Viimeinen Keksi

Viime viikolla kuului surullinen uutinen Salosta: aivan ihana kahvila Toinen Keksi laittaa pillit pussiin. Montaa kertaa en ehtinyt Keksissä käydä, kun ei Saloon kovin usein ole asiaa, mutta ne kerrat ovat kyllä jääneet mieleen. Onneksi saimme viime Salon reissulla mahdutettua kahvilakäynnin mukaan ohjelmaan, kun olimme siskon kanssa nurkilla ihan muissa asioissa. Ja onneksi päätin ottaa sekä suolaista että makeaa, vaikka siinä hetken emmin voiko kohta hoitovapaalainen sillä tavalla törsätä kahvilassa. Money well spent, voisin näin jälkiviisaana todeta.

Ykkösenä tietysti esillepano, oi ja voi! Siinä olisi monella (suurimmalla osalla, veikkaan) kahvilalla mistä ottaa mallia. Kassalta mukaansa ei saanut mitään, sillä kaikki tuotiin pöytään. Teemukillinen ei ollut pelkästään muki ja teetä, vaan puisella alustalla oli myös hunajaa miniminikannussa sekä sitruunaa puristettavaksi. Suklaaseen dipattua viinirypälettä ja pieniä karkkeja unohtamatta. Pieniä juttuja, mutta huikea vaikutus kahvilakokemukseen! Eikä muuten ollut teelistassa valittamista, sopiva valikoima erilaisia ja houkuttelevan kuuloisia teelaatuja.

Toinen asia oli luonnollisesti ruoka. Otetaan esimerkiksi focaccia: se ei ollut pelkkä mikrossa lämmitetty leipäpala, vaan lautasella oli aina vieressä tuoretta salaattia kastikkeen kera. Suolaisten herkkujen makuyhdistelmät olivat mielenkiintoisia ja se maku, no sehän oli kerrassaan erinomainen.

Viimeisenä on mainittava makeat herkut, jotka olivat aivan omaa luokkaansa. Vitriini oli aina pullollaan houkutuksia, hyvä ettei kuola valunut suupielestä siinä nimiä tavatessa ja yrittäessä päättää mitä ottaisi. Kakkupalaa ei todellakaan vain lätkäisty lautaselle, vaan kaverina oli kermavaahtoa suklaarouheella, kastiketta sekä pieni ananaskirsikka. Kuten suolaisissakin oli myös makeissa maku erittäin kohdallaan, ei överimakea muttei kuitenkaan pliisu – herkullinen ulkonäkö vastasi makua just eikä melkein.

Toinen Keksi, kiitos hienoista kahvilakokemuksista! Jään kaipaamaan.