Mä tahdon lentää sun kanssa kattojen yllä

Pariisin Kevät – Meteoriitti [2008]

Taas on viikonloppu kadonnut lähes jäljettömiin, kasarmin ulkopuolella aika kulkee aina ihan hurjaa vauhtia. Perjantaina päästiin vapauteen parin viikon kiinniolon jälkeen, kyllä oli hymy korvissa bussin saapuessa Turkuun. Seitsemän viikon AUK1 on vihdoin taaksejäänyttä elämää ja edessä on AUK2, joka onneksi sisältää paljon enemmän viikonloppuvapaita. AUK1 gineksineen oli tietyllä tavalla hemmetin rankka, joten loppumetreillä oli kiva kokea yllätys: ylennys korpraaliksi. Kieltämättä lämmitti mieltä, sillä en ollut uskonut mulle korpin nappuloita tipahtavan.

Tämä viikonloppu oli erittäin odotettu syystäkin, nimittäin perjantaina Viikate heitti keikan Klubilla. Olin liikenteessä siskon kanssa, melkein heti narikan jälkeen bongattiin Kaarle Viikate ja nappasin yhteiskuvan siskosta Kaarlen kanssa. Viikate soitti paljon vanhoja biisejä, joita en niin hyvin tunne (tähän pitää saada muutos), mutta ilokseni setin loppupuolella ilmoille kajahti Tie ja Pohjoista viljaa – peräkkäin vieläpä. Lähdettiin aika pian keikan jälkeen Hesen kautta kotiin, sitä ennen kuitenkin ehdin lunastaa itselleni muutamaa kolikkoa vastaan hienon Viikate-logolla varustetun kassin:

Lauantaina käytiin siskon kanssa pyörimässä kaupungilla, tuntui ihan kummalliselta kierrellä kaupoissa ja olla ns. normaalisti. :) Ei mulla pahemmin ole tarvetta mitään ostella mitä en intissä tarvitse, mutta eilen silmiin osui niin hyvännäköinen Piecesin musta laukku (jollaista olen etsinyt pitemmän aikaa jo), että mukaanhan se oli otettava. Hintaa veskalla oli 19,90 €, kuvaa mulla ei ole näyttää eikä se taida eilisillan asussakaan kovin hyvin näkyä. Joskus toiste ehkä. Päivän ruokailu hoidettiin Arnoldsilla, mexicana-bagel oli juuri sopivan tulinen ja banaanikinuskimuffinssi täydellinen jälkiruoka. Naminam.

Illalla olin – taas vaihteeksi – liikenteessä inttikavereiden pöhkössä seurassa. Alkuilta meni 20-vuotissynttäreillä ja sieltä oli tarkoitus suunnata baariin. Osa sinne kai selvisikin, mutta itse päädyin kotiin keskustelemaan henkeviä yhden ihanan kanssa. Illan pari viinilasillista sekä kipeä polvi saivat kodin tuntumaan mukavammalta vaihtoehdolta kuin baarissa hilluminen eikä seurassakaan ollut valittamista. Näköjään kivoja asioita todella tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa tapahtuvan.

Käsittämättömintä on se, että nyt jo tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Ihanan hullu olotila. Taidan olla aika ihastunut ja onnellinen tällä hetkellä. ♥