Vihdoinkin sain sen levyhyllyyni! Ihan oikeana levynä, käsin kosketeltavana ja konkreettisena. Nimittäin Lykke Lin uusimman albumin Wounded Rhymes. Nyt kelpaa luukuttaa tuota mahtavaa kiekkoa myös autossa, ahh parasta! Olen tosissaan kuunnellut tuota jo koneella varmaan kuukauden enkä vieläkään ole kyllästynyt… Välillä sentään soitan muutakin, kuten esimerkiksi Lyken esikoisalbumia (joka muuten sekin pitäisi hankkia levyhyllyyn jossain vaiheessa).

From CDON.com

Tuon levyn olin ajatellut hankkia lähiaikoina ja kun CDON.comin uutiskirje tupsahti inboxiin, päädyin selailemaan aleosastoa ja tilaukseen eksyi vähän muutakin. Viikatteen Kesävainaja-ep ja Kwanin Love Beyond This World (oi opiskeluaikoja!) maksoivat kumpikin vaivaiset neljä euroa eikä Wounded Rhymesistäkään tarvinnut pulittaa paljon yli kymppiä. Lisäksi paketissa oli vielä yksi levy, tuo pinon alta kurkkaava, mutta sitä en paljasta sillä se mun on tarkoitus antaa huomenna reissultansa palaavalle Felinelle. Neiti ehkä arvaa, tai sitten ei – nähtäväksi jää.

Postissa oli tänään tullut muutakin kivaa, mutta niihin palaan myöhemmin (ja yksi paketti pitäisi itse asiassa vielä hakea postista). Seuraava missioni on painua hammaspesun kautta pehkuihin, huomenna on taas aikainen herätys.

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Mä en oikein osaa määritellä varsinaisesti sitä kaikista mieleisintä syntymäpäivää, mutta pari erittäin mieleenpainuvaa kyllä olisi ajatuksissa.

Ensimmäisenä 8-vuotissynttärini, se ainoa jolloin kutsuin about koko luokkani meille synttärikemuille. Kun on syntynyt kesällä niin luokkatovereiden kutsuminen oli hankalampaa, eihän silloin mitään kännyköitä ollut eikä edes nettiä. Taisin lähettää kutsukortit postitse, monta muksua ilmaantui paikallekin ja oli muistaakseni ihan hauskat kekkerit. Toiste en kuitenkaan rumbaan lähtenyt tai edes yrittänyt houkutella äiskää järkkäämään, jatkossa juhlin perheeni ja lähimpien kavereiden kesken.

Toisena tietysti se erikoisin syntymäpäivä eli 25-vuotispäiväni, jonka vietin sateisessa Niinisalossa. Oli loppusodan viimeinen päivä, kaikkia väsytti ja vettä tuli koko päivän kuin siitä kuuluisasta Esterin arsesta. Illaksi onneksi sää kirkastui, mutta vähän harmitti se että me jouduttiin jäämään vielä yhdeksi yöksi maastoon kun taas AUKin porukka painui edeltä takaisin Säkylään.

Kolmantena sitten tuorein synttärini eli kun viime vuonna täytin kaksikymmentäkuusi. Se oli aurinkoinen päivä, muuten ihan perustyöpäivä kotosalla mutta iltapäivällä iskä vei mut synttärikahville. Sen päivän väri oli keltainen sekä fiilis iloinen ja onnellinen. Mulla on elämässä niin monta ihanaa ihmistä, etten voi muuta kuin olla kiitollinen.