AvainsanaDesignia Turusta

Siinä missä viimeksi päivittelin marraskuun alkamista, voisin nyt ehkä olla hippasen kauhuissaan siitä, että tänään marraskuu loppuu. Joulukuu todellakin alkaa huomenna enkä ole oikeastaan vielä varautunut siihen mitenkään – voi kääk! Kaikki koristevalot, joulujutut ynnä muut ovat edelleen kaapin kätköissä, vaikka erityisesti noita valoja olisi kyllä marraskuun pimeydessä ihan jo kaivannut… Täytyy viikonloppuna muistaa käydä hakemassa parit ulkokäyttöön sopivat ajastimet, jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada ainakin ne ulos laitettavat valosarjat ripustettua. Tajusin myös että verhotankojen puute hieman rajoittaa ikkunoiden eteen laitettavia valoja ja koristeita, joten sekin homma pitäisi hoitaa vielä ennen kuin pääsee toisessa asiassa eteenpäin. Ja ehkä ne verhotkin voisivat olla ihan kivat näin melkein vuoden asumisen jälkeen. ;)

Mutta hei, yksi loppuvuoden asia on hanskassa – nimittäin kalenteri ensi vuodelle! NOSH-edustajuuden takia päivyrin hankinta ajoissa oli ihan must – tai no, mitä pikimiten heti kun tajusin vähän niinkuin tarvitsevani sitä jo nyt. Pohdinnat menivät aika lailla samaa rataa kuin vuosi sitten ja samoja vaihtoehtoja pallottelin jälleen. Tämän vuoden olen mennyt Saanan ja Ollin kalenterin kanssa, kun se tuli sopivasti jossain myyjäisissä vastaan ihan tekijöiden itsensä myymänä. Tulevalle vuodelle kaipasin jotain vähän uutta ja erilaista, joten valinta oli yllättävänkin nopsaan tehty: vuoteen 2019 siirryn turkulaisen Annika Välimäen kalenterin kera.

Olin jo aivan kallistumassa bullet journalin opettelemiseen – ihan vain koska Aura – mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että just nyt mun aika ei vain kerta kaikkiaan riitä siihen. Lisäksi tarvitsen koko kevään näkymän saman tien, jotta kohta käynnistyvä kutsubuukkaus sujuu mahdollisimman mutkattomaksi ja se ymmärtääkseni hieman sotii bujon idean kanssa. Annika Välimäen eleettömän kauniissa päivyrissä on kuitenkin myös bujomaisuutta, joten uskon sen olevan just eikä melkein nappiin tähän elämänvaiheeseen. Auran voin hankkia joka tapauksessa odottamaan sitä hetkeä, kun ehdin paneutua bullet journaleiden maailmaan tarkemmin.

Niin että 2019, tervetuloa vaan – valmiina ollaan!

Kuluneen syksyn aikana olemme Varpublogien kanssa käyneet vierailulla useammassa Turussa tai lähialueilla toimivassa yrityksessä. Näin joulun lähestyessä onkin oiva hetki vinkata uusista mielenkiintoisista tuttavuuksista, sillä moni varmasti tahtoisi tehdä (ja toivottavasti tekeekin) mahdolliset joululahjahankinnat tukemalla paikallista yrittäjää. Aiemmin viikolla oli juttua kahvi- ja teekauppa Mandragorasta, tällä kertaa vuorossa on handmade by KOTONA, jonka pop up -liike sijaitsee sekin Forumissa. Forum on kyllä ihailtavan kunnostautunut kotimaisissa toimijoissa, ei siellä oikein muita taida ollakaan – aika mahtavaa! Naapurissa handmade by KOTONA -shopilla on yksi lempparikauppani.

Muutaman vuoden vanha handmade by KOTONA on tuotemerkki, jonka tyyli on skandinaavisen pelkistettyä ja värien suhteen liikutaan akselilla musta-valkoinen-harmaa. Yrittäjä Pia Artinsalo suunnittelee ja valmistaa käsityönä myynnissä olevat sisustustuotteensa, nyt tämän loppuvuoden juurikin tuolla Forumissa myymälän perällä olevassa työtilassa. Lisäksi valikoimassa on jonkun verran tuontituotteita, lähinnä suloisia lastenhuoneen sisustukseen liittyviä juttuja.

Kodintekstiilejä löytyy niin keittiöön kuin olohuoneeseen ja kuosit ovat pääasiassa mustavalkoisia sekä varsin graafisia. Ah, näissä kyllä mun silmäni lepäävät! Lastentuotteet ovat sävymaailmaltaan hieman pehmeämpiä, mutta mihinkään väri-iloitteluun ei niidenkään osalta ole lähdetty ja hyvä niin. Lastenhuoneeseen suunnatut sisustusjutut tuntuvat olevan mun makuun monesti turhan värikkäitä ja ennen kaikkea kirjavia. Leluista tulee väriä väkisinkin, niin tykkään että sisustus muuten on suhteellisen yksinkertainen väripaletiltaan. Ja kyllä, meillä lastenkin huoneissa tulee olemaan lähinnä mustaa ja valkoista – ainakin niin kauan kuin äiti saa päättää. ;)

Talon mallisia liitutauluja on useampaa kokoa, tuon kuvassa näkyvän version saa magneettikiinnityksensä ansiosta laitettua vaikkapa jääkaapin oveen. Joulutuotteisiin lämpöä tuo puunsävy, minkä lisäksi mukana on punaista ja beigeä. Yksinkertaisia mutta kauniita koristeita, erityisen kivalta vanerinen tähti näyttää vihreän parina. Sopiva idea myös meille väliaikaiskotiin, kun tänne ei sen kummemmin mahdu joulua laittamaan. Jouluisilla teksteillä varustetut kalligrafiakortit ovat Tarja Mäkisen käsialaa.

Kotiinviemisiksi blogi-illasta saimme vanerisen tähtikoristeen, voin siis hyvinkin saada jopa toteutettua jouluhavu meets puunsävy -idean. Ilta osui samoihin aikoihin, kun olimme juuri saaneet tulevasta talostamme hyväksytyn tarjouksen läpi ja siitä intoutuneena ostin muuttoa odottamaan keittiöpyyhkeen City-kuosissa, vähän niin kuin muistuttamaan kaupungissa asutuista vuosista.

Pia Artinsalo – handmade by KOTONA myymälä/työtila, Forum Kortteli, Linnankatu 11. Avoinna joulukuun loppuun ti-to 11-17, la 11-15 sekä aina kun ovet on auki.

Mä olen niitä tyyppejä, jotka näin melkein 2020-luvulla edelleen vannovat paperisen kalenterin nimeen. Olen kyllä yrittänyt digitalisoida kalenterin käyttöä edes jossain määrin (lue: miehen kanssa yhteinen Google-kalenteri, jota muistettiin päivittää ehkä viikon verran), mutta ei siitä vaan tule mitään. Haluan selailla paperisia sivuja, ottaa kynän käteen kun merkkaan jotain muistiin, sijoittaa tekstit just siihen mihin mieli tekee. Vaikka mulla ei kalenteri koskaan näytä läheskään yhtä upealta kuin Ainon bullet journal, tykkään silti raapustaa itse kaikki ne menot ja muistutukset itselleni ylös.

Tässä kohtaa vuotta ollaan aina saman kysymyksen äärellä: millainen kalenteri seuraavalle vuodelle? Bujoiluun musta ei ainakaan toistaiseksi ole; en usko että jaksaisin viikosta toiseen sitä pettymystä, kun kaikki mitä väkerrän näyttää kököltä (ja niin siinä taatusti kävisi). Eikä mulla olisi edes aikaa yrittää saada aikaiseksi mitään nättiä, joten parempi elää jonkun muun graafisen silmän mukaan. Kokosin tähän postaukseen mielenkiintoisimmat kalenteriehdokkaat vuodelle 2018, jotenkin listasta muodostui varsin turkulaisvoittoinen.

Tänä vuonna mulla oli ekaa kertaa Polkan (eli entinen Polkka Jam) viikkopäivyri, joka on ollut kaikin puolin bueno. Koko (13 x 18 cm) on sopivan pieni, paperin laatu miellyttävää, löytyy nimipäivät ynnä muut. Kalenteriviikkojen joukossa on myös ruudullisia sivuja muistiinpanoille, mutta niitä en tainnut hyödyntää kertaakaan koko vuoden aikana. Vuoden 2018 päivyri näyttäisi noudattelevan tuttua linjaa ja voisinkin hyvin ajatella hankkivani Polkan version uudestaan.

Saana ja Olli ovat aiemmin tehneet ainakin seinäkalenterin, mutta viikkokalenteri taitaa olla uusi juttu heiltä. Koko on A5 (14,8 x 21 cm) eli hieman Polkan kalenteria isompi. Viikkoaukeaman layoutissa on samanlaiset pystypalstat, mutta ilman kellonaikoja. Viivoja ei ole ja mietinkin, olisiko tuohon helpompi vai vaikeampi kirjoittaa. Ainakin suorat rivit ovat todennäköisempiä, kun ne viivat on olemassa. Tästäkin kalenterista löytyy nimipäivät, lisäksi näkyy olevan ns. kuukausisivut eli koko kuukausi samalla aukeamalla. Joissain aiemmissa kalentereissani en ole sitä näkymää osannut hyödyntää, mutta nykyään esim. lapsen hoitoajat olisi kätevää sijoittaa sellaiselle aukeamalle.

Listan kolmas turkulainen on jo hankalampi löytää, sillä se on myyty monesta paikkaa loppuun. Graafikko Annika Välimäki on suunnitellut bullet journal -tyyliin kalenterin, jossa aukeamalla on viikonpäivät vasemmalla ja kolme muistiinpanolaatikkoa (muistiinpanot ja loistavat ideani, to do, ehtii myöhemminkin) oikealla. Osaisikohan käyttää noita laatikoita vai möllöttäisikö ne aina tyhjinä..? Viikonpäivien tila ei tietystikään ole yhtä suuri kuin kahdessa edellisessä vaihtoehdossa. Kooltaan kalenteri on hieman suurempi kuin A5 (15,5 x 21,5 cm).

Jyväskyläläisen Nunuco Design Companyn kalenteri mulla on joskus ollutkin, viime vuonna jos oikein muistan. Kyseessä on hieman kansainvälisempi vaihtoehto, tekstit ovat englanniksi ja mm. juhlapyhälistauksessa on kaikkialla tunnettuja juhlia eikä niinkään suomalaisia. Vuodelle 2018 Nunucolla on kalentereissaan kaksi erilaista kansivaihtoehtoa, Hydrangea ja Bubblegum. Kalenterin koko on suunnilleen A5 (14 x 21 cm) ja viikkoaukeamalla on päivät vaakaan sekä muistiinpanoille parin laatikon verran tilaa, minkä lisäksi löytyy erillisiä muistiinpanosivuja. Keskeltä kalenteria löytyy aukeamallinen tarroja, joilla voi koristella sivuja oman mielensä mukaan.

Todennäköisesti päädyn kotimaiseen ehdokkaaseen, mutta otetaan bonuksena vielä hollantilainen Marjolein Delhaas, joka tuli vastaan Peetan tällaisessa vastaavassa postauksessa. Valikoimassa on selkeän graafista kalenteria useammalla eri värisellä kannella, eniten mua houkuttaisi mustakantinen versio. Tai valkoinen. Vai kuitenkin keltainen… Koon puolesta Delhaasin kalenteri on sarjan pienin, hieman A6-kokoa suurempi (11 x 15,5 cm). Kirja on sidottu ns. avoimesti ja selkämys on näkyvillä ekalla aukeamalla. Näyttää kivalta, mutta vähän mietityttää miten helppoa on alkupään sivuille kirjoittaa. Nimipäiviä tai suomalaisia juhlapyhiä ei tietenkään ole, mutta ehkä sen kestäisi. Koska siis onhan tämä nyt ihan älyttömän hieno kalenteri.

Niin että minkäs näistä nyt sitten valitsisi?

(Kuvat valmistajien, linkit tekstissä.)

Kuva-arkistoista löytyi muutamat julkaisemattomat asukuvat kesältä, laitanpa ne nyt tällä lailla kivasti yhdessä läjässä. Ulkonäkökriisi vaivaa edelleen eikä siitä syystä ole tullut montaakaan asukuvaa tallennettua, vaikka useamman loistavan lisäyksen olen onnistunut vaatekaappiini viime aikoina haalimaan. Hiusten suhteen huomaan kriiseileväni aina kun väri haalistuu, ekat pari viikkoa värjäyksen jälkeen kuontalo on kiva mutta sitten taas alkaa ketuttaa. Päätin jo lopettaa shokkiväreillä leikkimisen, mutta lämäistyäni tuossa kuun vaihteessa päähän parit purkin pohjat (sinistä + inasen violettia) olin valmis pyörtämään ajatuksen. Seuraavaksi tosin tarvinnee miettiä mitä tehdä juurikasvulle, sitä kun rupeaa olemaan sellaiset pari senttiä… Vajaan kuukauden päästä on seuraavat juhlat, joten sitä ennen olisi hyvä päästä tuumasta toimeen.

Ensimmäinen asu on itse asiassa toukokuun puolelta, jäänyt vain laittamatta blogiin niin saa luvan aloittaa setin. Noshin raitatunikamekon tilasin keväällä kutsuilla, päädyin sovittamaan sitä aivan viime hetkellä ja saman tien tuli olo, että tämä on ihan mun juttu. Vähän lyhyt tuo on noin mekkona, mutta paksumpien sukkisten (kuvan kissasukkikset Lindex) tai leggareiden kanssa menettelee. Neuletakki tuttu miestenpuolen COS, harmaa iso huivi Syster P sekä kengät täysmustat Converset. Lisäksi nenällä aurinkolasit D&G ja korvissa hopeiset tähdet Edblad.

Toisessa asussa on yksi tämän kesän suosikeista, Vimman lettitunika. Nettikaupoista nuo myydään aina minuuteissa loppuun, mutta onnistuin saamaan tuon itselleni Helsingissä asuvan kaverin kautta, joka kävi Nudgesta hakemassa viimeisen kappaleen ja postitti sen mulle. Mustat collegeleggingsit ovat Noshin, piti saada nuo kun jäin alkukeväästä ilman mustia biker treggingsejä tilattuani ensin väärän koon. Myös jalassa olevat Niken Free 5.0 -lenkkarit ovat suht tuore hankinta, edelliset kun jäivät raskauden myötä pieniksi. Ostin saman mallin monot myös toisessa värissä ja kumpiakin on tullut käytettyä rutkasti, kun nämä kesäsäät ovat olleet mitä ovat. Nenällä jälleen arskat D&G, korvissa pienet minttunapit H&M Divided.

Vasemmalla asu Tampereen visiitiltä, silloin oli sen verran helteistä että oli pakko jättää leggarit pois. Papun Waffle-tunikamekko on siinä rajoilla, että kykenin sen kanssa olemaan ilman jalkojen verhoamista, onneksi sentään helma on takapuolelta pidempi. Eccon nahkasandaalit olin ostanut saman päivän aamuna alesta, nyt mullakin on kunnolliset kesäsandaalit eikä pelkästään sellaisia lättäpohjaisia. Korvissa hopeiset X:t Fashionology, aurinkolasit yllättäen D&G.

Oikean puolen asussa olin juhlimassa minin 1-vuotiasta pikkuserkkua. Hihaton denimpaita Lindex, kukkahame äiskän kirppislöytö 70-luvulta, sandaalit Ecco ja korvissa hopeiset pelikortit Planet Star. Pitkiä helmoja voisi kyllä käyttää useamminkin, mukavasti armollisempia säärteen suhteen kuin lyhyet versiot. Tämä kyseinen vintagehame on tosin siitä hankala, etten oikein osaa yhdistää sitä muuhun kuin tuohon denimiin tai sitten tylsästi mustaan. Valkoinen tai harmaa yläosa voisi ehkä toimia myös?

Garderobistani löytyy Vimman lettiä myös leggareiden muodossa, ne sain klikkailtua ostoskoriin kun satuin olemaan sopivaan aikaan koneen ääressä. Yläosana simppeli musta tunikamekko Nanso by Katri Niskanen, korvissa Fashionologyn X-korvikset ja kaulassa Ainoan paperilennokki. Turkulaisen Klo Designin mustan nahkalaukun ostin keväällä myyjäisistä, olin tuota aiemminkin vilkuillut ja kivalla myyjäistarjouksella sen sitten päädyin ostamaan. Ei muuten mennyt montaa päivää kun jo laitoin aiemman Lumin veskani kiertoon ja monta kertaa olen kiitellyt itseäni tästä peliliikkeestä. Puman minttutennarit ovat totaalinen heräteostos Cittarista, en vain voinut vastustaa kun alessa oli yksi pari juuri sopivasti omaa kokoani. Ja arskat, D&G taas vaihteeksi.

Raskausajan jälkeen en pahemmin ole itselleni mitään hankkinut, vaan keskittynyt enemmän lapseen ja kaikenkarvaisiin aiheeseen liittyviin tilpehööreihin. Lienee ihan yleistä äideille, varsinkin jos (omalla kohdallani kun…) kotona ollessaan useimmiten kuitenkin hengaa jossain sopivasti lötköissä kotivaatteissa. Vaatekaappiahdistus on muutenkin saanut pohtimaan entistä tarkempaan, mistä oikein tykkään ja millaisia juttuja mun oikeasti tulee käytettyä. Äitiysvuoden aikana garderobiini on muuttanut vain muutama uusi artikkeli, joista jokainen on jo ehtinyt a) tuoda monta kertaa iloa päiviini ja/tai b) pelastaa pukeutumiskriisiltä.

Ensimmäiseksi Papun jonkinlaiseksi hitiksi muodostunut rusettipipo, jonka ostin kesän lopulla Tampereelta. Mietin myös harmaata värivaihtoehtoa (liiankin pitkään mikäli siskolta kysyy), mutta päädyin kuitenkin turvalliseen mustaan. Aivan ihana pipo, joka päässä on aina hyvä mieli! Materiaali on kaksinkertaista trikoota, mutta hyvin tuolla tarkenee nollakelissäkin vielä. Rusetti ei tosin ole enää yhtään noin hieno – mukana kyllä tuli ohjeet miten rusetti kuuluu taitella, mutta mä en ole onnistunut saamaan siitä uudestaan noin nättiä. No, onneksi on edes tämä kuva muistoksi. Haaveilen joskus hommaavani tyttärelle samanlaisen pipon, tällainen kevyt samistelu voisi olla aika söpöä eikös?

Ylijäämäpaloista valmistetun Kärki-korumalliston bongasin suunnittelijan blogista ja ihastuin saman tien. Joulun alla suuntasin eräänä sunnuntaina joulumarkkinoille, jossa Ann-Christine oli tuotteitaan myymässä ja sain lunastettua itselleni omat minttuiset nappikorvikset. Korvakorut ovat omaan makuuni just sopivan näyttävät, mutta silti mukavan kevyet käyttää ihan arjessakin. Ja minttu, tuo lapsuuteni lempiväri, oi kuinka sitä ihastelen edelleen!

Uuden vuoden kolkutellessa ovella teimme pienen tyttöjen (= sisko, mukelo & minä) retken Tampereelle kaveriperhettä moikkaamaan ja menomatkalla poikkesimme pitkästä aikaa Ideaparkissa. Eräs lastenvaateliike houkutteli astumaan sisään “kaikki alessa” -kyltein ja löytyipä sieltä myös Papua aikuisten koossa. Vaatekaappini oli huudellut jo tovin laadukkaiden leggareiden perään ja kuin tilauksesta Ideaparkissa vastaan tuli oikeassa koossa juurikin ne Papu mökkipolulla -malliston pökät, joita olin netissä ihastellut. Papu kertoo fb-sivullaan kuosista näin:

Neulanen-kuosi on saanut innoituksensa metsästä löytyvistä aarteista: neulasista, oksista, muurahaisista, hiekasta. Kaikesta siitä, mitä me aikuiset usein kutsumme roskiksi. “Giggle my sweet if I ever call them just litter.”

Olen aivan rakastunut näihin(kin)! Kuosi on mukavan rempseä eikä kuitenkaan liian överi (joo musta on tullut vähän mummo), ja lisäksi se sopii about kaikkien mun (mustien) mekkojen kanssa. Laatuun olen ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen, kankaasta ja saumoista kyllä huomaa, ettei nyt ole mitään ketjuliikelaatua hyppysissä. Oikein onnistunut lisäys mun hyvän mielen vaatekaappiini siis.