Marraskuu tänä vuonna on ollut aika paha: mitään ei jaksaisi tai huvittaisi, mutta pakko vaan tarpoa arkea läpi päivä kerrallaan. Ensilumi tuli ja suli eikä nämä tasaisen harmaat ja synkeät päivät ainakaan mielialaa paranna. Onneksi välillä sentään paistaa aurinko! Tosin jos sellainen ihme osuu kotipäivälle, paljastaa se heti kodin sotkuisuuden – pesua kaipaavat ikkunat, imuria ilkkuvat villakoirat, pölykerrokset tasoilla. Mä en edes tajua miten nopeasti tämän kokoisen asunnon saa niin pölyiseksi! Olen nyt pyrkinyt siivoamaan kunnolla kerran parissa viikossa, mutta kyllä likainen fiilis rantautuu jo alle viikon kuluttua siivouspäivästä. Yäh!

Nämä sunnuntait ovat tietyllä tavalla viikon pahimpia päiviä. Silloin helposti ahdistaa se, ettei tänäkään viikonloppuna saanut mitään aikaiseksi. Ärsyttää miten muut ihmiset (somessa, missäs muuallakaan) ovat niin tehokkaita ja kekseliäitä ja vaikka mitä, kun itse pohtii monta viikkoa jospas vaihtaisi verhot -tyylisiä asioita – kuitenkaan saamatta tehtyä asialle yhtään mitään. Ei varmaan tarvitse sanoa, että jälkikasvun joulukalenteriin on edelleen sisällöt hankkimatta… Joulukorttikuvia ei ole otettu, 2-vuotissynttäreiden kutsuja ei ole mietitty (laitan ne joulukorttien mukana), pimeän vuodenajan valot on ripustamatta (koska ne likaiset ikkunat). Voi huokaus.

Teepannussa nyt: Kusmia sekä Mandragoraa

Pimeyden keskellä parhaiten mieltä lämmittää hyvä tee (glögikaudenkin toki jo korkkasin, mutta tuli aika nopeasti vähän ähky). Kaveri toi Saksan reissultaan kunnon pönikän Kusmin vihreää ruusuteetä, johon ihastuin joskus laivalta ostamani pikkupurkin perusteella. Ja kyllä, se oli just niin ihanaa kuin muistinkin! Uusia tuttavuuksia sen sijaan olivat alkusyksyn pohjoisen reissulta ostamani Mandragoran teelaadut, jotka osoittautuivat kumpikin kerrassaan erinomaiseksi.

Mansikkasamppanja vihreä tee
Anna huumaavan makean tuoksun viedä mennessään. Maultaan ei silti liian imelä. Väriltään vaalea vihreä tee ruusunnupuilla ja laventelin kukilla.

Earl Grey Imperial musta tee
Erinomaisen hyvä Earl Grey -tee, jossa on huolella valikoitu Etelä-Italian bergamotti-aromi.

Näitä tulee varmasti tilattua jossain kohtaa lisää, ja löytyipä tuolta verkkokaupasta monta muutakin kiinnostavaa makua testattavaksi. Mulla tuppaa vaihtelemaan kausittain se tykkäänkö enemmän mustasta vai vihreästä, nyt on taas selkeästi vihreän teen kausi menossa. Välillä tulee kyllä mustaakin juotua, erityisesti earl greyt ovat olleet viime kuukaudet kovassa huudossa. Tuon Mandragoran Imperial-version tuhosin varmaan ennätysnopeasti, kun se oli niin hyvää.

Eiköhän näillä avuilla saada pahin pimeys selätettyä, kohtahan se on jo joulu ja päivä alkaa taas pidentyä. ;)