Olen aivan järjettömän väsynyt. Niin väsynyt, että ihmettelen suuresti kun en vielä ole nukahtanut tähän koneen ääreen. Silmäluomet ainakin painavat lähemmäs tonnin. Kyllähän tähän nyt periaatteessa voisi simahtaa, selkä nojaamassa mukavasti tuolia vasten ja kädet näppäimistöllä valmiina kirjoittamaan, kun taas havahtuu torkahduksestaan.

Nuka

Viikonloppu tuntui tavallaan pitkältä, mutta oli kuitenkin lopulta hujauksessa ohi. Loppui vieläpä vähän ajoissa, kun menin sunnuntai-illalla varastolle yövuoroon ja kotoa oli lähdettävä illalla puoli yhdeksän maissa. Olin herännyt aamulla kymmeneltä ja ottanut alle tunnin päiväunet sohvalla, vähän pelotti miten jaksaa tehdä töitä läpi yön. Alkuun olikin aika hiljaista, mutta puolenyön jälkeen onneksi vilkastui niin että hommia riitti kiireeksi asti ja aika kului nopeasti. Kotimatkalla bussissa kyllä torkahdin puoleksi tunniksi, vaikka jostain ihmeen välistä puhalsi viileää ilmaa ja suurin piirtein hytisin kylmästä.

Venytys

Lauantaina olin ystäväni ja tämän 3-vuotiaan pojan seurana iltapäivän, tunnit hujahtivat niin rattoisasti että kello oli melkein viisi kun lähdin kaupan kautta kotiin. Tämän postauksen kuvat ovat juurikin tuolta lauantailta, kerrankin Nuka oli hetkittäin paikoillaan niin että sain muutaman tärähtämättömän otoksen tallennettua muistikortille.

Sunnuntaina nähtiin vielä uudestaan ja käytiin pienimuotoisella reissullakin, mutta se on sitten jo toinen tarina. Palataan siihen toivottavasti huomenna, kun olen saanut päivän duunit tehtyä.

Sohvalla

Nyt nukkumaan, huomenna on jälleen päivä uus!