AvainsanaKouvostoliitto

Mitä ihmettä, melkein kuukausi jo ehtinyt hujahtaa edellisestä postauksesta! Vähän on hakemista sekä sovittelemista tämä työ- ja päiväkotiarki edelleen… Päivät tuntuvat jotenkin tosi lyhyiltä eikä öisin meinaa ehtiä nukkua, kun olisi niin paljon tekemistä ja ihmettelemistä. Blogejakin olen lukenut viime aikoina todella vähän, kun ei vaan muka kerkeä. Ja pakko se on myöntää, ettei tässä iässä oikein tahdo enää millään viiden-kuuden tunnin yöunilla pärjätä.

Suurin aikasyöppö on epäilemättä muhun iskenyt joku ihmeen someaddiktio. Roikun ihan liikaa kaiken maailman Fb-ryhmä sun muita selaillen, mikä taas aiheuttaa pakkosaada-fiilistä vähän kaiken suhteen. Aivan pimeetä! Taidan ottaa asiakseni vähentää somettamista ja keskittyä mieluummin vaikkapa tämän blogin pariin, olisi meinaan kuva-arkistoissa purettavaa vaikka millä mitalla. Voisi tietty välillä tarttua esim. lehteen tai kirjaan, mutta ehkä mä nyt etenen pienin askelin…

Vähemmän somea -haaste saa luvan alkaa NYT ja näin ensialkuun muutama kuvamuisto kesältä; upea auringonlasku Repoveden kansallispuistossa. On muuten kännykällä räpsäisty nämä kuvat, yllättävän hyvin onnistuivat.

Olin heinäkuussa pari viikkoa kesälomalla ja mun ekalla lomaviikolla hurautimme muutamaksi päiväksi mökkeilemään toiselle puolelle maata Repoveden kansallispuiston mahtaviin maisemiin. Sää oli jokseenkin vaihtelevaa, mutta välillä onneksi aurinkoista ja ihan lämmintäkin. Yhtenä päivänä kävimme veneellä tutkimassa lähiseutuja, ja sainpa siinä parit geokätköt myös etsittyä.

Ensin ajelimme Lapinsalmelle, jossa kätköjen etsinnän lisäksi ylitimme vesistön riippusiltaa pitkin. Lapsi oli mukana kantorepussa, selästä oli hyvä katsella maisemia ja hetkeksi myös simahtaa. :) Lapinsalmelta siirryimme vesiteitse Olhavan juurelle ja kun puhtia riitti, päätimme patikoida ylös rinnettä ihailemaan maisemia.

Olhava on ainoa paikka Repovedellä, missä voi kiipeillä, ja kallioseinämää pitkin tullaan kuulemma paljon myös ylhäältä alaspäin. Olisi kiinnostavaa joskus päästä kokeilemaan! Visiittimme aikana kiipeilijöitä ei yllättäen ollut, vaikka kohde on ilmeisen suosittu varsinkin kesäaikaan. Yllä olevassa kuvaparissa ensimmäinen on kallion juurelta ja toinen vastaavasti jyrkänteen reunalta alas.

Ylös päästyämme aurinko oli kadonnut pilvien taakse ja vähän ripsotteli vettä, mutta se ei onneksi silmien eteen avautuvaa maisemaa huonontanut. Mustikka-aika oli tuolloin alkamassa, joten pientä välipalaa sai napsittua suoraan mättäiltä – nam!

Matkalla takaisin laiturille päin keli selkeni jälleen ja kotimatka taittuikin sitten auringonpaisteessa. Siinä kohtaa iltapäivää alkoi vähän vatsat jo kurnia, joten ruokatauko oli paikallaan. Muksukin pääsi kunnollisille päiväunille, kun ei lopulta ollut repussa montaa hetkeä nukkua.

Heinäkuussa 2016…

• olimme pitkästä aikaa koko poppoo Tampereella kavereiden luona. Mini pääsi myös ekaa kertaa huvipuistoon, kun olimme muutaman tunnin Särkänniemessä.
• kävimme ihmettelemässä parissakin taloesittelyssä. Talokuume on kova, mutta mistään ei tunnu löytyvän sellaista meille täydellistä tönöä.

• tyttö ja iskä viettivät viimeistä kuukautta kotona, kuun lopussa kävivät ulkona lounaalla ym. mukavaa. Aika söpöä! :)
• mulla oli pari viikkoa kesälomaa. Tuli kyllä tarpeeseen ja olisi sitä voinut vähän kauemminkin lomailla…

• pirpanan kummitäti tuli Lontoosta meille muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen suuntasimme kaikki Repovedelle K-serkun äidin mökille.
• nautiskelimme mökkielämästä jokusen päivän, sääkin jopa oli ihan kelvollinen vaikkei mistään helteistä ollut tietoakaan. On se Repovesi vaan kaunista seutua!
• kotimatkalla käväisimme myös Helsingissä, siellä tosin talsimme pääasiassa sateessa (mm. Rambo-peruukkia metsästäen).

• juhlittiin kaksia 1-vuotisjuhlia, ensin minin pikkuserkun S:n ja muutama viikko myöhemmin kavereiden tytön L:n. Herkkuja siis piisasi!
• kävin perinteisesti kesäteatterissa, tällä kertaa laadukasta perheaikaa vanhempieni ja siskon kanssa.
• yllätimme kaverimme S:n polttareilla, joita vietimme mökillä Taivassalossa. Ohjelmassa oli mm. arvailuleikkejä, jousimetsästystä sekä tietysti syömistä ja saunomista.

• ostin viimein uuden fillarin! Olen ajellut tätini vanhalla Tunturilla viimeiset vuodet, mutta jatkossa karautan työmatkani mattamustalla Konalla.
• innostus lastenvaatteisiin jatkui; taitaa olla selvillä, mikä on mun seuraava hulluus, kun ratasaika joskus jää taakse… :P

• ipana muksahti yhtenä iltana tuolilta alas ja seuraavana aamuna oli selvästi häikkää tasapainon kanssa. Ei muuta kuin päivystykseen, illalla magneettikuvattiin pää ja jäimme TYKSiin yöksi. :/ Seuraavana iltapäivänä likka onneksi oli valmis kotiutumaan, ilmeisesti putoaminen oli aiheuttanut lievän aivotärähdyksen. Säikähdyksellä joka tapauksessa selvittiin!

• bongasin Lastenvaunuhulluista vihreät vaihtokankaat Indieihin, ihan kuin olisi kokonaan uudet rattaat! ;)
• eteiseen ilmestyi uudet kärryt, tosin ihan vain lainaksi kanssahullulta. Harmi vaan, kun loppukuu oli niin hitsin kiireinen ettei ehtinyt ollenkaan testilenkille.

Olen näköjään ollut varsin poissaoleva viime viikkoina. Palattuani töihin ei enää ole sitä mukavaa parituntista keskellä päivää (lue: päiväuniaika), joten koneella istuminen on jäänyt kovin vähäiseksi. Työajan ulkopuolella olen viilettänyt tehokkaasti ties missä, sellaista täyteen buukattua ohjelmaa päivästä toiseen kuten kesällä toisinaan tuppaa tapahtumaan. Olin mä tuossa pari viikkoa lomallakin, reissattiin pitkin eteläistä Suomea ja vähän oltiin kotonakin. Ehkä. Ei tuollainen pariviikkoinen mihinkään kyllä riitä, jos työaivojen nollaamista ajattelee, mutta tällä nyt oli mentävä. Onneksi parin viikon päässä häämöttää vielä yksi viikko lomailua.

Tämä viikko pitäisi vielä jaksaa painaa kiireen keskellä, sillä viikonloppuna juhlitaan ystävien häitä ja sen jälkeen voi kaaso(t)kin huokaista helpotuksesta. Syksyn kalenterin taidan pitää mahdollisimman tyhjänä, jotta aikaa liikenisi muuhunkin kuin pää kolmantena jalkana juoksemiseen. Vaan nyt on paineltava pehkuihin, huomenna kello pirisee taas tolkuttoman aikaisin. Viikon viimeiseen työaamuun sentään, ah onnea 80-prosenttinen työviikko!

(Kuva mun kamerasta, mutta olenkohan itse näppäissyt… Voi myös olla äijeli taikka K-serkku.)

Heinäkuun loppupuolella miehen ollessa kesälomalla kiikutimme kissan hoitoon ja käänsimme auton kohti Kymenlaaksoa. Edellisestä kunnon visiitistämme oli ehtinyt vierähtää – aivan käsittämätöntä kyllä – jo puoli vuosikymmentä, joten oli todellakin aika tehdä uusi retki sinne suunnalle. Tälläkin kerralla oli käytettävä tilaisuus hyväksi ja vaadin menomatkalla pysähdyksen Porvoossa, koska Brunbergin tehtaanmyymälä ja minttutoffeepalat. Mmm..! ♥ Pidimme kaupungissa muutenkin tauon, ensin pyörähdys vanhassa kaupungissa (pääsin vihdoin käymään Skafferissa) ja sitten makoisa lounas nepalilaisessa ravintolassa. Matka mutkitteli lopulta sen verran kauan, että olimme perillä Kouvolassa vasta illansuussa.

Saaressa punkkasimme päämökistä erillään olevassa aitassa, mikä oli öisin hulinoivan lapsen äänekkyyden huomioon ottaen erinomainen vaihtoehto. Meillä oli rattaat mukana, joten päivisin bebe pääsi vetelemään hirsiä ulkosalle, vaikkei niillä noin muuten mitään mökkimaastossa tehnyt. Aurinkoisena päivänä kävimme veneajelulla lähiseudulla ja etsimme pari geokätköä, jolloin Manduca oli kätevä. Tarkkaa aikataulua kotiinpaluun suhteen emme olleet tehneet ja lopputulos olikin se, että vietimme mökkeilemässä useamman päivän. Sateisesta säästä huolimatta oli tosi kivaa, varsinkaan kun ei Lontooseen muuttanutta K-serkkua kuitenkaan ihan niin usein näe. Ja saipahan K myös hengailla kummityttönsä kanssa, joskin pirpana oli välillä vähän turhan eroahdistunut…

Mä en yleisesti ottaen ole mökkifani, mutta kyllä Repovedessä on sitä jotain!