Kaipuu

Hei vaan hei! Pidin pientä blogilomaa, kun puolitoista viikkoa hurahti ohi huomaamatta. Olen pohdiskellut tämän blogin tulevaa suuntaa, en ole aivan tyytyväinen nykyiseen malliin mutten vielä oikein varma mitä blogiltani tahtoisin. Mua inspiroi nykyään aika erilaiset blogit kuin aiemmin, joten tekisi mieli kääntää tätä omaakin leikkipaikkaa toisenlaiseen suuntaan. Spammikommentteja tänne ainakin satelee kirjainvahvistuksesta huolimatta koko ajan vain enemmän, täytynee ottaa joku muu captcha käyttöön ja katsoa auttaisiko se.

Blogi-inspiraatiota odotellessa lisää syksyisiä kuvia, nämä ovat lokakuun alkupuolelta kun olin viettämässä niskasaikkupäivää kotikotona maalla. Siirryin porukoilta puolentoista kilometrin päähän S:n & A:n luokse jalan, kamera kulki kädessä ja muistikortille tallentui syksyistä kotiseutua. Lähtiessäni Dharma jäi kuistille vahtimaan.

Olin unohtanut miten hiljaista maalla on! Kaupungissa on niin tottunut siihen, että ympärillä on jotain ääntä ihan koko ajan. Ja sitten maalla tallustellessa onkin yhtäkkiä luonnon omien äänten keskellä, lintuja ja puiden havinaa. Pari autoakin ehkä välillä, mutta pääasiassa on niin hiljaista että kuulee jopa omat ajatuksensa. Niinä hetkinä kaipaan pois betonikuutiosta kovemmin kuin koskaan.

Oikeesti, meidän ikkunoista voisi näkyä vaikka lampaita katujen, kymmenien ohiajavien autojen sekä bussipysäkin sijaan! Vilkuilen aina silloin tällöin myytäviä omakotitaloja nettipalveluista ja haaveilen salaa paluumuutosta maaseudun rauhaan…

Viimeiseen kuvaan on hyvä lopettaa sunnuntain mietteet. Suloinen Nanna lähti torstaina kissojen taivaaseen, aivan liian aikaisin – sairauden voimalle ei aina mahda mitään. Nanna säilyy muistoissa pikkukissana, jonka vireystila oli suoraan verrannollinen silmäpussien kokoon. Toivokaamme siis loppumattomia leikkihetkiä pienelle karvatassulle. ♥