Vielä vähän häätunnelmia

Suurin osa hääjutuista alkaa olla jo kerrottu, mutta otetaan tähän loppuun postaus aiheella no se kaikki muu. Jos jotain jää mielestäsi selkeästi puuttumaan, kommenttia vaan tulemaan tännepäin. Meidän juhla-asuistamme tosin voisin kirjoittaa vielä jotain… Niin ja kunhan saamme kiitoskortit väsättyä (ai ollaanko hitaita – no ollaan!) ja lähetettyä, voisin vilauttaa ennen hääjuhlaa otettuja potrettikuvia ja ehkä myös sanoa muutaman sanan loistavasta häävalokuvaajastamme.

Ennen vieraiden saapumista karkasimme äijelin kanssa hetkeksi muualle, kunnes meille kuitattiin puhelimitse kaikkien vieraiden saapuneen paikalle. Sisääntulo meni ehkä vähän pipariksi, kun morsiusneito (vajaa 2-vuotias serkkuni) hilpaisi salin puolelle ennen kuin musiikki oli kunnolla lähtenyt käyntiin. Eipä siinä sitten kauaa tohdittu itsekään odotella, vaan kävelimme hymyt korvissa asti lavan eteen Samuli Putron Olet puolisoni nyt soidessa taustalla. Iskä tuli siihen seuraksemme ja hänen puheensa jälkeen kohotimme maljan. Olimme sopineet, että samassa yhteydessä iskä paljastaa toisenkin perheeseemme liittyvän asian, siskoni tuoreen kihlautumisen, joten kippistimme tottakai toisenkin kerran. Oli muuten aika mahtia seistä siellä kaikkien edessä ja nähdä tyyppien reaktiot kihlauutiseen!

Alkumuodollisuuksia seurasi ruokailu, joskin sitä ennen heitimme vielä nopean kierroksen ja esittelimme pöytäkunnittain vieraat toisilleen. Aikaa siihen olisi ollut enemmänkin, mutta puhua pälpätin hätäpäissäni melkein yhteen hengenvetoon koko setin. On se näköjään aika jännää puhua tuollaiselle ihmisjoukolle, vaikka kaikki tuttuja ovatkin. Ruokailusta ehdin turinoida aiemmin, mars lukemaan mikäli se on jäänyt välistä.

Näin ne hääkirjan sivut täyttyy.

Siskoni ja kaasoni mun. ♥

Kaaso piti puheen, joka sai morsiamen silmät kyyneliin.

Mummini oli kirjoittanut runomuodossa meidän love storyn, joka oli aikamoinen hitti.

Morsiusneidon syyskimppu, made by Mia. Täydellinen!

Kutsuun laitoimme suurimmaksi lahjatoiveeksi juhlaan osallistumisen. Saimme kuitenkin myös kasan kortteja ja lahjoja, joita tippa linssissä availimme seuraavana päivänä – ihania!

Ohjelmanumeroiden suhteen emme varsinaisesti olleet esittäneet muuta toivetta kuin että ryöstöt ynnä muut perinteet saisi mieluusti jättää välistä. Kiitos tiukkalinjaisen kaasoni sellaisia ei tosiaan ollut, mutta muuta ohjelmaa oli yllätykseksemme vaikka mitä! Oli tehty hääbingo (jota itsekin jossain vaiheessa pohdin), lauluesitys ja ties mitä vielä. Yllä olevassa kuvassa äiti kyselee siskonsa kanssa meiltä kysymyksiä, jotka alkavat “Kumpi teistä…” ja me nostamme toisiamme näkemättä sen kengän kumpi omasta mielestämme on oikea vastaus. Hyviä kysymyksiä olivatkin keksineet, naurun remahdukset taattu! Ja me onnistuimme olemaan samaa mieltä kaikista paitsi yhdestä.

Illan pimentyessä vatsat oli saatu täyteen ja oli vihdoin aika laittaa morsiusneitomme sanoin “Musa päälle!” – siis häätanssi ja siihen perään Von Clausewitzin keikka, joista olikin jo juttua. Ilta jatkui pitkälle yöhön, mitään rajoitustahan Kalliopohjalla ei aikataulun suhteen ollut. Lähdimme itse juhlapaikalta viimeisenä ja taisimme olla joskus lähempänä aamukuutta kotona… Kohtuullisen hyvät bileet siis. Kokonaisuudessaan päivä oli I-HA-NA ja ikimuistoinen! Vaikka kyllä se silti tuntui olevan hujauksessa ohi, aika suorastaan lensi tuona kauniina syyskuisena lauantaina.

Päivässä parasta? Se, että hyvin pitkälti kaikki sujui varsin mallikkaasti sekä tietysti se, että saimme juhlia rakkaiden ihmisten ympäröimänä yhtä elämämme tärkeintä tapahtumaa. ♥

(Kuvat: JS Disain)

Jack Johnson – On And On [2003]