Ennen ristiäisviikonloppua kävimme lokakuun puolessa välissä ekaa kertaa tekemässä tuttavuutta tulevaan kummityttöömme. Voi miten pieni tuollainen vajaa viisiviikkoinen voikaan olla! Ja aivan uskomattoman rauhallinen, neiti ei hätkähtänyt vaikka ympärillä olisi ollut minkälaista hälinää tahansa. Tuhisi vaan tyytyväisenä.
Matkasimme Tampereelle perjantai-iltana ja lauantaina aamupalan jälkeen piipahdimme äijelin kanssa kaupungilla. Sää oli ihan kummallinen: aurinko paistoi mutta samaan aikaan taivaalta tuli rakeita alas! Onneksi ehdin pari geokätköä etsiä ennen sääilmiötä eikä sen jälkeen tarvinnut enää kovin kauaa vaeltaa, kun jo poikkesimme ensimmäisessä kaupassa.
Iltapäivän kahvihetken vietimme Kuninkaankadulla Café Gopalissa. Ajattelemattomuuttani vetäisin (taas kerran – miten mä en ikinä opi?!) kevyet suklaaöverit, tilasin kaakaon ja hetken mielijohteesta myös minttusuklaaruudun. Erinomaisia kummatkin, mutta vähän turhan paljon suklaata mulle noin kaiken kaikkiaan. Ihana paikka tuo Gopal kyllä, joskus täytyy ehdottomasti mennä testaamaan paikan kasvisruokaa.
Jätettyämme ydinkeskustan kadut taaksemme heitimme vielä pienen lenkin Näsinpuistossa, ei kovin yllättäen kätköpurkin perässä. Matkalla törmäsimme sorsalaumaan, joiden meininkejä pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään. Hassuja lintuja.
Tyhjin käsin en kaupunkireissusta selvinnyt, sillä Studio25:n Pop Up Lauantaista löytyi jotain kivaa. Kerrankin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Coston pöydästä löysin täydellisen syyslätsän niille päiville, kun konjakkinen nahkaversio ei toimi (esim. sateella). Metsänvihreää ja oranssinpunaista, piristää mukavasti asua kuin asua. Sanoivat vieläpä hatun olevan uniikkikappale eikä toista täysin samanlaista ole tehnyt ja antoivat lisäksi extratupsun (ovat siis irrotettavia) kaupan päälle. Eivät olisi kovin paljon paremmin voineet myydä!
Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]
2 kommenttia kirjoitukseen Typy Tampereelta
17.11.2013 18:03
Vitsit, mun täytyis kyllä oikeesti kans ostaa tollanen Coston lätsä, oon ihaillu niitä jo vaikka kuinka pitkään.
Vaikka olinkin käynyt morjestamassa kummipoikaani ennen ristiäisiä ja pitänyt sylissä, olin kastetilaisuudessa aikas jännittynyt. Jännitin osaanko pitää vauvaa oikein ja mitä jos se itkee koko ajan, no ei itkenyt vaan nukkui ja ihan hyvin se siinä sylissä pysyi, lopussa kyllä rupesi jo hieman käsivarsissa tuntumaan se kannattelu.
18.11.2013 21:02
Suosittelen! Ovat yllättävän lämpimiäkin, kun tulevat sopivasti korvien päälle. Ja pistävät hymyilemään tyyliin joka kerta, kun näkee oman peilikuvansa. :)
Mä oisin ollut varmaan ihan paniikissa, jos oisin ollut sylikummi. Noin pienen kanssa tuntuu aina et asento ei oo hyvä ja apua kohta se putoo…