Vuosi sitten syksyllä piipahdin nyt jo lopettaneessa Retrobotissa parin työkaverin kanssa. Iskin silmäni huikeaan räiskyvän vihreään takkiin, vaikkei vihreä noin muuten kuulu lempiväreihini. Niinhän siinä kävi, että poistuin liikkeestä takki mukanani. En silloin ehtinyt käyttää takkia montaakaan kertaa, kun kelit kylmenivät liikaa, ja viime keväänä en jotenkaan tuntenut takkia omakseni. Pohdin jo retroherkun myymistä, mutta onneksi olen hidas liikkeissäni: viime kuukausina en oikeastaan ole käyttänyt mitään muuta takkia. Se on juuri sopiva tänä syksynä vallinneeseen alle 10 astetta mutta kuitenkin nollan yläpuolella -säätilaan. Koko on tosin sen verran väljä, että vähän kylmemmälläkin menee kun vain heittää alle paksumman neuleen (tai pari). Mikä parasta, Kermit-kolttu piristää mieltä joka kerta! Kauniiden yksityiskohtien – esimerkiksi taskujen reunat – ohella keltainen nappirivistö on piste iin päällä.

Päivän asu 8.11.2013

Kuin huomaamatta takin parhaiksi kavereiksi ovat kivunneet kaksi tämän syksyn hankintaa: Coston pähee hattu (vihreää muuten siinäkin) sekä COSin täydellisen punainen kaulaliina. Miten olenkaan voinut elää aiemmin ilman suloisen pehmoista kashmirhuivia? Tilasin tuosta ensin viininpunaisen version, mutta sävy oli todella tumma, joten se lähti palautukseen ja tomaatti tuli tilalle. Sointuvat kyllä niin nätisti, lakki ja huivi! Alitajuinen mätsäys onnistunut kohdalleen, kerrankin.

Edellä mainittujen lisäksi vielä asun muut osaset. Takin alta pilkistää Samujin raitamekko, jalkoja verhoaa ikivanhat H&M:n luumusukkikset (100 denieriä, kestävää laatua näköjään) ja Ten Pointsin maailman parhaissa tyttömaihareissa kelpaa tallustaa. Korvissa killuu kesällä Raumalta Mustan pitsin yön markkinoilta ostetut kamerakorvikset (kadonnut yksilö löytyi sittenkin!), kädessä kihlasormuksen seurana on Kalevala Korun Karjaan sormus. Nyt siis tiedätte, kuka on se usein silmiä särkevän kirkkaasti pukeutunut, Turussa liikkuva kylähullu. ;)