Turku Design Festival -muistelot

Jahas, kuka taas on pöllinyt multa kokonaisen viikon?! Päivät tietysti ovat menneet töiden parissa, mutta illat ovat vaan kadonneet johonkin – kai mä sitten viipotin menemään siellä sun täällä. Vaan onpa hieno fiilis, kun on lauantai-ilta eikä tarvitse lähteä yhtään mihinkään! Hyvä väli siis vaikka naputella rästissä olevia postauksia tänne blogiin. Tällä kertaa vuorossa nyt jo kahden viikon takainen Turku Design Week ja tapahtuman lauantaipäivä.

Inokindesignin supersuloisia koruja.

Tuona kyseisenä lauantaina selviydyttiin Felinen kanssa kotikotoa kaupunkiin asti sopivasti tovi ennen Turku design talents -muotinäytöksen toista kierrosta ja ehdittiin ennen sen alkua käydä Hansassa moikkaamassa myyntipöytänsä takana istuskelevaa Santtua kera assistenttinsa sekä treffata Desthea vähän ennen näytöstä. Päivä oli sateinen ja kävelykadulla pidetty muotinäytöskin meni sateenvarjon alla nököttäen, tai no mä pompin enimmäkseen lavan reunalla kameran kanssa. Kuviakin siis olisi näytöksestä, kunhan vain saisin niitäkin vähän käytyä läpi…

Ulkona ei muuten ollut mikään lämmin, joten korvisostoksen tehtyäni siirryimme sisätiloihin ja lämpimän juoman ääreen Cafe Braheen. Kaakaosta tykkään mutta siitä en että kermavaahto maksaa ekstraa. Hei haloo, kahvilakaakaoon kuuluu kermavaahto!

Kahvittelun jälkeen seuraamme liittyi vielä neljäskin neito ja tällä pienellä bloggaajapoppoolla kierreltiin Thaliatorin Designmyyjäiset, joissa siis Mielikuvituskirahvikin oli mukana yhtenä myyjänä. Kuvassa yllä Muusan myyntipöytä Thalian kakkoskerroksessa.

Piti ihan napata kuva, kun sisko näytti niin kivalta lainaksi antamissani “nahka”pökissä – Lindexin tekonahkaiset hyvin housumaiset leggingsit (tai leggingsimäiset housut) siis kyseessä. Punosvyö (äipän kätköistä vissiin?) kruunasi kokonaisuuden. Hassua muuten kun tuollaisia vöitä tuntuu nyt olevan vähän jokaisessa ketjuliikkeessä ja just kevättalvella pihistin äitin vyölaatikosta pari omaan vaatekaappiini, vaikken edes tiennyt vastaavien olevan mitenkään muodissa. Taas huomaa hyvin, miten muodissa vanhat jutut kiertävät ympyrää.

np. Feline – En vaan osaa

Sanottuamme Felinen kanssa heipat seuralaisille suunnattiin askeleet päättäväisesti kohti Red Hot Chilisiä, heheh mikä yllätys. Maha oli jo ehtinyt aloittaa murinansa, joten tilattiin puoliksi sama jättimäinen Chili’s Platter kuin vappunakin. Ruuan jälkeen teki kerrankin mieli herkutella, joten siskon tyytyessä kahviin mä valitsin listalta S-korttitarjouksessa ollleen The Caken:

Ja oli aivan järkyttävän herkullista ja ihanaa! Lämmintä talon omaa pähkinäistä kahden suklaan kakkua, vanhanajan vaniljajäätelöä ja suklaakastiketta – siinä resepti täydellisen pähkinäiselle suklaakakulle, joka ei yllättäen ollut överimakea suklaakastikkeestaan huolimatta. Tuota on syötävä ehdottomasti uudelleenkin. Joskus vois kyllä muutenkin käydä tuollaisessa raflassa ihan vaan jälkkärillä, yleensä kun ruokailun jälkeen ei enää mikään makea maistu.

P.S. Täytyyköhän mun kohta jo tehdä tänne Red Hot Chilis -tagi..? :D