Joitakin ärsytyksiä mutta onneksi myös mukavuuksia

Ärsyttää-meemiä on näkynyt yhdessä jos toisessa blogissa mutta mulle ei haastetta tippunut. Ei muuta kuin ohjat omiin käsiin, ainakin Saga ja Talvi ovat tämän tehneet.

MINUA ÄRSYTTÄÄ…

Nimessäni: Johanna on taatusti yksi yleisimmistä 80-luvulla syntyneiden tyttöjen nimistä, olisi kiva olla pikkasen vähemmän yleinen nimi. Toisaalta vanhempani ovat mulle nimen valinneet ja siksi arvostan nimeäni – päätös oli kuulemma tehty ennen kuin edes olin pilke silmäkulmassa. ;)

Kasvoissani: Iho. Olen ehkä vähän katkera siitä, että ikää on kertynyt jo neljännesvuosisata ja silti mun iho on edelleen kuin teini-ikäisellä. Millon se oikein menee ohi?!

Vartalossani: Selluliitti, jota on päässyt kertymään jalkoihin ja peppuun. Heikohkot lihakset myös ärsyttävät toisinaan, kiitos vaan Puolustusvoimille niistä vähienkin lihasvoimien kadottamisesta 362 vrk palveluksen aikana. Jalkojen suonikohjujen luulisi ärsyttävän, mutta toisaalta olen kuluneen 10 vuoden aikana oppinut olemaan välittämättä niistä.

Luonteessani: Äkkipikaisuus ja se, että raivostuessani ääneni kuulostaa siltä kuin alkaisin itkeä. Eikä ne hetkittäiset alemmmuuskompleksitkaan mitään mukavia ole.

Vaatekaapissani: Viime aikoina on alkanut yhä enemmän ärsyttää se, ettei mitkään vaatekappaleet tunnu sopivan yhteen. Multa puuttuu joitakin perusjuttuja kuten yksivärisiä t-paitoja, joita voisi yhdistää asuun kuin asuun.

Kotonani: Tällä hetkellä ärsyttää muuttovaihe, osa tavaroista on jo laatikoissa ja laatikkoja lojuu vähän joka nurkassa. Ensi viikon loppuun mennessä pyrin hoitamaan nykyisen kämpän tyhjäksi, sitten vain odottelen pari viikkoa uuteen kotiin pääsyä.

Työssäni: Se, ettei sitä ole! Tämä työttömyys ja tekemättömyys alkaa hermostuttaa, kaipaan niin kovasti säännöllisiin töihin ihmisten keskelle. Onneksi sentään on tällä hetkellä pari webbiprojektia, jotka pitävät mut järjissäni työasioiden suhteen. Ja eilen laitoin hakemuksen ehkä parhaiten mulle sopivaan duuniin ikinä, nyt vain peukut pystyyn haastattelun toivossa!

Ystävissäni: Vikaa on varmasti sekä mussa että ystävissäni, mutta nähdään aivan liian harvoin. Onneksi huomenna näen ihanan ex-kämppikseni Akkikin! Ja tulevina viikkoina tapaan toivottavasti myös muita opiskelukavereita, kunhan vain Jyväskylän reissu saataisiin aikaseksi kullan kanssa. Niin ja Sansu, suakin ois jo ikävä – millon nähään? Monta jäi vielä luettelematta, mutta kaikkia treffaisin oikein mielelläni.

Perheessäni: Mun perhe on maailman paras! Iskältä lentää aina ihan käsittämätöntä läppää, ja äippä jaksaa innostua kaikesta (paitsi mun uusista kengistä) – ainakin hetkeksi. No okei, ehkä se ainainen häsellys välillä vähän ärsyttää. Ja maailman ihanimmassa siskossa ei ole muuta vikaa kuin hetkittäinen angsti ja liiallinen perfektionismi, jotka tosin mun mielestä ovat selkeästi helpottamaan päin. Kai se on vähän niin että mitä isosisko edellä, sitä pikkusisko perässä…

Harrastuksissani: Se, että mun kuukauden jakso Elixiassa lähenee loppuaan. Tykkään kauheasti käydä siellä, mutta ei auta kun ei ole varaa hankkia jäsenyyttä.

Kumppanissani: Se on toisinaan vähän (tai joskus vähän enemmänkin) kujalla ja lisäksi oppinut suodattamaan ehkä 75 % mun puheista läpi korvien. :P

Lemmikissäni: Dharmassa se, kun se tahtoessaan ulos keskellä yötä tulee herättämään maukumalla ja hyppimällä päällä. Miskassa se, että se on taas ollut pari kuukautta teillä tietämättömillä.

Kielenkäytössäni: Satunnainen ei niin kauniiden sanojen päästäminen suusta.

Musiikkimaussani: Ei oikeastaan mikään. Kuuntelen musiikkia laidasta laidaan, joten jos jonkun tyylinen musiikki ärsyttää niin valitsen sillä kertaa jotain muuta.

Kotikaupungissani: Turku on kiva kaupunki enkä oikein keksi mitään huonoa täällä, paitsi yhden asian: Vagabondin liike Hansassa on yhtäkkiä lopetettu! Oli järkytys huomata asia alkuviikosta, kun viikko takaperin olin liikkeessä käynyt eikä siellä silloin ollut mitään merkkejä lopettamisesta.

Ruokavaliossani: Olen kamala sokerihiiri ja muutenkin tykkään kaikesta epäterveellisestä. Miksi kasvikset (hups kirjoitin eka ‘kasvit’ :D) maistuvat niin pahalta?!

Lapsissani: Sellaisia ei onneksi ole.

Naapureissani: Tässä talossa on ollut hyvät naapurit, ei kuulu minkään sortin möykkää toisista asunnoista ja useimmat hymyilevät portaissa vastaan tullessaan.

Nykyisessä elämäntilanteessani: Työttömyys ja rahattomuus ottavat aika hyvin tällä hetkellä päähän, kuten yllä tulikin jo todettua.

Tulevaisuudessa: Tietyllä tapaa se, että se on vielä niin epävarmaa (toisaalta ennalta-arvaamattomuus on elämässä parasta). Mä en tiedä, mitä tahtoisin tulevaisuudessa tehdä enkä edes osaisi vastata kysymykseen missä näen itseni vaikkapa viiden vuoden kuluttua.

Tämä meemi oli selvästi parempi tehdä hyväntuulisena, muuten olisi voinut tulla turhan angstaavia vastauksia. Viimeiset pari päivää ovat menneet ihan jees, pääasiassa juoksevia asioita hoidellen. Tänään oltiin koko perhe + kulta Salossa siskon poikaystävän tupari-/synttärikahvilla, siskon tekemän juustokakun (kuvassa) mussuttamisen jälkeen pääsin myös kokeilemaan Guitar Heroa elämäni ensimmäisen kerran. Aikaisemmin en ollut tajunnut mitä järkeä koko pelissä ylipäätään on, mutta parin biisin jälkeen totesin sen olevan ihan hauskaa ajanvietettä.

Huomenna suunnataan porukalla Tampereelle valloittamaan Särkänniemi, pitkästä aikaa. En edes muista milloin olen siellä viimeksi käynyt, varmaan joskus 2000-luvun alkumetreillä. Sään pitäisi olla passeli huvipuistoiluun ja mikä parasta, hurvittelun jälkeen jäädään kullan kanssa Tampereelle yöksi ja vietetään loppuaika Akkikin luona! Ihana nähdä taas suloista Onni-vauvaa ja Akkikia miehensä kanssa tietysti myös.