Kesälomamatka 2013: Olostunturi

Kotieläinpihalta jatkoimme matkaa Muonioon, jossa kävimme syömässä pitsat ja etsimme pari geokätköä. Yhtä mysteeriä koitimme haeskella, mutta kun se ei millään löytynyt (= oli ongelmia koordinaattien syöttämiseen kätköilysoftaan) luovutimme ja auton keula käännettiin takaisin Äkäslompolon suuntaan. Meillä oli kuitenkin pari pysäkkiä ennen mökille paluuta, ensimmäinen niistä oli Olostunturi. Olimme jo alkulomasta suunnitelleet, että jonkin tunturin laelle olisi kiivettävä ja kohteeksi valikoitui Olostunturi, 524 metriä merenpinnasta (ja jossa oli ihan sattumalta myös geokätkö).

Ylös mennessämme reitti ei ollut kaikista parhaiten valittu, mutta pääasia että ylös päästiin. Maisemat olivat upeat jo matkan varrella, tunturin laelle päästyä ei typerä virne poistunut kasvoilta enää lainkaan. Kuvat kertovat juu enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ne näkymät mitä Olostunturin laelta katsoin – ne olivat jotain vielä kauniimpaa kuin mitä nämä kuvat pystyvät välittämään. Rakkauteni kesäistä Lappia kohtaan sen kuin syveni entisestään.

Alaspäin tullessamme onnistuimme valikoimaan jokseenkin helpomman reitin eikä mennyt kauaa, kun olimme taas hiihtokeskuksen nurkilla. Raksatyypit olivat lopettaneet työpäivänsä ja sen sijaan rakennusten nurkilla pyöri porotokka, josta sain napattua pienen videopätkänkin Instagramiin. Tuolta mun Ig-profiilista muuten löytyy myös muita kuvia Olostunturilta, aika samanlaisia toki kuin nämä postauksen kuvat.