Tänään – vaikka olinkin liikenteessä paljain nilkoin eikä erityisemmin paleltanut – päätin, että syksy on nyt saapunut. Säät ovat viime aikoina olleet juuri sellaisia kirpeitä, jollaiseksi ne syksyä kohden muuttuvat. Kesä oli mukavan vähäsateinen, mutta on se vaan ihanaa nyt kun sadepäiviä on ollut enemmän. Kivempi se tietysti on sateen ropinaa sisällä kuunnella, lähteä ulos vasta kun pisarat ovat loppuneet ja ilma tuoksuu sateisen raikkaalta. Olen havainnut lehtien alkaneen vaihtaa väriään, hiljalleen ne putoavat maahankin ja kuukauden päästä maisema näyttää jo aivan erilaiselta.

Erilaiselta näyttää myös tämä blogi, sillä eilen illalla (tai no oikeastaan yöllä) sain väkerrettyä uuden ulkoasun valmiiksi. Ideat olivat kietoutuneet päässäni yhdeksi möykyksi, mutta lopulta sain sieltä ulos jotain omaa silmääni miellyttävää. Simppelillä linjalla jatketaan, mutta yksinkertaisuushan on tunnetusti kaunista.

Ajastaika v2.0

Siinä vielä edellinen ulkoasu, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi. Kirjoitin myös info-sivun uusiksi, vähän jotain aikaisemmasta poikkeavaa tällä kertaa. Siitä tulikin mieleen, että voisin unohtaa tietokoneen hetkeksi ja mennä lueskelemaan uusinta Dekoa.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]