Äitienpäivä kera sairaskertomuksen

Jepjep, täällä sitä sairastellaan edelleen. Viikonloppuna sentään vielä pysyin jotenkin tolpillani, mutta alkuviikko on mennyt pääosin sohvalla maaten kun sen kummoisempaan aktiviteettiin ei ole kyennyt. Eikä tauti tunnu hellittävän, pahemmaksi vaan menee. Alkuun pahinta oli järjetön kurkkukipu, nyt korvien vihlonta sekä armoton lihassärky. Edes viime syksynä sairastamani keuhkoputkentulehdus + korvatulehdus -kombo ei ollut näin inhottavaa! Eniten ärsyttää tietysti se, että kaikki kivat jutut tällä viikolla menee täysin ohi tämän typerän sairastamisen takia.

Sunnuntaina olin sen verran kuosissa, että hurautettiin kullan kanssa viemään iskälle Yamaha ja tottakai onnittelemaan äiskää valkovuokkokimpun kera. Piipahdettiin koko sakki viemässä hautausmaalle kukkia, syötiin myöhäinen lounas ja sitten me jo lähdettiinkin takaisin Turkuun. Dharma kiehnäsi jaloissa minkä ehti, Miskan iskä oli nähnyt jossain puun juuressa vetämässä sikeitä auringonpaisteessa. Pitäisikin muistaa hankkia kissoille punkkipannat, jos niillä edes muutama verenimijä jäisi tarttumatta turkkiin.

Tjaah, kaipa se on taas aika painua pehkuihin. Uni paras lääke on, vai miten se nyt oli… Paljon ainakin olen nukkunut viime päivien aikana. Huomenna taas lääkäriin, ei tässä kunnossa parane töihinkään mennä muita tartuttamaan. Menisi jo pois, mokomakin ärsyttävä tauti!