Ensimmäinen kuukausi toisesta vauvavuodesta takana, ai kamala miten äkkiä se menikään! Tummakutrinen poika on sulautunut perheeseemme mutkattomasti ja tuntuu kuin hän olisi ollut osa sitä jo paljon pidempään. Elo nelihenkisenä perheenä on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti ja näin toisen lapsen kohdalla huomaa hyvin, miten paljon rennommalla otteella vauvanhoito sujuu.

Poika 1 kk
Kietaisubody – Lindex, housut – Mini Rodini, sukat – Converse.

Vauva 1 kk

Luonteeltaan on aika rauhallinen, kunhan nälkä ei kurni vatsassa ja vaippa-asiat on kunnossa. Ärsytyksen iskiessä hän tosin kiihtyy nollasta sataan sekunneissa, vähän sellainen on/off-tapaus siis. Erityisesti nälkäisenä ilmoittaa kyllä kovaan ääneen, kun kokee suurta vääryyttä siinä ettei ruoka ole tarjolla sillä samalla sekunnilla.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä ja kuulostaa nälkäisenä sellaiselta huhuilevalta pöllöltä kuten siskonsakin aikoinaan. Pari kertaa on saanut pumpattua maitoa pullosta isin syöttämänä, kun mä olen ollut hetken pidempään poissa kotoa. Myös tämän toisen imetystaipaleen alku on ollut jossain määrin haastava, lähinnä rinnanpäiden kipeytymisen ja huonohkon imuotteen takia. Rintakumin kävin hakemassa kivun yltyessä lähes sietämättömäksi, mutta parin viikon jälkeen tissit alkoivat olla sen verran karaistuneet, ettei kumia ole enää tarvittu (erävoitto sekin). Poika on välillä aikamoinen tissillä roikkuja, toisinaan taas irroittaa kovaäänisesti maiskauttaen ja jää hetkeksi oikein makustelemaan maitopöhnässään. Tuttia ollaan imemistarpeeseen koitettu tarjota, mutta vauva ei siitä oikein perusta vaan sylkäisee sen aika nopsaan pois suustaan – dramaattisesti itkien, tottakai.

Nukkuu vielä vähän miten sattuu. Joskus menee kevyesti useampi tunti vaikkapa sohvalla, joskus taas heräilee vähän väliä syystä x. Öisin tahtoo jäädä kukkumaan jopa pariksi tunniksi ja meinaa vanhemmilta välillä loppua keinot kesken; sänkyyn laskeminen kun ei ole vaihtoehto, vaan aiheuttaa välittömän huudon. Kantoliina ja -reppu ovat tähän mennessä olleet parhaiten toimivia nukutuskeinoja, kun mikään muu ei auta.

Liikkuu luonnollisesti vielä aika vähän, mitä nyt lattialla tai hoitopöydällä ollessaan vispaa jaloilla ja käsillä minkä kerkeää. Sylissä yrittää ponkaista itseään ylemmäs ja lattialla vatsallaan ollessaan onnistuu usein kellahtamaan selälleen.

Osaa kannatella päätään todella hyvin ja on muutenkin selkeästi jäntevämpi tapaus kuin siskonsa. Ensimmäiset kainot hymytkin on väläytetty, useimmiten niitä saa osakseen iskä höpsöillessään vauvalle.

Tykkää sylissä olemisesta, tissillä hengailusta sekä lämpimästä vedestä. Suihku = parhautta!

Inhoaa vaatteiden pukemista ja odottamista, kun äidillä aina kestää hoitaa ruoka tarjolle.

Vaipat olivat vain hetken pienintä 1-kokoa, sitten oli vaihdettava isompaan ja nyt on itse asiassa ostettu jo ekat 3-koon vaipatkin. Ilmaisnäytteinä saadut Liberot ja Pampersit tuli kaikki käytettyä pois, muuten ollaan ostettu Muumeja. Tarkoitus oli käyttää kestovaippoja heti alusta asti, mutta sen verran tiheä turauttaja tämä kuopus on, että toistaiseksi ollaan menty pelkillä kertseillä. Jospa tästä kohtapuolin saisi kokeiltua vihdoin kestojakin ja ehkä jopa löytää jotain toimivia komboja.

Vaunut ovat käytössä pääasiassa, kun liikun lasten kanssa keskenäni pois kotoa – varsinaisilla vaunulenkeillä en ole pahemmin ehtinyt käydä. Meillä on tällä hetkellä kahdet vaunut (tai no yhdet lisäksi mun porukoilla), joista useimmiten käyttöön valikoituu Bugaboo Donkeyt monona + esikoinen tarvittaessa penkillisellä seisomalaudalla. Tuplina niitä on meillä käytetty muistaakseni kahdesti, jotenkin vain näppärämpi hoitaa esim. tarhamatkat laudan kanssa. Toisena on Easywalker Moseyt, jotka ovat käytössä lähinnä kaupoilla turvakaukalon kanssa. Vaunukoppa siihenkin kyllä on, mutta Donkeyn koppa vaikuttaa tilavammalta niin Moseyn koppaa on lähinnä vain kokeiltu. Nythän äiskällä toki on jo hieman ollut vaihtokuumetta ilmassa… ;)

Mitat 1 kk -neuvolassa: pituus 55,6 cm (53 cm), paino 4330 g (3610 g). Siroa isosiskoaan selvästi isompi vauva, toki myös syntymämitoissa oli jonkun verran eroa. Koon 50 vaatteet menivät vain hetken ja nyt näyttää siltä, että kohta pitää laittaa 56-kokoisiakin pois. Vartalomalliltaan poitsu on pitkäselkäinen hoikkeliini ja esim. bodyt tahtovat jäädä naftiksi niska-haara mitaltaan, vaikka leveydessä olisi vielä hyvin varaa. Parhaiten vaatteista ovat istuneet Papun bodyt ja housut, Mini Rodinin newborn-basicit sekä Noshin uudemmat kietaisubodyt (vanhat ovat leveämpää mitoitusta). Villi veikkaus, että Gugguu tulemaan olemaan kovaa huutoa kunhan heppu tästä vähän kasvaa (Gugguulla koot alkavat 62:sta).

Jotain muuta? Toisin kuin esikoisen kohdalla, meillä on nyt sekä usein kakkaava että päivittäin puklaava vauva. Harvassa ovat ne vaipat, jossa ei pientäkään turahdusta ole. Saa nähdä muuttuuko tämä jossain kohtaa – toivottavasti! Napatynkä irtosi jo viiden päivän ikäisenä, kun se yhdellä vaipanvaihtokerralla vain oli yhtäkkiä kadonnut. Ihmeteltiin kovasti asiaa ja myöhemmin samana päivänä se tupsahtikin jostain lattialle, olisiko ehkä pyllypyyhkeeseen tai johonkin jäänyt kiinni. :D Ristiäiset on tulossa marraskuun puolivälissä ja nimi on päätetty jo tässä kohtaa, hyvä me! Jonkun verran sitä veivasimme ennen lopullista päätöstä, mutta oli se sitten se sama, joka oli käytössä sairaalassakin. Hetken poikaa kutsuttiin Kille-Keijoksi, kun täti perheineen keksi että Keijo olisi erinomainen nimi.

Psst! Lue myös esikoisen 1 kk -kuulumiset.