Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla lopuillaan ja aloin mielessäni pohtia, mitä oikeastaan odotan näiltä 365 päivältä, jotka pitävät sisällään vuosiluvun 2013. Elämäni on nykyään aika vakiintunutta, joten en ehkä odota mitään kovin erikoista ja päräyttävää näiltä 365 päivältä. Suurin osa kuitenkin on tavallista arkea enkä tavallaan edes kaipaa muuta – tai no jos nyt vuorokautta pidennettäisiin muutamalla tunnilla jotta ehtisi nukkua tarpeeksi, niin en pistäisi pahakseni. Toisaalta: kun tälle tielle lähdetään, niin tokihan on aivan täysin itsestä kiinni mihin ne nykyiset 24 tuntia päivässä käyttää. Ettätuotanoinniin.

Ruusunmarjat
Auringon laskiessa

Mitä sitten odotan vuodelta 2013?
  • Remontti tulee ainakin pääpiirteittäin valmiiksi. (Piste!)
  • Harkitsen joka ikisen ostoksen tarkkaan, oli kyse sitten vaatekappaleesta, käsirasvasta, mustekynästä tai leipäpussista.
  • Koitan päästä pahimmasta sokerikoukusta irti. En kieltäydy kokonaan, mutta joku roti siihen hommaan on tultava.
  • Juhlin avioitumista kaikki rakkaat ihmiset ympärillä. Tänään varmistui päivä!
  • Treenaan plösövartaloni hääjuhlakuosiin (ja muutan elintapojani pysyvästi terveellisempään suuntaan). Projekti alkaa ensi viikolla, jolloin tapaan personal trainerini ensimmäistä kertaa. Samalla tulee hoidettua myös istumatyöläisen niskajumit kuntoon.
  • Polkupyöräilen 1000 km. Ei pitäisi olla mahdotonta, sillä Heiaheian merkintöjen mukaan viime vuonna liikuin fillarilla 854 km ja edellisvuonna 973 km.
  • Istun vähemmän koneella. Valokuvaan enemmän. Elän enemmän.

Huurteessa
Havu

Lisäksi aion muistaa olla kiitollinen kaikesta ja nauttia juuri siitä meneillään olevasta hetkestä. Miettimättä menneitä, murehtimatta tulevaa. Aion löytää jokaisesta päivästä aihetta hymyyn, edes pieneen sellaiseen. Koska jokainen päivä on ainutlaatuinen ja jokaisessa päivässä on jotain hyvää, vaikkei siltä aina tuntuisi. Ja koska aina tulee päivä uusi, joka vie murheet mukanaan.