AvainsanaVauva talossa

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen jo yli vuosi sitten – onhan meidän maalle muutostakin pian 1,5 vuotta – mutta en näköjään ole saanut aikaiseksi viimeistellä julkaisukuntoon… Mutta nyt vihdoinkin on aika!

Keväällä 2017 laitoimme vähän ehkä hetken mielijohteesta kerrostalokolmiomme myyntiin ja se menikin kaupaksi ihan muutamassa viikossa, kiitos osaavan välitystoimiston. Kaupat tehtiin ennen juhannusta ja ostajan ehdoissa oli mahdollisimman pikainen vapautuminen. Koska meillä ei siinä kohtaa ollut tiedossa seuraavaa kotia, sovimme luovutusajankohdan heinä-elokuun vaihteeseen – ei siihenkään kovin kauaa ollut mutta paljoa pidemmälle ei uskaltanut siirtää, koska kuopuksen odotettu saapumisaika oli syyskuun puolivälissä. Alkoi ankara talojen myynti-ilmoitusten selailu, laajensimme hakualuetta ja vähensimme kriteereitä. Yhtä erittäin varteenotettavaa kävimme pari kertaa katsomassa ja pankin kanssakin neuvottelimme lainasta, mutta hometalossa asunut mieheni totesi lopuksi että joku torpassa mättää. Harmi sinänsä, se oli upea 70-luvun talo ja kivasti remontoitu vanhaa kunnioittaen, minkä lisäksi tontti oli ihana kallioinen metsätontti (sijainti ei tosin ollut ihan optimaalisin).

Onneksemme sattui niin sopivasti, että isovanhempieni kolme vuosikymmentä omistama pieni 40 m³ kaksio Turun itäisessä keskustassa vapautui kesäkuun lopussa. Asunnon pieni koko epäilytti, mutta koska pohjaratkaisu oli meidän tarpeisiin toimiva, heinäkuussa miehen kesälomalla aloimme tehdä muuttoa 26 neliötä edellistä pienempään asuntoon. Ja toki jottei asia olisi liian helpolla mennyt, mies tempaisi reilussa viikossa pikaisen pintaremontin lähes koko asuntoon. :P

Tutustutaanpa nyt tarkemmin tähän reilut viisi kuukautta kotinamme toimineeseen pikkukaksioon!

Ensimmäiseksi ovesta sisään astuessa on L-kirjaimen muotoinen eteinen, jonka yksi seinä on kokonaan kaapistoa. Tuon enempää kiinteitä kaappeja ei asunnossa ollutkaan, vaan noihin mahdutimme niin vaatteemme (tosin lastenvaatteista suurin osa oli hoitopöydän laatikoissa), kenkämme, vaunuromppeet lämpöpusseista vaihtokuomuihin ja seisomalautaan kuin myös siivoustarvikkeet, varavessapaperit sekä ison kissanhiekkapussin. Jaa että mitenkö? No tietysti taittelemalla kaiken mahdollisen konmari-tyyliin pystyyn erilaisiin laatikoihin. Toki vaatteista oli karsittu käyttöön vain vuodenaikaan sopivimmat; loput olivat mun porukoilla parissa isossa pahvilaatikossa, joista oli helppo päivittää vaatevarastoa tarpeen mukaan kumpaankin suuntaan.

Eteisessä säilytimme myös rattaat, välillä jopa kahdet. Siivouskaapin edessä oli paikka Donkeylle monona, toinen istuin oli sen verran harvoin käytössä että se oli pois tieltä sänkymme alla olevassa säilytystilassa. Alkuun meillä oli Donkeyn lisäksi Moseyt, joiden runkoa säilytettiin kasassa ulko-oven vieressä naulakon alla, istuinta siivouskaapissa ja vaunukoppaa olohuoneessa sohvan alla. Näppärästi mahtuivat, mutta oli se kyllä ihan järkipäätös myydä Mosset pois, kun kuitenkin 90% ajasta oli Donkeyt käytössä. Joulukuussa homma menikin vähän hankalaksi, kun Donksujen rinnalle tuli Bugaboo Cameleonit yksikkörattaiksi, mutta siinä kohtaa tietysti jo tiesimme poismuuton odottavan heti vuoden alussa.

Ekassa kuvassa vasemmalla näkyy ovi kylpyhuoneeseen, kuvaa ei ole mutta sellainen pieni ja toimiva peruskylppäri: pönttö, lavuaari alakaapilla ja sen yllä peilikaappi, suihkunurkkaus. Suihkun vieressä paikka pyykinpesukoneelle, sen jouduimme ostamaan uuden kun vanha sivusta täytettävä koneemme ei olisi mahtunut edes ovesta sisään. Vanha kuitenkin säilöttiin mun porukoille ja muuton jälkeen otimme sen takaisin, uudempi päältä täytettävä taas päätyi porukoille kun heidän koneensa oli parhaat päivänsä nähnyt (paitsi että sinnittelevät kyllä edelleen sillä vanhalla masiinalla, ehh). Kylppäri oli remontoitu edelliskesän linjasaneerauksen yhteydessä harmaavalkoiseksi, ulkoasullisesti siis oikein kelpo. Suihkuverhotanko sieltä puuttui emmekä saaneet sellaista aikaiseksi kiinnittää koko sen viiden kuukauden aikana kun kämpässä asuimme, hups.

Eteisen “perällä” on oikealla ovi makuuhuoneeseen, joka on kooltaan hieman olohuonetta pienempi. Lasiovi sinänsä on lapsiperheessä hieman turha, mutta eipä sitä montaa kertaa ollut tarvetta pitää kiinni. Oven vieressä oli turvakaukalon paikka, se kun ei oikein minnekään sopinut ja tuossa oli edes jotenkin pois tieltä.

160 cm leveä sänkymme oli tilaan aika möhkö, mutta säilytystilansa ansiosta emme edes harkinneet sen vaihtamista pienempään. Kyseessä on siis Ikean Malm-sänky, jossa on kaasujousella nouseva säleikkö ja sen alla säilytystilaa. Se veti ihan älyttömästi rompetta, erityisesti pikkukaksiossa aivan kullanarvoinen! Tuolla alla se tuplien toinen istuinkin säilytettiin – kuten myös mm. varapeitot ja -tyynyt, kummankin lapsen seuraavan koon vaatteet, käyttöä odottavat kestovaipat, ompelukone… Avausmekanismi on kätevä ja tavarat saa helpommin käyttöön kuin vaikkapa tavallisista sängynaluslaatikoista. Pölyä toki kertyy jonkun verran, mutta toisaalta siivotessa on helppo nostaa sälepohja ylös ja imaista väleistä suurimmat villakoirat veks.

Esikoisen käytettynä ostettu Muuramen Jolla-sänky oli heti ovesta tullessa oikealla ja sen alle löysin Ikeasta kooltaan täydellisen sängynaluslaatikon, johon sopi liinavaatteet sekä pyyhkeet. Montaa vaihtokertaa meillä ei niitä ollut käytössä, muutamat rakkaimmat ainoastaan. Yllättävän hyvin niinkin vähällä pärjäsi, kun kuitenkin pyykkikone pyöri useamman kerran viikossa. Sänkyjen väliin jäi tilaa aiemmalle String-työpisteelleni just eikä melkein, ja työtaso oli kuin tehty äitiyspakkauslaatikolle aka vauvan ensisängylle. Kuopus ei tosin montaa kertaa kopassa nukkunut, kun pidin hänet mieluummin kainalossa nukkumassa… Ylemmillä hyllyillä oli kaikki mukaan otetut kirjat, joista taisin sen vajaan puolen vuoden aikana käyttää ainoastaan kaikkien meidän neljän vauvakirjoja. Lattialla olevat Ikean säilytyslaatikot sisälsivät toinen kynttilöitä ja toinen random tavaraa, jolle ei järkevämpää paikkaa löytynyt.

Makuuhuoneen oven vierestä on kulku olohuoneeseen, yllä näkymä olkkarin ovelta. Keittokomero jää vasemmalle, sen viereen mahtui sopivasti Artekin ruokapöytä tuoleineen ja sen viereen sohva. Muuton yhteydessä kannoimme sisään vanhan divaanisohvamme ja vaikka olin mukamas mitannut sen sopivan, niin aivan liian isohan se tuohon tilaan oli. Onneksi apu löytyi kotikotoa ja möhkälesohva vaihtui huomattavasti kevyempään laverisohvaan, jonka alle sai jopa tyrkättyä tavaraa säilöön! Valkoisiin säilytyslaatikoihin (samaa sarjaa kuin liinavaatelaatikko tyttären sängyn alla) mahtui kätevästi Duplot toiseen ja Brio-junaradan palaset toiseen. Niiden vieressä olevaan punaiseen Muuton huopakoriin sujahti niin ikään läjä leluja, minkä lisäksi sohvan alle mahtui vielä se aiemmin mainittu vaunukoppakin kasassa. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko taitaa kylläkin olla jotain Cameihin liittyvää, koska Moseyt oli siinä kohtaa jo lähteneet pois meiltä.

Suhteellisen hyvin siis mahtui kaikki tarpeellinen, mutta vähän löytyy huomautettavaakin. Ensinnäkin, kierrätys! Haluan kierrättää kaiken mahdollisen, joten kotona on oltava normaalin polttojätteen lisäksi astiat biojätteelle, paperille, kartongille, metallille, lasille ja muoville. Muuten kierrätys luonnistui varsin mutkattomasti näinkin vähissä neliöissä, mutta paperinkeräyskassi (tuo harmaa huopakassi) sekä kartonkikeräys (yleensä jostain meille päätynyt paperikassi) pyörivät useimmiten jaloissa joko pöydän alla tai sitten tuolin alla, jos ei tuolia tarvittu istumiseen. Toinen probleema olivat vauvakamat eli leikkimatto ja syöttötuolin vauvakaukalo, joiden säilytyspaikaksi muodostui tuo pieni kolo sohvan ja parvekkeen oven välissä. Parveke on tosiaan vain ranskalainen, joten ovesta ei kuljettu eikä sitä muutenkaan kauhean usein tarvinnut avata.

Keittokomero on pieni, mutta käytännöllisyydessään yllättävän tilava. Edellisessä kodissa olin tottunut vetolaatikoihin ja onneksi täälläkin oli pari laatikostoa, joihin sai sijoitettua ruokailuvälineiden lisäksi lautaset, pannut, kattilat yms. ja kuiva-aineillekin riitti yksi laatikko. Kulmakaappiin mahtui sopivasti leivontavälineistöä, jääkaapin vieressä olevaan isoon alakaappiin taas mm. kahvin-, teen- ja vedenkeittimet, jotka oli sieltä helppo ottaa esiin tarvittaessa. Laskutilaa tämän kokoluokan köökissä ei kuitenkaan ole liikaa, joten esillä niitä ei viitsinyt pitää ihan muuten vaan. Vanha mikromme sopi tarkoitettuun koloon täydellisesti, samoin leivänpaahdin jääkaapin päällä olevalle hyllylle ja siihen paahtimen viereen jäi vielä passeli tila kasalle leikkuulautoja sekä Barbin ruokakupille, jottei kissa päässyt nappaamaan sulamassa olevia lihoja ennen ruoka-aikaa.

Muuttaessamme asunnossa oli pieni, alle metrin korkuinen jääkaappi, joka vieläpä sijaitsi lattiatasossa – ihanaa kumartelua viimeisillään raskaana ollessa. Sovin mummin kanssa, että etsimme sinne jonkun sopivan täyskorkean jääkaappipakastimen, kun kerran remontissa sellaiselle oli paikka tehty. Paitsi ettei ollutkaan! Remppafirma oli ryssinyt rungon asennuksen niin, että ylhäällä leveyttä oli tarvittava 60 cm mutta alhaalla vain 58 cm – ja suunnilleen kaikki yhdistelmäkaapit ovat 59 cm leveitä. Kapeammat kaapit ovat yleensä jenkkikaappeja, mutta lopulta löytyi tuo yksi ainoa Whirlpool, jossa oli jääkaappi ylhäällä ja pakastin alhaalla mutta leveyttä vain reilu 55 cm. Vaan eihän sekään sitten mennyt kerralla maaliin: pakastimen oven tiivisteissä oli vikaa ja kaapin oltua vuorokauden päällä oli pakastin jo aivan täynnä jäätä. Pakastimen ovi meni kokonaan uusiksi ja parisen viikkoa jouduttiin sinnittelemään pikkukaapilla (joka muuten oli sen aikaa eteisessä kun ei muualle mahtunut), mutta nätisti virhe hoidettiin takuun piikkiin.

Keittiön seinät olivat aiemmin beiget ja niihin mies suti omasta keittiöremontistamme jääneen Tikkurilan kosteutta kestävän Luja-maalin sävyssä Kinos. Freesiytyi aika tavalla keittokomeron koko ilme! Betonia jäljittelevä laminaattitaso on armollinen roiskeille ja muruille, tykkäsin sen sävystä kun ei taittanut liikaa mihinkään. Valkoisen peruslaatan olisin itse ehkä latonut eri tavalla ja mahdollisesti laittanut saumat tummalla, mutta ihan kiva kyllä noinkin. Kaksiosaisen altaan koin hankalaksi, mielestäni yksi iso pesuallas olisi tuossa tilassa toimivampi – nyt kummassakaan altaassa ei mahtunut tekemään kunnolla mitään. Naulakko on H&M Homesta, ostin noita kaksi tarkoituksena laittaa toinen makkariin mutta se jäi lopulta laittamatta kokonaan.

Olohuoneessa myös toinen pitkä sivu oli tiiviisti täytetty. Ovensuussa heti oli Ikean Stuva-hoitopöytä (vanhalla etusarjalla), tason alla Orthexin muoviboxeissa vaippoja yms. sekä vetolaatikoissa vaatteita (yksi laatikko tytölle, toinen pojalle ja isoin pyyhkeille, harsoille ym. tarvikkeille). Koloissa olevat House Doctorin säilytyspussit vetivät sisäänsä niin vauvalelut kuin taaperon ruoka- ja ravintolaleikkien tarpeistonkin. Leluja oli jonkun verran myös Ikean mäntyisessä Ivar-kaapissa, alin hylly oli varattu tyttären kirjoille. Ivar oli pienen syvyytensä ansiosta erinomainen tuohon kohtaan, ei ollut mitenkään tiellä mutta veti yllättävän paljon tavaraa. Kaapin alle tosin oli pakko laittaa muutama palikka, jotta ovet sai kunnolla auki ilman että ne laahasivat lattiaan.

Hoitopöydän ja oviaukon väliin mahtui just sopivasti kissanvessa, toisella puolella taas oli paikka Barbin pömpelille. Parimetrinen Ikea-työpöytä päätyi meille miehen työkaverilta edullisesti ja oli yllättävän toimiva ratkaisu, kun keskellä oli laatikoston verran säilytystilaakin jaettavaksi. Ikkunan viereen saimme mahdutettua joskus Fb-vaihtopalstalta löytämäni Ikean pukkijalan, joka toimi kapeana sivutasona muutamalle viherkasville ja lisäksi hyllyille mahtui rompetta Hayn säilytyslaatikoissa. Pöydän yläpuolelle saimme kuin saimmekin syksyn aikana laitettua pöydän kanssa saman levyisen hyllyn, joka koostui House Doctorin Apart-kannattimista ja sopivaan mittaan sahatusta liimapuulevystä. Niin kauniit kuin nuo kannattimet ovatkin, kovin käytännölliset ne eivät noin pitkän levyn kanssa olleet ja hylly toimikin lähinnä vain kasvien ym. kevyiden juttujen (ei siis esim. kirjojen) säilytykseen.

Laverisohvan selkänojan virkaa toimitti sekalainen seurakunta tyynyjä.

Keittokomero, olohuone ja makuuhuone kokivat ennen muuttoamme raikastuskäsittelyn, kun seinät ja patterit saivat pintaansa puhtaan valkoisen maalin. Makkarista rapsuteltiin pois useampi kerros tapettia, olohuoneessa taas oli päätyseinä ollut jo vuosia räikeän oranssi patteria myöten ja muut seinät samaa beigeä keittokomeron kanssa. Olkkarin isoimpaan seinään sudin rv30+ raskausmahani kanssa pari kerrosta Kalklitir-kalkkimaalia, sävy oli muistaakseni Emma – oikein kaunis harmaa, joka ei taita mihinkään liikaa. Ruokapöydän läheisyydessä kalkkimaali ei ollut kaikista paras vaihtoehto (pyyhkimisestä jää jälki), mutta noin muuten on sanottava, että tuota kyseistä seinää olen kyllä monesti ikävöinyt jälkeen.

Tällainen siis oli väliaikaiskotimme vajaan puolen vuoden ajan! Vaikka välillä oli pinna kireällä, kun tavaraa joka paikassa ja pölyä tuntui kertyvän järkyttävästi ihan hetkessä, niin kivasti me siellä pärjättiin. Ja olihan se tosiaan poikamme synnyinkoti, sinä syksynä perheestämme tuli täydellinen. ♥

T-paita – Mini Sibling, rusetti – For Minis and Mommies, henkselihousut – Gray Label.

Vauva 12 kk

Luonteeltaan iloinen, utelias, päättäväinen, toisinaan itsepäinen. Villi viikari, joka on sekunnin sadasosassa tekemässä jotain kiellettyä. Sopeutuu suht helposti erilaisiin tilanteisiin ja muutokset tuntuvat enemmänkin kiinnostavan kuin järkyttävän. Leikkeihin on viimeisen kuukauden aikana tullut syvyyttä ja osaa leikkiä hienosti niin itsekseen kuin siskon kanssa.

Syö puuroa aamupalaksi ja usein myös illalla, paitsi välillä iltaisin korvataan esim. jugurtilla tai vastaavalla. Lämpimän ruuan kanssa harjoittelee kovasti syömistä lusikalla, joskus se jopa onnistuu mutta usein myös tekee niin, että ottaa ruuan lusikkaan ja sitten syö siitä sormin. On alkanut ilmoittaa vaativalla ääntelyllä mikäli ruokailussa on joku epäkohta eikä hänelle ole annettu samaa mitä muilla ja saatuaan pienen palan esim. leipää alkaa natustaa sitä tyytyväisenä.

Nukkuu vaihtelevasti; nyt on taas useampi viikko mennyt todella surkeilla yöunilla, kun pikkumies heräilee 1-3 h välein. Syynä lienee alaposkihampaat kulmurien vieressä, toinen tuli 1-vuotispäivänä läpi ja toinen pullottaa ikenessä – ymmärtäähän sen, että varmasti tekee kipeää. Heräämiset eivät tosiaan ole olleet mitään pientä käninää, vaan useimmiten sellaista suoraa huutoa… Päiväunet sujuvat paremmin, harvoin menee pipariksi vaikka oltaisiin jossain liikenteessäkin. Yleensä päikkäreitä on yhdet, mutta jos ekat ovat kovin aikaiset niin poika on alkuillasta niin väsy että puolen tunnin-tunnin tirsat ovat paikallaan.

Liikkuu vauhdikkaasti ja innolla paikasta toiseen, niin kotona kuin muuallakin. Viikko 11 kk -päivän jälkeen alkoi eräänä iltana nukkumaan mennessä harjoitella seisomista ilman tukea, ensin niin että irroitti otteensa yrittäen sitten pysyä pystyssä ja myöhemmin nousten suoraan lattialta ylös. Myös kävelykärryn kanssa eteneminen on alkanut sujua, minkä lisäksi työntää edellään kaikkea mikä sopivasti liikkuu (jakkarat, tuolit jne.) mutta ilman tukea ei ole askeleita vielä ottanut.

Osaa kävellä tuen varassa, nousta lattialta seisomaan tuetta, kiivetä lastenhuoneen pöydälle tuolin kautta (kääks!) ja sohvalle, laskeutua korkeammista paikoista peppu edellä (huh!), lukea kirjaa nätisti, halia pehmoleluja sekä antaa pusuja suu ammollaan.

Tykkää perheestä, lähisuvusta ja ystävistä, kissoista, sylissä olemisesta, lukemisesta, kylpemisestä, tavaroiden siirtämisestä ja laatikoiden tyhjentämisestä.

Inhoaa yksin sänkyyn jäämistä, hoitopöydällä olemista, kylpyajan loppumista, sitä jos ei pyytäessään heti pääse syliin, sähkövatkaimen ja imurin kovaa ääntä, jumppapalloa sekä isoja koiria.

Vaipat ovat enimmäkseen kertsejä, Muumien 5 sekä Liberolta päivisin 5 (myös housuvaipoissa) ja öisin 6. Reisien pyöristymistä jemmoissa oleviin kestovaippoihin odotellaan edelleen.

Vaunut ovat edelleen 2x Bugaboo eli täysmusta Cameleon³ + harmaa Buffalo Classic, joista kumpikin on jo hetken ollut myynnissä. Vaunuhullun elo vuonna 2018 ei ole kovin auvoista, kun myyminen on varsin takkuista ja kaikesta pitäisi luopua puoli-ilmaiseksi… Toisaalta en oikein vieläkään tiedä mitä tahtoisin tilalle, joten siinä mielessä ei haittaa myymisen hitaus. Paras kombo taitaisi olla hyvät lenkkirattaat + näppärät autorattaat, mutta se istuimen käännettävyys “hieman” pienentää valikoimaa.

Mitat 1 v -neuvolassa: pituus 73,4 cm (53 cm), paino 8360 g (3610 g). Kasvu junnaa siis edelleen, painoa sentään oli tullut jonkun verran paremmin aiempaan verrattuna. Atopiaa vai allergiaa -selvittelyt jatkuvat ja vaikka iho välillä oli jo parempi, on nyt taas ihottumaa ollut enemmän ja lisäksi poskissa on jatkuvasti kuivat läiskät. :/ Vaatteista on kuitenkin saanut 74-kokoiset laittaa pois, myös viimeiset 68/74 Mini Rodinilta. Seuraava tuplakoko on aika jätti vielä, joten muiden merkkien 74/80 ovat passeleita tällä hetkellä – minimiehen garderobissa on edustettuna mm. Nosh (luonnollisesti), Kaiko, Mainio ja Bobo Choses.

Jotain muuta? Toisestakin vauvavuodesta selvitty suurin piirtein järjissä, huh! Univaje on toki aikamoinen, mutta jotenkin tämän toisen kanssa se ei tunnu ihan niin raskaalta. Ylipäänsä fiilis toisen lapsen kanssa on aika erilainen kuin ensimmäisen, pinna on (ainakin jossain määrin) pidempi ja kuopus saa anteeksi asioita helpommin. Vauva-ajasta luopuminen on henkisesti ollut yllättävän rankkaa, vaikka tavallaan jo odottaa näkevänsä millainen tyyppi hänestä tuleekaan. ♥

Millainen isosisko oli yksivuotiaana? Se selviää täältä.

T-paita – Maed for Mini, housut – Jamie Kay.

Vauva 11 kk

Luonteeltaan pääsääntöisesti iloinen ja nauravainen. Viime aikoina on ollut selkeästi huomattavissa luonteen kehittymistä: tyyppi on alkanut kiukutella, jos ei saa tehdä jotain. Ja siis ainakin yli puolet ajasta toki ollaan jossain muualla kuin leikkimässä nätisti leluilla… Lemppareita on mm. keittiön alimman laatikon tyhjentäminen (siellä on lasten mukeja ym. niin poika ottaa jokaisen mukin yksitellen ja “juo” vuorotellen niin monesta kuin ehtii :’D), roskiskaapin avaaminen, kauppaan menossa olevien palautuspullojen ja -tölkkien käpisteleminen, tv-tason kaapista tavaroiden tyhjentäminen – ja niin edelleen.

Syö aamuisin puuroa, nyt öljylisällä kun paino on junnannut paikallaan. Päivällä menee 1-2 lämmintä ruokaa yleensä sormiruokaillen, välipalaksi hedelmää yms. ja illalla monesti taas puuroa. Meillä on ollut hieman ongelmaista tämä ruokailujen mahduttaminen päivään, kun harvoin ollaan aamupalapöydässä ennen kymmentä ja usein poitsu menee jo ennen kahtatoista päiväunille. Opeteltavaa siis erityisesti vanhemmilla! Aiemmin minimies söi hyvällä halulla about kaikkea, nyt on ollut vähän enemmän nirsoilua – tai ehkä se on vain kyllästymistä. Hedelmät ovat edelleen kaikista mieluisimpia herkkuja.

Nukkuu taas vähän paremmin kesähelteiden väistyttyä. Välillä heräilee monta kertaa ihan jo parin ekan tunnin aikana, sitten taas koisaa autuaasti useamman tunnin pätkän. Yösyömisiä on koitettu vähentää niin, että pääsääntöisesti iltatissin jälkeen seuraavaksi saa aikaisintaan aamuviideltä ja siinä välissä pyritään rauhoittamaan muilla keinoin. Samanlainen nukkuja vaikuttaa kyllä olevan kuin siskonsakin eli itsekseen ei rauhoitu takaisin uneen, vaan vaatii aikuisen läsnäolon. Päiväunet nukkuu yleensä rattaissa ulkona, pituus voi olla mitä tahansa 1-3 h välillä. Joskus ottaa lyhyet torkut vielä illalla viiden-kuuden maissa, mutta ne eivät aina ole pakolliset. Iltaunille 21-22 paikkeilla kuten siskokin.

Liikkuu enimmäkseen jo kontaten, vauhti on aikamoinen! Nousee seisomaan kaikkea mahdollista vasten ja hetkittäin jopa koittaa vähän irroittaa otettaan, seisominen on siis tukevoitunut ja nykyään asettuu ihan jalkapohjat lattiaan. 11 kk -päivää seuraavana iltana alkoi ihan smoothisti tepastella sohvapöytää ympäri, aiemmin ei ole minkään sortin kävelyinnostusta näkynyt. Myöskään käsistä kiinni pitämällä harvemmin kävelee, vaan nostaa jalat saman tien ilmaan.

Osaa liikkua varsin sutjakkaasti, seisoa tukevasti tukea vasten, kiivetä erinäisiin suht matalalla oleviin paikkoihin (mm. naulakon alaosa eteisessä), vilkuttaa, haluta syliin, laittaa asioita sisäkkäin, lukea kirjaa (eikä vain syödä/repiä sivuja). Jotenkin nyt viimeisen kuukauden aikana tyyppi on kehittynyt hurjasti eikä tunnu enää yhtään vauvalta! Niin se vauvavuoden loppu häämöttää…

Tykkää siskosta, isistä ja äidistä, mammasta ja pappasta, kissoista, leikkimisestä (Duplot, Fisher-Pricen talo asukkeineen, leikkikeittiö kaikkine kilkkeineen, Mauri Kunnaksen purkkipyramidi jne.), lukemisesta, laatikoiden tyhjentämisestä sekä kylpemisestä, erityisesti siskon kanssa yhdessä.

Inhoaa hoitopöydällä olemista, kylpyhetken päättymistä, yksin sänkyyn jäämistä, kun ei pääse mukaan siskon leikkeihin ja sitä kun jotain kielletään.

Vaipat ovat edelleen koon 5 Liberot, myös housuvaipat ovat alkaneet istua vähän paremmin. Kestovaippojen käyttö on taas jäänyt vähemmälle, kun poika on niin kokojen välissä jo olemassa olevan repertuaarimme vaipoissa enkä halua ostaa yhtään mitään lisää ennen kuin saan aikaiseksi myydä vanhoja alta pois. Lisäksi kiinteämpää tuotosta on välillä ollut monta kertaa päivässä, mikä on ihan tarpeeksi sotkuista putsattavaa kertsienkin kanssa.

Vaunut ovat tällä hetkellä Bugaboo-kaksikko, Cameleon³:t ovat saaneet rinnalleen jytkymmät Buffalo Classicit. Ajatuksena oli että isompirenkaiset Buffalot toimisivat paremmin täällä maalla, mutta Camien ketteryyteen tottuneena ne tuntuvat älyttömän raskailta. Taitaa siis käydä niin, että molemmat päätyvät myyntiin ja tilalle tulee jotain muuta. Se on vielä vähän auki mitä, mutta katsotaan nyt ensin menevätkö nuo kummatkin edes kaupaksi. Jotkut autoystävälliset pikkurattaat voisivat olla jees, niissä vaan tökkii se että suurin osa on vain kasvot menosuuntaan.

Mitat reilu 10,5 kk -kasvukontrollissa olivat lähes samat kuin kuukautta aiemmin, paino oli jopa laskenut vähäsen. Ihottumaa ei nyt ole hetkeen ollut muuten kuin välillä pieni läiskä jalassa, mutta allergia saattaa vaikuttaa myös kasvuun – niiden osalta selvittely jatkuu. Pituutta on nyt siis 74 cm paikkeilla ja helteiden jälkeen on saanut pienellä jännityksellä pukea pitkiä vaatteita. Mini Rodinin 68/74 onkin jo aika nafti, 74/80 tai 80 muilta merkeiltä ovat selkeästi sopivampia. Viimeisen kuukauden aikana en ole ehtinyt lasten garderobeja ihmeemmin pähkäillä, mitä nyt paria uutta merkkituttavuutta (Maed for Mini ja Les Petits Vagabonds) tilasin kesäalen loppualesta kokeiluun.

Jotain muuta? Ensimmäiset poskihampaat tulivat läpi hieman ennen 11 kk -päivää, molemmat kulmahampaan viereiset hampaat ylhäällä. Kyllä on kuolaa riittänytkin, ekaa kertaa jopa niin että harkitsin ottavani jonkun sortin kuolalapun käyttöön.

Tsekkaa miten esikoisella sujui hommat samassa iässä.

T-paita – Taival Clothing, henkselishortsit – Gray Label.

Vauva 10 kk

Luonteeltaan varsin iloinen, hymyilevä ja sosiaalinen tapaus kuten ennenkin. Nyt on alkanut satunnaisesti vähän vierastaa ja pientä sellaista äiti-vaihetta on havaittavissa, mutta onneksi myös isin syli kelpaa useimmissa tilanteissa.

Syö suunnilleen kaikkea mitä eteen laittaa. Puuroa menee aamuin illoin ja se syötetään lusikalla, pitäisi varmaan kokeilla antaa lusikka pojan omaan käteen – kun vain jaksaisi siivota sotkun jälkeen… Sormiruokailutaidot ovat kehittyneet hurjasti ja kakominen vähentynyt selvästi, kun on oppinut paremmin pyörittelemään ruokaa suussaan. Lempiherkkuja on kaikenmoiset hedelmät.

Nukkuu suht hyvin, mitä nyt heinäkuun helteillä on välillä heräillyt useamman kertaa kun on niin kuuma. Yösyömisiä on kokeiltu rajoittaa niin ettei aina tarvitsisi tissiä uudelleen nukahtamiseen, mutta kuumuudella on siihenkin ollut vaikutusta niin ettei ihan ehdottomia olla. Nukahtaa yleensä viimeistään klo 22 ja aamulla jos havahtuu 5-7 välillä niin huomaa hyvin, ettei ole vielä valmis heräämään kokonaan. Varsin meidän perheen tyylistä siis, onneksi. Päiväunille menee puoliltapäivin ja nukkuu 1,5-2 h, pääsääntöisesti ulkona rattaissa mutta nyt helteellä unet ovat onnistuneet myös sisällä. Alkuillasta ottaa lisäksi pienet max. tunnin tirsat, muuten väsymys menee aivan yli.

Liikkuu vauhdikkaasti ryömien, toispuoleiseen tyyliin edelleen. 10 kk -päivää seuraavana aamuna lähti yhtäkkiä konttaamaan, mutta toistaiseksi eteneminen on nopeampaa ryömien. Kävelykärry kaivettiin jo esille, mutta sen kanssa hauskinta on kun poika pääsee kyytiin istumaan ja joku lykkii häntä ympäri taloa. :’D

Osaa ryömiä ja kontata sekä nousta tukea vasten seisomaan. Ihan ei vielä hiffaa miten jalat saisi tukevasti alle, vaan yleensä asento on jotain vasten nojaava ja maahan osuu jalkapöytä eikä -pohja. Vierestä katsoessa tulee ekaksi mieleen vain että auts… Istuminen ja polvillaan oleminen ovat tukevoituneet eikä muksahduksia ole juurikaan enää. Halutessaan syliin osaa tulla viereen, nousta polvilleen ja kurottaa käsillään kohti – niin suloista! ♥ Lisäksi on oppinut vilkuttamaan ja innoissaan huiskuttaa aina kun joku lähtee johonkin.

Tykkää perheenjäsenistä kissa mukaan lukien, sylissä olemisesta, Duploilla ja Fisher-Pricen talolla leikkimisestä sekä kylpemisestä ja veden läiskyttämisestä siellä.

Inhoaa jossain määrin vaipanvaihtoa ja rasvaamista, pinnasänkyyn joutumista, yksin olemista ja sitä jos ei pääse mukaan isosiskon leikkeihin.

Vaipat ovat Liberon ja kokoa 5, välillä tuntuu että pitäisi olla kutosen imukyky mutta nelosen mitat… Hoikkeliinilla kun tuppaa falskaamaan reisistä tai yläreunasta, jos imu ei riitä ja vaippa on vähänkin iso. Kestovaippoja on pyritty käyttämään kotona ollessa, mutta valikoimaa meinaa olla vähän hintsusti kun muutamat jäi liian mataliksi ja jotkut taas ovat vielä liian isoja eikä saa reisistä tarpeeksi tiukalle. Pottahommissa on myös kunnostauduttu ja toisinaan pottaan jopa päätyy tuotoksia. Pari kertaa on käynyt niin että poitsu on lähtenyt lätkimään heti tehtyään asiansa ja sitten on saatu siivota kakkaa lattialta. :P

Vaunut ovat hieman muuttuneet, Bugaboo Cameleon³:n lisäksi meillä on taas vaunuhullukaverilla olleet Mountain Buggy Nanot. Nyt niitä on jopa muutaman kerran käytetty kun poika on isompi, mutta kyllä äiti tykkää vielä tässä kohtaa mieluummin nähdä kyytiläisen. Niistä onkin itse asiassa vaihto sovittu ja ensi viikolla meille tulee jotain uutta kokeiltavaa. Cameista ollaan siis luopumassa, toivottavasti niille löytyy uusi rakastava koti.

Mitat 10 kk -kasvukontrollissa: pituus 73,2 cm (53 cm), paino 8140 g (3610 g). Kahdeksan kiloa meni vihdoin rikki, tosin sen verran hintsusti (390 g vajaassa kahdessa kuukaudessa) painoa oli nytkin tullut, että elokuussakin käväisemme tarkistuttamassa mitat. Ihottuma-asiat ovat edelleen tapetilla ja vaatinevat lisätutkimuksia, kun aina vaan tulevat takaisin. Maito saattaisi olla yksi tekijä, sai 10 kk -päivän aamuna maistaa pari lusikallista jugurttia ja seuraavana yönä oli taas raapinut paria kohtaa niin että läiskät tulivat näkyviin. Vaatteissa mennään suunnilleen koossa 80, pitkään jatkuneet hellesäät ovat aiheuttaneet sen että on tarvinnut ottaa jo isompiakin käyttöön, kun menee ne t-paidat vähän väljempinäkin. Garderobin merkkikattaus on muuttumassa ja uusia tuttavuuksia ovat mm. Gray Label, Mini Sibling ja Bobo Choses.

Jotain muuta? Hampaiden lukumäärä on pysynyt kahdeksassa, mutta kuolan määrä ja sormien suuhun tunkeminen viittaa siihen että seuraavia odotellaan. Hampaat harjataan tahnan kera aamuin illoin ja poika oikein odottaa suu ammollaan, että saa harjan (tai tahnan…) suuhunsa. Hiukset ovat vaalentuneet huomattavasti viiden kuukauden takaiseen, näyttäisi poitsusta tulevan blondi kuten isänsäkin lapsena oli.

Pikkuveli tulee rauhallisemmin perässä isosiskon handlatessa kymmenkuisena jo vaikka mitä.

Taisin joskus täällä blogissakin sivuta kaipuutani Easywalker Moseyn suhteen ja niin siinä lopulta kävi, että noin vuoden haikailun jälkeen menin hankkimaan ne meille uudestaan. Tällä kertaa sain vieläpä rattaat ihan uutena, kun sattui löytymään kelpo tarjous eräästä verkkokaupasta. Sinänsä huvittavaa oli, että Moseyt numero kaksi olivat täsmälleen saman väriset kuin ne aikaisemmatkin – musta runko ja harmaat Berlin grey kankaat. Kyttäsin monta viikkoa täysmustia, mutta niitä ei sitten enää tullut lisää, kun kuitenkin oli poistuva malli uudemman version (Mosey+) alta. Onneksi silloin oli vielä mustia irtokuomuja varastossa, niin klikkailin tilaukseeni myös sellaisen mikäli istuimen harmaus kaipaisi pientä freesausta.

Tällä toisella kierroksella mukana oli jotain täysin uuttakin, nimittäin vaunukoppa! Edelliset Moseyt meillä oli pelkästään rattaana ja esikoinen jo vajaa vuoden, kun ne tulivat taloon. Blogin vaunuarvostelujen historiasta löytyy vertailupostaus Mosey vs. Emmaljunga Viking, joskin silloin tosiaan pelkästään istuinosan kanssa. Myös Viikkarit ovat olleet meillä vaunukoppa-aikaan, joten vähän jotain vertailevaa kommenttia pystyn mahdollisesti heittämään, vaikka Vikingin koppa-ajasta on jo vierähtänyt parisen vuotta.

Koko

Moseyt ovat yhdistelmävaunuiksi todella pienikokoiset, voisin kuvitella että varmasti yhdet markkinoiden pienimmistä. Leveyttähän niillä on vaivaiset 54,5 cm (vrt. monien yhdistelmien lähemmäs tai jopa yli 60 cm) ja koska teleskooppiaisa on ihan reilulla säätövaralla, ei pituuttakaan aisa lyhimmillään ole paljoa yli 80 cm. Teleskooppiaisan ansiosta Moseyt toimivat loistavasti monen pituisella työntäjällä, tosin kopan kanssa sanoisin kovin lyhyellä käyttäjällä työntömukavuuden hieman kärsivän, koska aisa lyhenee ikään kuin kopan “päälle”. Itse en varsin keskimittaisella 166 cm pituudellani kokenut tätä mitenkään ongelmaksi.

Vaunukoppa

Kokoluokaltaan Moseyn vaunukoppa on samoissa kuin muillakin merkeillä, mitoiksi löysin netistä 82×40 cm eli hivenen se on jopa reilumman kokoinen kuin Vikingin koppa (79×36 cm). Koppa on kuin pieni pehmoinen pesä, sillä reunakankaissa on kevyt toppaus. Tämä saakin Moseyn kopan tuntumaan lämpöisemmältä verrattuna Vikingin tai vaikkapa Bugaboo Donkeyn koppaan.

Tuulisuoja on kopassa kiinni reunaa pitkin kulkevalla vetoketjulla, se tuo viimeistellyn fiiliksen ja sinänsä on ihan näppärää, ettei tuulisuoja tuosta noin lähde vahingossa irti. Kuomun säätö on samanlainen kuin Viikkareissa: painetaan kummaltakin puolelta napeista eli vaatii kaksi kättä. Patja ei ole mikään ohut liru, mun kokemuksella pikemminkin muhkeimmasta päästä. Sisäkankaat ovat irroitettavat, joten ne saa pestyä tarvittaessa.

Vaunukoppaa ei Moseyssa saa suorilta kiinnitettyä runkoon, vaan väliin tarvitaan neliskanttinen välikappale. Se kliksautetaan runkoon kiinni samalla tavalla kuin istuin, sitten koppa naksahtaa nätisti siihen päälle. Näin koppa myös nousee hivenen ylöspäin, mikä on vain hyvä asia Moseyn ollessa keskimääräistä matalammat rattaat. Rungon saa taitettua kasaan kiinnityskappaleen ollessa kiinni, joten sinänsä mitään ylimääräistä kikkailua tämä ominaisuus ei aiheuta käytössä (paitsi toki jos tarvitsee vaihdella kopan ja istuimen välillä usein).

Kasaus

Moseyn koppa on siitä mukava, että sen saa litattua helposti kasaan. Peräpäässä on kaksi ovaalin muotoista namiskaa, joista toisesta vetämällä koppa menee kasaan ja toisesta avautuu. Niissä on siis kiinni naru, joka nämä temput tekee. Vetämissuunta on tarkka erityisesti koppaa avatessa, nappulaa pitää kiskoa suoraan vaakatasossa eikä yhtään ylä- tai alaviistoon. Lisäksi kädellä tarvitsee hieman avittaa kasatessa, mutta ihan näppärää kuitenkin.

Läjässä oleva vaunukoppa on niin matala että mahtui meillä väliaikaiskodissa laverisohvan alle – erittäin iso plussa 40 neliön asunnossa! Koppa kasassa vaunut myös saa kivasti heitettyä auton perään yhtenä pakettina eikä paketti edes ole kovin suuri, jos vertaa “normaaleihin” yhdistelmävaunuihin. Kuvassa vaunut ovat farkku-Civicin takakontissa, en kylläkään tajunnut työntää niitä ihan perälle asti. Epäilemättä menisivät pieneenkin luukkuun, kunhan vain mahtuvat leveydeltään (54,5 cm) makaamaan. Ainut hankaluus kasaamisessa on se, että runko pitää ensin taitaa kasaan ja sitten vasta voi laittaa työntöaisan alas asti – ainakin itselläni välillä tuntui, että käsiä olisi saanut ollut enemmän kuin kaksi.

Sadesuoja ym. asusteet

Ratasosasta poiketen vaunukopan mukana tulee omat sade- ja hyönteissuojat. Sadesuoja on kirkas läpinäkyvä mallia akvaario, asettuu nätisti kopan päälle, mutta vähän mua hämmentää miksei suoja peitä koppaa alas asti. Eikös tuossa nyt kankaiden alaosat kastu auttamatta, jos vähänkin sataa sivuttain..?! Eli öh, suunnilleen aina. :D Hyönteissuojan malli on sama, mutta siinä ajatus onkin tietysti ihan toimiva kun tarkoituksena on peittää kopan avoimet kohdat ötököiltä. Itse en noita Easywalkerin omia suojia käyttänyt sen enempää kuin mitä näitä kuvia varten sovitin niitä pikaisesti, hyönteissuojalle ei ollut tarvetta ja sadesuojana toimi mainiosti sama Tullsan pieni kuomurattaan suoja kuin ratasosassakin.

Vaunukopan muotoilu on saman tyylinen kuin Vikingeissä ja vaunuverhon kanssa tulikin eteen tuttu ongelma, kun kopassa on ihan kunnon paksu reuna. Verhorenkaat kyllä saa venytettyä yli, mutta sen verran ne taatusti venyvät, että jostain ohuesta kuomunreunasta kyllä putoavat saman tien pois. Meidän rinkulat oli toki venytetty jo silloin Viikkareiden aikaan, niin ei pahemmin kirpaissut. Renkaitahan saa ostettua erikseen, nuo AddBabyn renkaat maksavat paikasta riippuen vajaan euron kappale. Vaunuverho on mielestäni Moseyn kopan kanssa ihan tarpeellinen lisä, sillä kuomu ei aukea edes niin pitkälle kuin Vikingeissä.

Travel system

Kuopuksen kohdalla meille tuli kiinnityksen osalta yleispätevä Cybexin turvakaukalo*, joten päädyin hankkimaan lisävarusteena kaukaloadapterit (Maxi-Cosilla on sama kiinnitys kuin Cybexillä). Adapterit ovat siis tuollaiset kaukalon kantokahvan Cybex-logon alapuolella näkyvät muovikilkkeet, jotka naksautetaan kummallekin puolelle runkoputkiin kiinni ja kaukalo lasketaan niiden varaan niin että se on tukevasti eikä lähde irti ilman kaukalossa olevien vapautusnappien käyttämistä.

Ajatuksena Moseyt ovat loistavat tällaisessa travel system -käytössä: pieni ja kevyt runko, joka vie auton takakontissa suht vähän tilaa, sekä rattaiden ketterä ohjattavuus, tukeva aisa ja kelvollisen kokoinen tavarakori. Käytössä homma ei harmiksi toiminut ihan niin hienosti, lähinnä johtuen hankaluudesta saada kaukalo niin kiinni adaptereihin kuin myös irti niistä. Adaptereissa nimittäin on sen verran liikkumisvaraa, että kaukaloa kiinnittäessä täytyy käsillä auttaa adaptereita toisiaan kohti ja irroittaessa sama homma. Eikä kyse kuitenkaan ole kuin ihan ehkä milleistä… Lisäksi kaukalon paikka on rungossa aika ylhäällä ja ainakin tuon noin kilon normaalia painavamman Cloud Q:n nostaminen vauva kyydissä kovin ylös (tällaisena keskimittaisena siis) on kaikkea muuta kuin mukavaa ja näppärää.

Loppusanat

Loppukaneettina voisin todeta, että Moseyt ovat ihanat kärryt niin kopalla kuin istuimellakin. Meillä ei lopulta kopalle tullut montaa käyttökertaa, koska useimmiten olin liikkeellä molempien lasten kanssa ja silloin Donkeyt seisomalaudalla olivat varmempi valinta. Totesin myös, että Moseyt ovat ennen kaikkea cityrattaat – pienestä koosta on etua julkisilla liikkuessa sekä säilytyksen kannalta, mikäli kotona ei ole neliöitä hukattavaksi. Kun talokaupat loppusyksystä varmistuivat, jatkoivat Moseyt matkaansa uuteen kotiin Turun sisällä.

Bonus: Näissä toisissa, oletettavasti vähän uudemmissa Moseyssa oli istuimen valjaat yllättäen samanlaiset kuin vanhemmissa Mineissä. Meidän aiemmissa Moseyssa valjaat olivat siitä ärsyttävät, ettei olka- ja lantiovöitä saanut erilleen ja siitä syystä pehmusteen/lämpöpussin vaihtamisen kanssa ei jaksanut kovinkaan usein kikkailla. Nyt valjaissa oli siis ikään kuin yhdistetty vanhojen Minien ja Moseyn parhaat puolet, vähänkö siistiä!

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.