Vietimme tänä vuonna vappua Tampereen suunnalla, ensimmäistä kertaa ikinä. Aaton ajomatkan jälkeen otimme vain rennosti ystävien hellässä huomassa, mutta vapunpäivänä lähdimme porukalla käymään keskustassa. Sää oli jokseenkin hyytävä ja taisipa jossain kohtaa taivaaltakin tulla jotain alas. Perusvappu kelin puolesta siis.
Katselimme hetken sillalta, kun insinööriopiskelijoita dipattiin hyiseen Tammerkoskeen – melkein tuli (vielä enemmän) kylmä pelkästä ajatuksesta. Sitten suuntasimme vapputorille ihmettelemään, paljon porukkaa eikä mitään ennalta arvaamatonta tarjolla. Ostimme metrilakuja ja hytisimme takaisin autolle, matkalla stoppasimme sen verran että kävin Onnin kanssa etsimässä pari kätköä. Toinen sentään löytyi, mutta sitä helpompaa en tietystikään onnistunut saamaan käsiini.
Perjantaina kävimme naisvoimin Sara Hildénin taidemuseossa tsekkaamassa meneillään olevan näyttelyn ANDY WARHOL – An American Story. Tykkäsin sekä näyttelystä että itse museosta, en ollut siellä aiemmin käynyt. Myös museon kahvila Café Sara oli mainio, ihania herkkuja kohtuulliseen hintaan. Friidakin olisi tahtonut maistaa. :) Jokaisen poptaidefanin must-näyttely on auki 29.5. asti, suosittelen lämpimästi. Ainoa harmi oli se, että Näsinneulan juurella olevassa kaupassa myytiin kaikkea kivaa Warhol-tavaraa, mutta putiikki oli meidän lähtiessä museolta ehtinyt jo mennä kiinni. Inspiroivalle muistikirjalle olisi ainakin ollut käyttöä…
Viikate – Panosvyö [2014]
0 kommenttia kirjoitukseen Sellainen vappu nääs