Kaksi vuotta sitten maaliskuussa sain puoliskoltani valkoisen orkidean, ja liittyipä lahjaan toki eräs hyvin tärkeä kysymyskin. Tuon kevään orkidea kukki varsin ansiokkaasti, mutta alkoi sitten pudotella kauniita kukkiaan yksi toisensa jälkeen. Luin jostain, että orkidean puhkeaminen uudelleen kukkaan ei ole mikään järin nopea prosessi, joten jatkoin epäsäännöllisen säännöllisiä juomakylpyjä ja mikä tärkeintä: annoin ajan kulua.

Parivaljakko

Viime elokuussa Pytinkien Paris -tapahtumassa haastattelin naista, jolla oli ihana koti täynnä kukkivia orkideoja. Hän vinkkasi sijoittamaan kasvin ikkunalaudalle, jotta se saisi valoa ja keskittyisi ennemmin kukkavarsien kuin lehtien kasvattamiseen. Kastelun kanssakaan ei ole niin justiinsa, kunhan tarjolla on kaikki liikenevä luonnonvalo. Oma orkideani tykkäsi silloin nimenomaan kasvattaa lehtiä, joten siirsin ruukun saman tien keittiön ikkunalaudalle – sille ainoalle, joka meillä on paikallaan. Uusien lehtien versoaminen loppui hyvin nopeasti ja keskellä pimeintä talvea juuresta alkoi pukata uutta kukkavartta.

Koko komeudessaan

Ja kas vain, melkeinpä päivälleen kaksi vuotta meillä viihdyttyään orkidea puhkesi kukkaan! Yhden kukkavarren se sai pykättyä ja osa nupuista kuivui pois ennen kuin edes aukesi, mutta muutama valkoinen kukka nököttää varren nokassa tälläkin hetkellä. Näyttäähän tuo vähän säälittävältä ekaan kukintakertaan verrattuna, mutta olen silti kovin ylpeä että ylipäänsä sain sen kukkimaan uudestaan. Ehkä mun viherpeukalo ei sittenkään ole ihan surkea.

Ei ihan putkeen

Toinen vana tosiaan kuivahti kasaan syystä x, mutta jospa seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin. Perjantaina ikkunalaudalle muutti toinenkin orkidea, kun töissä hoteisiini kiikutettiin yksi kukkansa pudottanut yksilö. Saa nähdä miten sen kanssa käy, toivottavasti meillä nähdään lisää kukintoja.

Orkideojen kanssa on kuulemma yksi hyvin olennainen juttu: niitä kannattaa olla sen verran monta, että aina vähintään yksi ilahduttaa kukkaloistollaan. ;) Mukavaa viikon alkua kaikille!

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]