Vuorossa viime viikonlopun Helsingin reissun ostokset, vähäiset mutta sitäkin onnistuneemmat. Aloitetaan vaikkapa siitä eilen mainitusta eli mitä lähtikään kotimatkan koukkaukselta mukaani. Osasiko joku ehkä jopa aavistaa? :)

Tietystikin maailman parhaat kengät, maiharit. Eikä mitkä tahansa maiharit, vaan armeijan laskuvarjojoukkojen hyppykengät – suunnilleen samanlaiset kuin ne, joilla tallustin (vajaat) 362 päivää Puolustusvoimien palveluksessa. MP-myymälässä kokeilin kenkien uudempaa mallia, mutta ne olivat jotenkin erilaiset kuin nuo vanhanmalliset Jalaksen valmistamat. Olin aiemmin jo metsästänyt kyseisiä kenkiä pitkin nettiä, joten tiesin ettei vanhaa mallia oikein muualta enää saanut kuin Varustelekasta. Ostin sitten Suomen toiseksi viimeisen parin kenkää koossa 39.

LJK-maiharit

LJK-maiharia ei vissiin enää valmisteta. Ostimme viimeiset Jalaksen valmistamat kengät pois ja pistimme eteenpäin. Nyt olis vielä saatavilla, lisää ei ole tulossa.

Tämä on oikein kiva, perinteisen näköinen nahkainen solakka varsikenkä. Malli on ollut alunperin laskuvarjojoukkojen käytössä, mutta näitä jaettiin ilmeisesti kysyttäessä myös tytöille, joilla usein oli vähän joka suunnassa pienemmät jalat. Olisi ollut tasa-arvovaltuutetulle töitä, onhan se vähän epistä että kauniimpi sukupuoli pääsi nauttimaan näistä, mutta pojista vaan ne lentokoneesta hyppivät yksilöt pääsivät tämmöisillä tallaamaan!

Itse kenkä on perinteisellä nauhoituksella varustettu, kokonahkainen ja kumipohjainen, painoltaan tosi kevyt kunnon varsikenkä. Iskunvaimennus on näissä aika hyvä, lentokoneesta hyppimiseen kun ovat tarkoitetut. Lesti on, vaikkakin vähän kapeampi kuin esim. M05-maihareissa, silti aika leveä ja sopii suomalaiseen räpylään hyvin. Nämä vaativat jonkun verran sisäänajoa, mutta tämän iloisen vaiheen jälkeen istuvatkin jalkaan kuin nyrkki pers-, öh, silmään. Niin joo, ja mukana tulevat pohjalliset ovat myös huippukamaa!
(varusteleka.fi)

Vähän isothan nuo ovat, intissäkin käytin kokoa pienempiä, mutta kolmekasia ei enää ollut jäljellä. Toisaalta halusin nuo nimenomaan talvikengiksi, joten villasukkavara on erittäin positiivinen asia. Tuntuvat muuten jalassa ehkä jopa intin maihareita paremmalta, ne kun olivat alkuun niin jäykät ettei nilkka taipunut mihinkään. Nuo ovat suoraan täydelliset jalkaan, ei purista, kiristä tai paina yhtikäs mistään. Että tervetuloa vaan talvi, olen valmis!

Pohjan made in Finland ei ole mitenkään huono juttu, kuten ei myöskään laadukas ja pehmeä nahka. Hyvin hoidettuna pitäisi kestää vesikelitkin, ei muuta kuin kenkälankkia pintaan siis. Sitä on vielä pari tuubia jäljellä ihan aitoa laatua SA-int. Parempia kenkiä mulla ei ole tainnut koskaan olla eikä varmaan tule olemaankaan, toivottavasti uudet tulokkaat palvelevat pitkään.

Kaupunkikiertelyn ainoa ostos tasapainottaa mahdollista äijäfiilistä:

Minttupaita

Ihana minttujäätelöstä muistuttava toppi löytyi Monkista ja maksoi vaivaiset kuusi euroa. Juuri sopivan löysästi laskeutuva, sellaisia kuin vaatekaappini huutaa lisää. Vielä kun löytäisi jotain samantapaista (hihattomana tai hihoilla, ei väliä) esimerkiksi tummahkon harmaana tai laivastonsinisenä… Joku vaaleakin väri olisi tervetullut.

P.S. Onko tällainen perusvaatteiden kaipuu ikääntymisen ja/tai aikuistumisen ensimerkkejä?! Silmänympärysvoidetta olen ehtinyt käyttää jo vuosia, seuraavaksi varmaan alan haaveilla vakityöpaikasta, omakotitalosta ja omasta autosta. ;)

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]