Palataan vielä ihan hetkeksi menneeseen jouluun nopealla katsauksella siitä, mitä aattona joulukuusen alta löytyneistä paketeista oikein paljastui. Kommenttiboksin puolella saa mieluusti kertoa, mitä lahjakääröt siellä ruudun toisella puolella sisälsivät – vink, vink! ;)

Käyttötavaraa

Toivomani viikkokalenterin ehdin ostaa itse, mutta seinäkalenterin saimme sopivasti lahjaksi. TYRMY:n (Turun Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät ry) kalenteri on tervetullut erikoisuus jääkaappimme kylkeen muistuttamaan päivien kulusta. Takana on toki tarina: serkkuni on mukana yhdessä kuvassa! Kalenteriosaston bonus on huikea Eniten vituttaa 2017 -fläppikalenteri, jonka sijoituspaikaksi valikoitui lopulta oma työpöytä kotona – ihan vaan jotten nelipäiväisen työviikkoni kanssa missaa päivääkään. Kestokassivalikoima täydentyi kahdella näpsästi taiteltavalla tapauksella, Finlaysonin keltaisilla elefanteilla sekä Globe Hopen räiskyvällä punaisella. Possuja ei puuttunut tänäkään jouluna ja lisäksi kotikategoria kasvoi perintövaasilla, CP-kynttilällä sekä tyylillemme passelilla saippuaputelilla. Miehelle (joka harvemmin lahjoja ostaa) vinkkasin kaipaavani uutta tuoksua ja sainkin toivomani Acorellen roll-on parfyymin Citrus Infusion -tuoksulla. Talven tuiskuihin lämmikkeeksi työkaveri antoi käsienlämmittimet, joiden toimintaperiaatteeseen mun pitää hieman vielä tutustua. Parit yleispätevät lahjakortit saimme myös, erinomaisia lahjoja nekin ja varmasti tulevat käytettyä.

Herkkuja jos jonkinlaisia

Herkkuläjä näytti tältä: vähän karkkia, pussi lakritsisipsejä (ah ihania!), paljon teetä. Robert Pauligin jouluteetä, Korpiahon senchapohjainen Jouluyö, Nordqvistilta Sydämellinen joulutee ja Anti-Stress yrttitee sekä töihin erinomaisen kätevä pussiteelajitelma Talven suosikit. Ei muuten lopu tee hetkeen kesken! Ja itse asiassa kuvasta unohtui K-serkun Londonista lähettämä melonin makuinen yrttitee, joka oli hauskassa vesimelonin palan näköisessä pahvipakkauksessa. Muut paljastuivat kaikki paketeista, mutta Vihreät kuulat äiti kaivoi jostain kätköistään, kun ihan pienesti itkin niiden perään. Maraboun konvehteja (toinen mun must joulukarkki) ei valitettavasti löytynyt, onneksi joulukarkkialet korjasivat tämän puutteen myöhemmin…

Leluja minille

Jälkikasvun leluosasto täydentyi kohtuullisesti ja osittain myös (äidin) toivomusten mukaisesti. Nyt on vihdoin Brion junarataan itsestään liikkuva veturi, joka onkin ollut varsinainen hitti! Ehkäpä synttärilahjaksi tulee lisää rataosia, niin saa rakennettua vähän pidempiäkin ratoja. Plaston mustavalkoharmaa leikkiastiasto oli parempaa kuin äiti oli edes kuvitellut, istuu kyllä niin täydellisesti meille. Vielä kun jossain kohtaa saisi hommattua leikkikeittiön tytölle, vaikka hyvin ruuanlaittoleikit näyttävät onnistuvan ilmankin. Supi sukkapidike ei ole lelu, mutta laitoin sen kuitenkin tähän kuvaan – kortissa luki pyykkihuoltoasiantuntija ja sellainen tuo meidän pirpana todella on. :D Pehmoleluista tyttö on myös ollut innoissaan, erityisesti setäni antamasta kissasta. Prinsessapalapelia on niin ikään koottu jo useampaan otteeseen, likka jopa osaa joitakin palasia laittaa oikeisiin kohtiin, vaikka tuo mun mielestä onkin vielä vaikeahko tuollaiselle vajaa 2-vuotiaalle.

Minin vaatekaappiin täydennystä

Minin vaatekaappiin tuli lisäystä osittain äidin valitsemana, lopuista huolehti Lontoon kummitäti. Vasemmalla Noshin pilvicollege ja raitaleggarit, alhaalla (tarpeeksi isot!) pyjamat John Lewis ja Mini Rodini, keltainen mekko metsäaiheisilla kuvioilla Polarn O. Pyret. Lisäksi sukulaisilta muksu sai juniorikoon lakanan (erittäin tarpeeseen vaikken ollut siitä kellekään vinkannut) sekä villaa niin käsiin kuin jalkoihin. Collegepaita ja pitkät yöasut ovatkin olleet tarpeen, kun tällä viikolla pakkanen on huidellut reippaasti miinuksilla. Äiti on aika ihastunut Rodinin bambeihin, vaikka syksyllä ne eivät sen kummemmin iskeneet… Sopivan hämärä kuosi kivalla värikattauksella.