Olen näköjään ollut varsin poissaoleva viime viikkoina. Palattuani töihin ei enää ole sitä mukavaa parituntista keskellä päivää (lue: päiväuniaika), joten koneella istuminen on jäänyt kovin vähäiseksi. Työajan ulkopuolella olen viilettänyt tehokkaasti ties missä, sellaista täyteen buukattua ohjelmaa päivästä toiseen kuten kesällä toisinaan tuppaa tapahtumaan. Olin mä tuossa pari viikkoa lomallakin, reissattiin pitkin eteläistä Suomea ja vähän oltiin kotonakin. Ehkä. Ei tuollainen pariviikkoinen mihinkään kyllä riitä, jos työaivojen nollaamista ajattelee, mutta tällä nyt oli mentävä. Onneksi parin viikon päässä häämöttää vielä yksi viikko lomailua.

Tykkimäen keinu

Tämä viikko pitäisi vielä jaksaa painaa kiireen keskellä, sillä viikonloppuna juhlitaan ystävien häitä ja sen jälkeen voi kaaso(t)kin huokaista helpotuksesta. Syksyn kalenterin taidan pitää mahdollisimman tyhjänä, jotta aikaa liikenisi muuhunkin kuin pää kolmantena jalkana juoksemiseen. Vaan nyt on paineltava pehkuihin, huomenna kello pirisee taas tolkuttoman aikaisin. Viikon viimeiseen työaamuun sentään, ah onnea 80-prosenttinen työviikko!

(Kuva mun kamerasta, mutta olenkohan itse näppäissyt… Voi myös olla äijeli taikka K-serkku.)