Käytiin tänään porukalla moikkaamassa suvun tuoreinta jäsentä, peikkotyttö on nyt päivää vaille kuusiviikkoinen. Me ollaan neidin kanssa siis serkuksia. Mullahan on keskivaikea lapsikammo, joka ystävien lasten myötä on helpottanut aika lailla ja taaperoista eteenpäin kommunikointi sujuu jo lähestulkoon mallikkaasti. Pienet vauvat taas, ne vähän pelottavat – kun ne on niin pieniä. Mutta tänään, ensimmäistä kertaa, pidin hetken vauvaa sylissä! (Sitä ei sentään lasketa, kun ollessani neljä pikkusisko parkui naama punaisena ylpeän isosiskon sylissä.)

Se on jännä, miten monet ottavat vauvan syliinsä aina kun siihen on mahdollisuus ja itselle koko asian ajatteleminen aiheuttaa suunnilleen unettomia öitä. Niin me ollaan kaikki erilaisia. Ehkä mäkin tästä vielä kasvan ja totun noin pieneen lapseen, kun sellainen nyt on ihan lähipiirissä.

Peikkotyttö
Sanokaa hei Mömmelille! ♥