Kaksi ja puoli vuotta takaperin kotiin tuli ensimmäinen orkidea, joka puhkesi tänä vuonna uudestaan kukkimaan. Keväällä keittiön ikkunalaudalle majoittui toinenkin orkidea, joka päätyi huomaani toimistolta – tieto viherpeukaloudestani oli näköjään kiirinyt myös viereiseen tiimiin. ;) Noudatin samaa kaavaa kuin ensimmäisen kanssa eli leikkasin kuihtuneet kukkavarret pois, sijoitin ruukun kodin valoisimmalle paikalle ja annoin vettä silloin kun muistin. Ei mennyt kauaakaan, kun havaitsin kasvin puskevan uutta kukkavartta ja loppukesästä tilanne näytti tältä:
Muutamassa kuukaudessa uudet – ja varsin komeat – kukat, ihan käsittämätöntä! Pakko olla seurausta tuon vuodenajan valoisuudesta, tai sitten orkidea vain oli niin innoissaan päästyään pois toimiston pimeydestä ja/tai ilmastoinnista. Tämä yksilö kukki muuten yllättävän pitkään: ekat kukat puhkesivat heinäkuun puolivälissä juuri ennen lomareissua ja yllä olevat kuvat on otettu kuukautta myöhemmin.
Itse asiassa silloin heinäkuussa orkideat kukkivat tuplana, sillä aiempi kosintaorkidea pukkasi vielä uudestaan muutaman kukkasen tälle vuodelle. Siitä en valitettavasti ehtinyt ottaa tuota instakuvaa kummempaa, kun kukat jo lakastuivat pois. En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta epäilen kasvin tulleen tiensä päähän, sillä juurakosta katosi kaikki vihreä vaikka sitä kovin koitti lilluttaa vesiastiassa juomassa. No, aikansa kaikella. Sitä paitsi saatoin tuossa erään kerran kiikuttaa kotiin yhden Kodin1:n alelaarista löytyneen raitakukkaisen yksilön…
Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]
2 kommenttia kirjoitukseen Kesävalon ihme
LauraL
22.10.2014 19:08
Mä en ole oikein pärjänny noitten orkideojen kanssa tai oon ollu ehkä liian hätänen. Kyselin kukkakaupassa niistä ja sain kuulla just tosta kukkavarsien leikkauksesta yms. Oon ilmeisesti vaan luullu että kukka on kuollu ja heittäny pois vaikka se olis vaan pitäny taukoo. Ehkä mä seuraavan kanssa osaan olla viisaampi.
Jose
22.10.2014 20:34
Mä silloin ekan orkidean saadessani lueskelin netistä ohjeita ja opin, että kukintakertojen välissä voi tosiaan olla se parikin vuotta. Osasin sit jäädä odottamaan, vaikka toisaalta taidan olla niitä jotka luovuttavat vasta siinä kohtaa kun mitään ei todellakaan ole enää tehtävissä. :D Tykkään orkideoista myös ilman kukkavarsia, jotenkin noi lehdet näyttää hauskalta ihan pelkiltäänkin.