Hyvä kun kirsikan- ja omenankukista ehdittiin päästä niin kesäiset päivät toivat mukanaan kolmannen suosikkini, syreeninkukat. Ja syreenipuskia tuntuu olevan täällä kaupungissakin vähän joka välissä! Valkoinen ja haaleanvioletti ovat täydelliset värit sille huumaavalle tuoksulle, joka kyseisistä kukista lähtee. Aivan ihana käydä iltakävelyllä ja nuuhkia syreenien tuoksua ilmassa.

ISO kimalainen

Napsiessani näitä kuvia viime viikonloppuna kotikotona koin myös todellista extreme-luontokuvausta: hullun iso kimalainen! Ensin pelästyin pörinää, sitten jäin seuraamaan möllykän touhuja. Millaistakohan olisi olla tuollainen pieni ötökkä, lennellä kukasta kukkaan mettä metsästäen?

Perhonen kaunoinen

Kun kimalainen lenteli tiehensä, bongasin viereisestä puskasta seuraavan luontokohteen. Olen niin n00b että ajattelin automaattisesti tuon värisen perhosen olevan nokkosperhonen, mutta Wikipedia osasi kertoa mun olevan väärässä – nokkosperhonen onkin aivan erilainen väritykseltään. Tämä taitaa olla oikeampi? Komea tuo joka tapauksessa oli perhoseksi, ei mikään ihan pieni tapaus.

Syreenimeri

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Periaatteessa paikalla ei ole väliä, ihmiset ympärillä ratkaisevat. Tänään suosikkipaikkani on kavereiden talo maalla, jossa illalla vietetään porukalla mun ja kaverin yhteissynttäreitä (kaverilla oli nyt keskiviikkona ja mulla ensi viikon keskiviikkona). Monta ihanaa ihmistä on tulossa paikalle viettämään helteistä kesäiltaa!

Jos nyt kuitenkin on pakko mainita jokin suosikki, niitä ovat mm. koti Turussa (vaikka onkin järjetön sauna ympäri vuoden, kiitosta vaan talon vallanneet eläkeläiset), kotikoti maalla sekä rautatieasemat. Jokin junissa kiehtoo, ja esimerkiksi Turussa rakastan kävellä sitä kävelysiltaa pitkin ratapihan yli. Sinne menen myös silloin kun mieli jostain syystä on matalalla tai fiilikset muuten sekavat, junien ja raiteiden katsominen jotenkin rauhoittaa ja ajatukset selkenevät.