Elokuun alkupuolella meille muutti hieman karvaisempi asukas, joka ensimmäisinä päivinä kaivautui kolmenkymmenen asteen helteistä huolimatta tyynykasojen keskelle vetämään unta palloon. Saanko esitellä: tässä on Barbi, 7-vuotias devon rex ja viralliselta nimeltään Adorex LionAmbrosia.

Nukkumakolo

En ole koskaan ymmärtänyt rotukissoista mitään, mutta devoneihin tutustuin pari vuotta sitten vanhan tupakaverini kautta. Kaverin kissat ovat pari kertaa käyneet meillä ja puolisko ihastui hassuun kiharakarvaiseen rotuun ilmoittaen, että jos meille kissa tulisi niin se pitäisi sitten olla devon. Aha. Talvella Sylvin & Olgan kasvattaja etsi vanhimmille kissoilleen sijaiskotia, joten ilmoittauduimme hänelle ja kävimme ihastelemassa devon-laumaa. Kevät ehti hujahtaa ohi ja kesäkin melkein, ennen kuin Barbi päätyi meille asti. Vähän jännitti, miten kissa sopeutuisi meille ja me siihen – sekä lisäbonuksena ilmenisikö miehellä jotain allergiaoireita kuten normaalikarvaisten kissojen kanssa usein käy. Toki myös elämäntilanteemme ehti alkuvuodesta muuttua raskauden myötä, joten sovimme kasvattajan kanssa että tsekataan tilanne joulun tienoilla uudestaan. Mukana nimittäin on optio, ettei Barbin tarvitse muuttaa meiltä pois mikäli se kaikille toimii.

Mallista

Vajaa kolme kuukautta tässä on nyt mennyt kissaperheenä ja erityisesti äijeli on aivan myyty. Allergisia oireita ei ole ollut missään vaiheessa, joten ainakin siltä osin asia on kunnossa. Barbi on aika herkkä ja selkeästi pitää hiljaisuudesta enemmän kuin hälinästä. Siinä mielessä onkin jännä nähdä, miten vauvan tulo vaikuttaa kissaan, mutta ehkä se menee kun alkuun sellainen pieni ei pahemmin kiljahtele tai juokse perässä. Iltaisin tosin Barbi vetää yleensä kevyet iltahepulit eli laukkaa pitkin kämppää, paiskii leluhiirtä tai metsästää höyhenkeppiä – että se siitä rauhallisuudesta. :D

Lykke Li – I Never Learn [2014]