Runsas viikko takaperin aloitin viikonloppuni matkaamalla siskon ja tämän poikaystävän mukana Jyväskylään. Perjantai-illalla treffasin vanhan ystävän opiskeluvuosilta ja oi että, miten mahtavaa oli nähdä pitkästä aikaa! Ei olla muutamaan vuoteen osuttu yhtä aikaa samaan kaupunkiin, mutta tällä kertaa onneksi tapaaminen saatiin järkättyä. Vaikka vanheneminen yleisesti ottaen on ärsyttävää, jotenkin oli ihanaa huomata miten olimme kumpikin aikuistuneet mutta silti edelleen samoja ihmisiä kuin vuosia sitten.
Pääagenda pikaiselle Keski-Suomen visiitilleni ajoittui lauantaille, jolloin lähdimme iltapäivästä ajelemaan Savon suuntaan. Heinäkuussa kävin Tampereella kuvaamassa polttarit, nyt oli vuorossa varsinainen hääjuhla. Alun perin mun ei ollut tarkoitus kuvata muuta kuin polttarit, mutta kuullessani juhlista puuttuvan varsinaisen kuvaajan tarjouduin ilmestymään paikalle kuvausvehkeet mukanani. Kuvausintoni on viime aikoina ollut varsin kasvavaa sorttia, joten tällaisen tapahtuman ikuistaminen oli kerrassaan loistavaa harjoitusta.
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkäänEn vaihtais sekuntiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nytSamuli Putro: Olet puolisoni nyt
Juuri ennen hääparin saapumista paikalle taivas repesi ikkunan takana.
Raahasin varmuudeksi paikalle kaiken mitä ajattelin ehkä tarvitsevani. Hyvä niin, sillä käytin kaikkia kolmea objektiivia. Yllätyksekseni rungossa oli kiinni suurimman osan ajasta aiemmin niin vieraalta tuntunut 70-300 mm f/4-5.6D ED, jolla kuvaaminen onnistui hieman kauempaakin. Valovoimaa kun olisi vielä hippasen enemmän..!
Herkkupöytä, kerrassaan loistava idea!
Parin tunnin kohdalla meinasi vähän ruveta ahdistamaan, kun kamera heitti jatkuvasti erroria eikä suostunut ottamaan kuvaa. Se on välillä tehnyt sitä ja Rajalasta neuvoja kysellessäni kehottivat päivittämään firmwaren. Sen olin tehnytkin ja kamera tuntui pelaavaan jälleen normaalisti, kunnes tilttasi häissä. Koitin sitten vaan putsata kontaktipintoja niin hyvin kuin kameralaukusta löytyneillä liinoilla pystyin ja kaikeksi onneksi se siitä lähti taas toimimaan eikä nikotellut sen koommin. Tällainen tilttaaminen tapahtuu useimmiten D90:n mukana tulleella 18-105 mm f/3.5-5.6 VR -linssillä, tiedä sitten johtuuko se muovisesta bajonetista vaiko mistä. Täytynee laittaa harkintaan jokin vähän vastaava – ja luonnollisesti laadukkaampi – objektiivi.
Kuvia räpsin illan aikana 1100 ja rapiat. Tuumailin että parempi olla ruutuja liikaa kuin liian vähän ja oikeassa olin, sillä lopulta roskistuomiolta säästyi vain vajaat 300 otosta. Alkuajan kuvasin tosiaan em. zoomilla, illan pimetessä 35 mm f/1.8 oli valovoimansa puolesta paras vaihtoehto. Kokeilin jotain uutta: kuvasin koko ajan valotus manuaalilla ja käänsin ISOn kaakkoon kohinasta viis. Muutama tilanne meni ohi tai kuva epäonnistui väärästä valotuksesta johtuen, mutta pääasiassa kaikki sujui hyvin. Kun valoa on edes jonkun verran, Nikon D90:n kohina on omaan silmääni vielä ISO 2500:lla siedettävää. Siitä hämärämmässä tummat osat suhraantuvat aika tavalla.
Tämän postauksen kuvien käsittelystä olen kiitoksen velkaa Heijastuspinnan Marialle, joka vinkkasi softasta nimeltä CameraBag 2. Latasin 30 päivän kokeiluversion hieman epäilevänä, mutta hetken testaamisen jälkeen olin melkoisen myyty. Kuvaa voi säätää sadoilla eri tavoilla: valita listasta valmiita tyylejä ja säätää niitä haluamansa suuntaan, lisätä kuvaan yksittäisiä filttereitä (tyyliin valotus, kontrasti, saturaatio, vinjetointi jne.) ja kehyksiäkin valikoimasta löytyy. Muokkaukset näkyvät kuvan alla laatikkorivinä, josta voi milloin tahansa poistaa jonkun tehdyn säädön.
Näissä kuvissa käytin Helga-nimistä oletustyyliä enkä tehnyt mitään muita säätöjä sen kummemmin. Helppoa kuin heinänteko siis! Olen aika surkea muokkaamaan kuvia Photoshopilla tai vastaavalla, joten tällainen sovellus on enemmän kuin tervetullut omalle työpöydälleni. Vähän kyllä tuntuu nyt huijatulta, kun on pienen ikuisuuden ihastellut kauniita sävyjä muiden kuvissa ja loppupeleissä se onkin näin iisiä… CameraBag 2:ssa on hintakin kohdallaan: AppStoressa näytti olevan 11,99e.
Loppuillasta vielä vähän iltapalaa. Näissä bileissä ei ainakaan tarvinnut nähdä nälkää! :)
Tällaisia tuntemuksia tällä kertaa. Antakaahan tulla mielipiteitä kuvista ja/tai käsittelystä tai muusta aiheeseen liittyvästä! Kommenttipuolella on viime aikoina ollut aika hiljaista, joten ei muuta kuin näppikset laulamaan – mä kaipaisin tähän ihan oikeasti jonkun sortin henkevää keskustelua.
Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]
6 kommenttia kirjoitukseen Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
5.9.2012 08:14
Aivan ihania kuvia!!!! Odotan innolla, että näen loputkin. :) Kiitos vielä kun tulit ikuistamaan päivämme!
5.9.2012 12:39
Ihanan tunnelmallisia kuvia!
Tällaisita inspiroituu itsekin ja tekee mieli päästä kuvaamaan! Lauantaina olis itseasiassa hautajaiset ja mua on pyydetty kuvaamaan… Hmmm. Miksei niistäkin saisi koskettavia ja kauniita kuvia.
Ja kiitos tuosta CameraBag-vinkkauksesta! Menee niin testiin! Itse olen tykästynyt ilmaiseen online-muokkausohjelmaan nimeltä Pixlr-o-matic. Silläkin saa aika huikeita muokkauksia tehtyä – taivas on vaan rajana! Suosittelen kokeilemaan, jollet ole jo kokeillut!
5.9.2012 20:35
Hehe, oletan että muissa kuvissa näkyy muutakin ku ihmisten keskivartaloita / käsiä :D Tuo kuvanmuokkausohjelma oli kyllä ihan uus juttu, pitänee itekki perehtyä, vaikuttaa näiden perusteella ihan lupaavalta. Tarvis tosin varmaan ensin saada se uus kamera että jaksais kuvaillakki… Verkkokaupassa oli Nikonin… D3200? punasena! Olin ihan myyty, ominaisuuksista viis kun se on PUNAINEN! :D Mutta ei kyllä oo nyt kuuttasataa ylimääräsenä :(
6.9.2012 20:21
Jenna, toivottavasti tykkäätte lopuistakin! :)
Soila, jostain “kumman” syystä hautajaiset ei tosiaan oo yhtään niin mielekkäitä kuvata kuin vaikkapa häät. Varsinkin kirkkokuvia on kamala ottaa kun näkee ihmisten surun, muistotilaisuudessa onneks sit jo vähän yleensä hymyilläänkin.
Mulla on Pixlr-o-matic puhelimessa kyllä mut en ookaan koittanut sitä koneella koskaan. Laitetaan siis testaukseen, kiitos sulle tästä vinkistä. :)
Envia, joo koitin mä vähän ihmisiäkin kuvata enkä pelkkiä yksityiskohtia. :D Suunnitelmissa ois kasata jonkun sortin portfoliota ni sinne tulee tietty kasvoja vähän enemmän.
Järkkäreistä tehään kyl tosi tylsiä, nehän on melkeen aina mustia. Punanen ois cool, tai vaiks vihree! Jollain merkillä tais joskus joku vaaleenpunanen olla kans valikoimissa. Kamerahihnoja onneks saa vaikka mitä hienoja, aattelin ehkä tilata Etsystä jonkun tosi päheen tohon uuteen kameraan.
7.9.2012 21:28
Canonillakin on eos 1100d punasena ja pentaxiltakin löytyy. Mulle vois kelvata vihree kamera. Tykkään näistä kuvista ja niiden käsittelystä. Jotenkin kivalla tyylillä otettu nää kuvat. Musta on jotenkin tylsää että nykyään kaikki photoshoppaa kuviaan, kun eihän ennenkään kun filmille otettiin niin niitä käsitelty. Tai kai jossain valokuvaamossa käsiteltiin, mutta mutta.. Jotenkin ehkä ymmärtää jos värit on ihan metässä, että niitä säädetään. Tää on tällänen kakspiippunen juttu..
8.9.2012 17:04
Sinänsä kyl aika jännää, ettei järkkäreistä ole enempää tehty värillisiä versioita. Naispuolisia käyttäjiä luulis ainakin innostavan?! Digikuvien käsittelyssä on ehkä osittain kyse siitä että ne on niin “pliisuja” ja käsittelyllä koitetaan tuoda esiin sellasta filmikameramaista meininkiä. :) Mä ihastelen usein hienoja käsittelytapoja, mutta liika on liikaa siinäkin – on tylsä jos jonkun valokuvaajan materaali on AINA samalla tavalla käsitelty esim. sellaiseksi unenomaiseksi.