Kesälomamatka 2014: MM-futista suolla

Perimmäinen syy, miksi kesälomareissumme suuntautui juuri Kainuuseen, oli suopotkupallo ja sen MM-kisat Hyrynsalmella. Itse kuuluin huoltojoukkoihin, mutta tuo puoliskoni oli houkuteltu joukkueeseen mukaan ja sitä kautta tutustuimme tällaiseen lajiin. Futisviikonlopun sää oli aurinkoinen eikä lämpöä puuttunut, juomaa sai lipittää ihan urakalla ettei tuupertunut helteeseen. Pienoisena yllätyksenä tosin tuli, ettei alueelta saanut vettä muuta kuin puolen litran pulloissa (euroja vastaan, luonnollisesti). Sinänsä ymmärrettävää, mutta olisi ollut kiva tietää tuollainen seikka etukäteen vaikkapa muun yleisen infon mukana eikä vasta paikan päällä.

Muutenkin koko tapahtuma tuntui yleiseltä kännäys- ja rahastusjuhlalta, minkä kyllä huomasi heti leirinnästä lähtien. Tuplasti kalliimmat mökit + minimimajoitusaika 3 yötä (oltaisiin mieluusti lähdetty jo lauantaina loppubileiden alta pois) + ties mitä extramaksuja, jotta ylipäänsä sai olla leirintäalueella – ja silti porukka sai mökätä kännipäissään läpi yön. Ehkä olen mummoutunut, mutta en vaan jaksa enää nähdä sellaisessa meiningissä mitään hienoa tai hauskaa.

Fiilis ei siis omalla kohdallani ollut kovinkaan korkealla ensimmäisten tuntien aikana suolla, mutta onneksi se siitä hieman parani. Porukallamme oli perjantaina kaksi ottelua, joista ensimmäinen pelattiin lähes normaalin oloisella kentällä. Siitä tuli voitto maalein 2-0 eli turnaus lähti mukavasti käyntiin. Seuraava peli olikin sitten kentällä, joka upotti ihan kunnolla eikä ottelussa lopulta nähty maalin maalia joukkueiden raivokkaasta konttaamisesta huolimatta. Ei käynyt kateeksi katsoa sivusta sitä möyrimistä, musta ei ehkä olisi siihen edes ilman kasvavaa pallomahaa.

Lauantain alkajaisiksi oli vuorossa alkusarjan kolmas ja viimeinen ottelu, tällä kertaa kenttä oli jotain edellisten väliltä. Vastassa oli venäläinen porukka, joka oli tullut paikalle nimikoiduin bussein, teltoin ja fanilipuin – ei mikään ihan pilipali joukkue siis. Taisivat olla jotain urheilijoita kaikki, sen verran ketterästi liikkuivat suolla ja laukoivat maaleja minkä kerkesivät. Loppulukema oli 4-0 naapureiden hyväksi, mikä tarkoitti meidän sakin turnauksen päättymistä siihen.

Emme jääneet enää katsomaan jatkosarjojen matseja, vaan palasimme leirintään varusteputsaukseen ynnä muuhun. Iltapäivällä ylitse pyyhkäisi ukkosmyrsky ja järvimaisema oli aika komea jonkun aikaa. Alkuillasta lähdimme oman matkapoppoon kesken vielä etsimään muutamat lähiseudun geokätköt. Ilta oli kaunis ja sateen jäljiltä tuoksui ihanalta. Päivän päätteeksi toikkaroimme vielä hyvän tovin keskellä metsää, kun päätimme käydä katsastamassa Hiidenkirkon. Siellä oleva kätkö oli hivenen hankalammin löydettävissä mutta onneksi se lopulta löytyi, about juuri kun olimme jo luovuttamassa.

Sunnuntaina jätimme Kainuun taakse, kun matka kohti kotia alkoi. Olimme varanneet viimeiseksi yöksi huoneet Mikkelistä ja samana iltana söimme myös ehkä reissun parhaan aterian paikassa nimeltä Fernando. Harmi kun ei ole lähempänä, sinne voisi todellakin mennä uudestaan! Maanantaina oli vuorossa reissun viimeinen pätkä, poikkesimme mm. Porvoossa syömässä ja ostamassa paikallisia herkkuja. Kyllä niitä kelpasi mässäillä seuraavat viikot.

Kaikkiaan kesälomamatkamme vuosimallia 2014 oli aika vauhdikas, vaihdoimme paikkaa muutaman päivän välein ja yhteensä kilometrejä auton mittariin kertyi suunnilleen 2300. Kainuu valloitti kauneudellaan, varsinkin järvet olivat uskomattomia! ♥ Alan todella epäillä, että olen syntynyt liian etelään… Kainuu kutsuu varmasti myöhemminkin, vielä jäi itärajaa koluamatta. ;) Huomenna kuitenkin suunta on toiseen reunaan pohjoista, kun lähdemme tällä samalla porukalla tutkimaan Ylläksen syksyä. Huhut kertovat siellä olevan jo maa valkoisena, mutta josko se siitä ehtisi sulaa pois ja pääsisimme nauttimaan normaaleista syyskeleistä. Katsotaan mitä kaikkea keksitään!