sohvan tilalle laverisänkyä, johon voisi tehdä vanhoista tyynyistä jonkunlaisen selkänojan. Google auttoi ystävällisesti tässäkin ongelmassa ja löysin hyviä ideoita laverisohvaan, tämä toteutus (hei mahtavaa, tuo blogi on taas päivittynyt!) niistä ehdottomasti tyylikkäin. Ihan noin simppeliä kokonaisuutta en osannut meillä nähdä, sillä halusin mennä suunnilleen sillä mitä nurkista jo löytyy. Patja päädyttiinkin nappaamaan esikoisen sängystä ja esikoiselle hankittiin uusi, sopivamman kokoinen lastenpatja. Yllättävän nätisti 200 cm pitkä patja asettui 190-senttiseen sänkyyn ja näin meille syntyi sohvan ohella myös yksi lisänukkumapaikka, jota on vauvan synnyttyä hyödynnetty varsin tehokkaasti.

Tyynykaaos sohvalla

Kokonsa puolesta vanha laverisänky on oikein passeli siihen oikeastaan ainoaan kohtaan, jossa se pikkukaksion olohuoneessa voi olla. Ranskalaisen parvekkeen oven saa sen verran auki, että pystyy ravistelemaan lakanat (talossa ei ole siivousparveketta) ja toisessa päässä mahtuu ruokapöydän ääreen istumaan kummallekin puolelle ongelmitta. Syvyyttä ei sohvalla ole liikaa, joten lattiatilaa jäi ihan mukavasti; vertailun vuoksi em. Ikean sohva olisi vienyt melkein 20 cm enemmän tilaa syvyyssuunnassa. Bonuksena jalat ovat sen verran korkeat, että sohvan alle saa just ängettyä parit Ikean säilytyslaatikot sekä Muuton Restore-korin leluja varten – samalla tuli siis ratkaistua osittain myös niiden säilytysongelma. Lisäksi sohvan alta pystyy imuroimaan kunnolla, mitä edellisen sohvan kanssa kaipasin joka kerta siivotessani.

Äiti kaivoi kätköistään paria erilaista sisustuskangasta ja lupasi ommella patjalle päällisen, mutta ensihätään patja sai ympärilleen tuollaisen punaisen päiväpeiton, jonka olen ostanut aikoja sitten muistaakseni Ellokselta. Vaikka peitto on paksuhkoa kangasta, ei sitä tietenkään saanut niin tiiviisti aseteltua että se olisi pysynyt paikoillaan. Pari päivää näiden kuvien ottamisen jälkeen ihana äiti yllättäen ilmoitti, että varsinainen päällinen olisi valmis ja nyt sohvamme näyttää entistä paremmalta. Päivitettyä kuvaa tulee kyllä myöhemmin, kun saan naputeltua yhden toisen mielessä olevan kotipostauksen valmiiksi.

Laverisohva

Selkänojan suhteen mentiin lopulta siitä mistä aita on matalin: sekalainen seurakunta irtonaisia, eri kokoisia koristetyynyjä. Pääasiassa kaikki on edellisestä kodista mukaan otettua, mutta vähän jotain uuttakin joukossa on. Tummanharmaan pellavatyynyliinan ostin Habitaresta Stockan osastolta ja ristikuvioiset Cross-tuotteet sain blogiyhteistyön merkeissä turkulaiselta Martinexilta. Sekä torkkupeitto että tyynyliina ovat 100 % puuvillaa ja materiaali on neuletta, joten ne ovat tuntumaltaan vähän erilaiset kuin ns. tavalliset versiot. 125 x 150 cm kokoinen torkkupeitto on selvästi painavampi verrattuna vaikkapa fleecehuopaan, ehkä juuri siksi sen alla on niin aikuisen kuin vauvankin mukava kölliä. Tyynyliina on mitoiltaan 45 x 45 cm ja vuosien saatossa lässähtänyt 50 x 50 cm sisätyyny toimii sen kanssa mainiosti. Toiselta puolelta tyynyliinan väritys on vastakkainen, samalla tavalla kuin peitossakin. Olin alkuun hivenen epäileväinen tuota neulematskua kohtaan, mutta se on osoittautunut yllättävän kivaksi käytössä.

Martinex on toiminut jo yli 30 vuotta ja parhaiten yrityksen valikoimasta tunnetaan varmastikin lastentuotteet Mauri Kunnaksen hahmoista Muumeihin. Martinexilla on nykyään myös verkkokauppa, jonka kotiosastolta löytyy kiinnostavia juttuja tällaiselle yksinkertaisuuden rakastajallekin. Lisäksi yritys järjestää säännöllisesti erilaisia myyntitapahtumia toimitiloissaan Kuninkojalla, seuraava näkyy olevan ihan nyt kuun vaihteessa. Taidan itsekin koittaa ehtiä sinne, kun verkkokauppaa selaillessani jäi jokunen juttu pohdintaan.

Cross-tyynyliina ja -torkkupeitto saatu yhteistyössä Martinexilta.

14.8.2017
16:15

Kaksi ja puoli vuotta

Jälleen on puoli vuotta hujahtanut ja yhtäkkiä sitä havahtuu tyttären olevan jo varsin tomera, omaa tahtoa uhkuva 2,5-vuotias. Sähköpostiin kolahti eräs aiheeseen liittyvä uutiskirje otsikolla Kun pinna palaa ja kieltämättä sellaista on ollut ilmassa niin vanhemmilla kuin taaperollakin. Toisaalta kaikille meille on jossain määrin tullut myös kärsivällisyyttä ja on lähinnä väsymys- ja/tai stressitasosta kiinni, miten helposti hermot milloinkin menevät. Lapsesta huomaa miten hän reagoi muutoksiin milloin kiukuttelemalla, milloin ihan vain ärsyttämällä kun on selkeästi oppinut esim. millä keinoin äidin saa hermostumaan. Nyt viimeisimpänä tietysti muutto pois vanhasta kodista – koko omaisuuden pakkaaminen laatikoihin on ollut vaikea noin pienen käsittää ja monet itkut on väännetty aiheista “mun kirjat” ja “meidän koti”… Pääsääntöisesti mennyt puoli vuotta on kuitenkin rullannut ihan mukavasti, vaikka äiti on raskauden myötä ollut väsyneempi ym. ja isä taas tehnyt aika paljon ylitöitä.

2,5-vuotias tytär

Tytär 2,5 v.
  • Oma tahto on lisääntynyt selvästi ja vähän kaikkeen voi sanoa “haluaaaaa” tai “ei halua!”. Eniten vääntöä on aina kotioloissa, julkisella paikalla ja kylässä osaa kyllä käyttäytyä varsin mallikkaasti.
  • Rakastaa päiväkodissa olemista. Kevät mentiin myös 16 pv/kk tahdilla ja toisinaan kun osui kuukaudelle vain kolmipäiväinen viikko, tyttö vaikutti suorastaan pettyneeltä ylimääräisestä vapaapäivästä. Viiden viikon kesälomalla mainitsi useaan otteeseen, että tahtoisi jo tarhaan – ilmeisesti äidin kanssa kotona oleminen on tylsää… Ei mitenkään raaskita ottaa pimua kokonaan pois hoidosta syksyllä, vaan jatketaan hieman pienemmällä tuntimäärällä. Se on sanottava, että tuo meidän päiväkoti on kaikin puolin aivan mahtava! ♥
  • Leikeissä mukaan on tullut kaikki hoivaaminen, tarhassa kuulemma kotileikit ovat erityisesti tytön mieleen ja kotona paijataan milloin mitäkin pehmolelua. Palapelit eivät ole enää ihan niin hitti, vaikka niitäkin säännöllisesti kootaan. Uusimpana suosikkina on puhelimessa puhuminen, minkä tahansa sopivan kokoisen esineen voi laittaa korvalle ja soittaa mammalle että “äiti huutaa koko ajan”. :D
  • Kirjoja luetaan paljon, niin tyttö itsekseen kuin me vanhemmat hänelle ääneen. Ostin tutulta Vaukirjan Ensi kirjaimeni ABC -kirjasarjan ja niitä onkin luettu siitä asti lähes päivittäin. Ehkä huvittavin lukusuosikki on Bugaboon vaunuesite, josta tyttö aina toteaa että “haluaa rataskirjan” ja selaillessaan näyttää “E istuu, vauva makaa”. Vaunuhullun tytär!
  • Vaunuhulluuden huomaa siitäkin, että lastentarvikeliikkeessä on aina pakko päästä kokeilemaan useampia rattaita. Harvoin ehtii edes kissaa sanoa, kun tyyppi on jo juossut ratasrivistön luokse ja kiivennyt joihinkin istumaan. Innostus on tietysti kova myös silloin, kun äiti on joko hankkinut uudet rattaat tai vaikka jotain pienempää ratastarviketta.
  • Rakastaa kaikkea järjestelemistä, on kyse sitten pyykkipojista tai postikorteista tai mistä tahansa mitä voi lajitella. Kotitöissä tahtoisi aina olla auttamassa, imuroida ja ripustaa pyykkejä yms. Tavaroiden paikalleen vieminen ei tosin ole ainakaan vielä mitenkään automaattista…
  • Piirrettyjä katsoi jossain vaiheessa enemmän, mutta ne tuntuivat vaikuttavan yöuniin, joten nykyään Kaapo, Kaupungin sankarit jne. ovat harvinaisempaa herkkua. Osaa kyllä hienosti You Tubessa painaa mainoksen pois, kun sellainen tulee.
  • Musiikki ja tanssiminen on pop, ei oikeastaan edes väliä millaisesta musiikista on kyse. Tyttö pääsi taannoin mamman kanssa katsomaan Europeade-meininkejä pariinkin otteeseen eikä kuulemma halunnut millään lähteä kotiin, vaikka toisella kertaa satoi kaatamalla ja koko lapsi oli läpimärkä rattaissa sadesuojan alla istumisesta huolimatta. Mutta kun piti nojata suojan aukosta ulos, että pystyi taputtamaan kunnolla! :)
  • Kevätkauden jatkoimme tuttuun tapaan naperosirkusta ja perhetemppuilua, harvoin kuitenkaan molempia samalla viikolla. Siinä missä äitiä välillä vähän väsytti lähteä harrastuksiin, pyyhkiytyi se pois kun seurasi taaperoa juoksemassa innoissaan muiden lasten kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa ainakin sirkusta nyt syksylläkin, jotta äidillä ja tyttärellä olisi joku oma juttu myös pikkusisaruksen synnyttyä.
  • Puhe humpsahti yhtäkkiä keväällä ison askeleen eteenpäin, kun neiti alkoi laittaa sanoja peräkkäin ja nykyään tyyppi onkin aikamoinen papupata. Ensimmäiset oikeasti pidemmät lauseet tulivat yllättäen keskellä yötä potalla istuessa, samoihin aikoihin siis kun vaippa jäi pois. Ja vihdoin äidistä tuli äiti, ei enää toi tai aasi. ;) Muistaa todella hyvin menneitä tapahtumia ja osaa yhdistää tiettyjä sanoja tiettyihin paikkoihin, asioihin tai tapahtumiin. Välillä sellaisiakin, ettei vanhemmat enää edes muista…
  • Pitkään kestänyt isi-vaihe on laantunut ja nykyään taas äitikin kelpaa, ainakin välillä. Sen on kyllä selvästi oppinut, että jos omat vanhemmat komentavat/kieltävät niin sitten juostaan mamman helmoihin ja ollaan kovin loukkaantuneita jotta mamma antaisi asiassa periksi.
  • Nukkuminen oli alkuvuoden ihan täyttä hulabaloota. Tyttö ei moneen kuukauteen suostunut nukkumaan omassa sängyssä lainkaan, joten nukkui sitten mun kanssa parisängyssä ja selkävaivainen iskä pääasiassa hänen sängyssään (kunhan olimme hankkineet siihen kunnollisen täysimittaisen patjan). Keväällä yhtäkkiä neiti halusi omaan sänkyyn unille ja onkin sen jälkeen pääasiassa nukkunut siellä, monesti jopa läpi yön heräämättä. Ei myöskään herää enää jokaiseen rasahdukseen, ennemminkin koisaa niin sikeästi ettei aamuisin meinaa saada hereille.
  • Päiväunet kuuluvat rutiineihin lähes päivittäin, tosin nyt on alkanut näkyä vaikutukset iltaunille menemisessä, mikäli päikkärit venyvät liian pitkiksi.
  • Ruokien suhteen jatkaa nirsoilua, kelpaavat ruuat vaihtelevat täysin randomisti vailla mitään logiikkaa eikä koskaan voi tietää maistuuko jokin vai ei. Jos pyytää jotain, on se useimmiten tortilloja, keitettyä kananmunaa tai mannapuuroa. Karkki tai limsat eivät edelleenkään kuulu ruokavalioon, jäätelöä yms. saa toisinaan ja herkuttelu hoituu mainiosti myös rusinoilla tai lasten naksuilla.
  • Syö varsin siististi lusikalla ja haarukalla eikä juomisenkaan kanssa ole yleensä ongelmaa. Viime aikoina on välillä ollut pientä pelleilyä ruokailutilanteissa, yhtäkkiä alkaa syödä käsin kuin sormiruokaileva vauva tai muuten vain sotkee huvikseen.
  • 2-vuotissynttäreiden jälkeen vedettiin ihan kunnon sairasteluputki. Vatsataudeista taapero selvisi yllättävää kyllä täysin oireitta, mutta influenssan ja parit perusflunssat onnistui nappaamaan alkukevään aikana. Juuri ennen päiväkodista kesälomalle jäämistä iski vielä sellainen ihmeellinen kröhä, ettei likka muuta kuin yskinyt, itkenyt ja halunnut olla sylissä.
  • Viimeisetkin puuttuvat poskihampaat putkahtivat esiin 2 v 2 kk iässä, nyt on kalusto hetken kasassa.
  • Tyttö istahti kampaajan tuoliin ensimmäistä kertaa huhtikuussa (ikää 2 v 3 kk), jotta saatiin hiuksia vähän tasoitettua takaakin. Kovin nautinnollinen kokemus se ei ollut, sillä pimu itki koko kymmenminuuttisen eikä edes puhelimesta katsotut videot auttaneet asiaa. Otsatukan lyhentämisestä on vastannut mamma ja silloin taas neiti istuu paikallaan hievahtamatta.
  • Alkuvuoden sairasteluista takapakkia ottanut kuivaksi opetteleminen lähti uuteen nousuun kevään koittaessa ja vapun tienoilla 2 v 3 kk ikäisenä päivät menivät ilman vaippaa. Toukokuussa vielä muutamaan otteeseen pidemmillä automatkoilla ja öisin oli varuiksi vaippa, mutta kesän alussa jäivät nekin kaikki pois. Pissavahinkoja on toki sattunut pari, muuten kaikki on mennyt oikein hienosti.
  • Vaatteista on koko kevään ollut käytössä pääsääntöisesti 92, mutta ihan nyt lähiaikoina raajoihin on tullut pituutta niin että kohta pitää miettiä seuraavaa kokoa. Tietyillä vaatemerkeillä tämä siirtymä on hankala, kun 86/92-tuplakoko alkaa jäädä naftiksi ja 98/104 on vielä liian iso. Housuista parhaiten istuu kapoiset Gugguut ja Vimmat, myös Papua vaatekaapissa on paljon. Paidoissa em. pienempi tuplakoko menee vielä Papun ja Noshin osalta hyvin, Mini Rodinilta pitää jo olla 92/98. Pipoissa 48/50-koko on edelleen passeli.
  • Pituudessa on hypätty seuraavalle kymmenykselle, kun neidin mitta näytti lukemaa 91 cm. Paino ei ollut noussut paljoakaan ollen nyt 12,6 kg, mutta hoikkahan hän on aina ollut. Käteviä nämä mun raskausajan neuvolakäynnit, kun voi samalla tsekata tyttären mitat – tai siis hän itse kiipeää vaa’alle ja sen jälkeen tahtoo myös mitan alle. :)

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up