Viime viikonloppuna riitti kemuja, sillä ohjelmassa oli paitsi perjantain pikkujoulut myös yhdet viisikymppiset. Äidin veljen vaimo heilautti itsensä uudelle vuosikymmenelle, ja sitä juhlistimme pienellä porukalla (tai hmmm, onkohan yli 20 ihmistä vähän vaiko paljon..? Meillä pelkästään isovanhemmat + lapset + lapsenlapset tekee yhteensä jo parisenkymmentä henkeä = lähisuku.) heidän kotonaan lauantai-iltana.

Kymmeniä viisi
Meidän poppoon kimppalahjassa oli mm. kynttilä jokaista vuosikymmentä kohti.

Herkkuja pöytä täys
Kahvipöydän sitruunakreemikakku oli taivaallisen ihanaa.

Ruusut
Ruusuja päivänsankarille.

Valoa pimeään iltaan

Onneksi kekkerit alkoivat vasta myöhään iltapäivällä, edellisen illan pikkujoulut kun venähtivät kolmeen saakka yöllä niin lauantaipäivällä olo oli jokseenkin väsynyt. Synttäreillä ei kuitenkaan enää väsyttänyt ja lähdinkin paikalta vanhempieni mukana vasta viimeisten joukossa, kello taisi siinä vaiheessa jo olla lähemmäs kahdeksan. On se vaan mukavaa kun on isohko lähisuku, tulee nähtyäkin niitä ihmisiä kun on kaiken maailman juhlia pitkin vuotta!