Hengissä edelleen, ehkä jopa entistä ehompana! Marssi koostui kolmesta osasta, joista ensimmäinen osuus oli 27 km polkupyörällä. Lähdin liikkeelle ryhmäni kanssa yhdentoista jälkeen lauantaiaamupäivällä, sataa tihuutti ja tuuli aivan älyttömästi. Sade onneksi hellitti ja takaisin kasarmille päästiin onnellisesti, vaikka välillä vastatuuleen polkiessa tuntui ettei liikkunut yhtään eteenpäin. o_O

Puoli kolmelta lähdettiin seuraavalle osuudelle, joka oli 34 km jalan. Pätkän alkuun oli heti rasti, jossa ryhmän piti suorittaa esterata – kaikki varustus mukaan lukien. Ensimmäisen esteen jälkeen vahvistuksemme eli kolme pasikurssilaista ilmoittivat keskeyttävänsä, taitaa olla sen verran aamuja jäljellä ettei tuollaiset ylimääräiset “mukavuudet” jaksa innostaa… ;) Vedettiin siis viidestään (yksi viestimiehistä ei lähtenyt reissuun lainkaan kuumeen takia) esterata läpi, about tunnin verran siinä kesti. Alkujärkytyksen jälkeen hymykin irtosi aina välillä, kun roudattiin itseämme ja kamojamme esteiden yli. Muutama hassu mustelma tuli myös, toisin sanoen olen jälleen ihan mustelmilla sekä käsistä että jaloista. Jalkamarssin viimeinen rasti oli kuuden tunnin pakollinen lepotauko, tehtiin ryhmäteltasta laavu ja nukuttiin siinä. Yllättävän lämpimänä pysyi makuupussissa ilman kamiinaa tai muutakaan lämmikettä, mulla tosin oli mm. pipo päässä ja hanskat kädessä.

Ensin hullu mäki alas…
Ylös alas!
…ja myöhemmin toinen mäki ylös.

Sunnuntaina herättiin aamuneljältä ja puoli viiden jälkeen marssittiin kassulle, josta jatkettiin viimeiselle osuudelle: 44 km polkupyörällä. Aamu oli kaunis ja kirpeä eikä oikeastaan edes pahemmin ketuttanut lähteä fillaroimaan. Oli aika hassua olla Vampulan keskustassa äitienpäivän aamuna ennen kahdeksaa, ja aamuisen sauvakävelijän “No mutta hyvää huomenta!” hämmästyneellä ilmeellä höystettynä sai hymyn suupieliin. Vähän kymmenen jälkeen oli marssi suoritettu ja kieltämättä aika voittajafiilis – ja olisi voinut vielä jatkaa vaikka kymmenen kilsaa jalan. Lopullinen aika taisi olla 22 h 37 min, jolla sijoituttiin kai viidenneksi. Ryhmä kylläkin kutistui matkalla puoleen (pasikurssilaisten jälkeen keskeytti vielä meidän oma kuski polvikivun takia), mutta olen erittäin tyytyväinen meidän jäljelle jääneen neljän suoritukseen.

Marssin jälkeen
Marssin tulokset: superlikaiset maiharit ja entinen hammasharja.

Marssilta tullessa väsytti yllättävän vähän, ennen suihkua jaksoin putsata aseen perusteellisesti, purkaa kamat sekä siivota tuvan. Toinen yllätys oli tänään herätessä se, ettei lihaksiin sattunut oikeastaan yhtään (mitä nyt hartiat ja alaselkä on vähän jumissa). Olin mukepäivystäjänä koko päivän, ja lounaan jälkeisellä tauolla oli pakko lähteä tuleva cooperia silmällä pitäen testaamaan miltä juokseminen tuntuu – hyvinhän se sujui. Lenkin jälkeen vielä kuntotalolle saunaan, oi ihanaa.

Tänään täytyy taas mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna lähdetään heti aamusta ampumaradalle. Yksi sana: kotiuttamisammunnat! Käsittämätöntä, että aamuja on jäljellä enää 53 ja niistäkin ollaan lomilla melkein 30 päivää. Vähiin käy ennen kuin loppuu.