Joulun alla saimme viimein syyskuisten häidemme kiitoskortit matkaan, joten hääaihe alkaa olla taputeltu. Kiitoskortit ilmeisesti kuuluisi lähettää noin kuukauden kuluessa juhlasta, mutta milloinka allekirjoittanut olisi jossain asiassa ollut ajoissa… Jep, ei ollut poikkeus tämäkään. Toisaalta venyttäminen oli ihan hyväkin juttu, sillä nyt pystyimme kätevästi toivottamaan kaikille hyvät joulut samaan syssyyn. Paitsi ettei ihan kaikkia kortteja ole vielä toimitettu perille asti, mutta joulunpyhinä saadaan toivottavasti suurin osa annettua, ja josko tämän vuoden puolella loputkin kuoret löytäisivät perille.
Niin, siitä hääkuvauksesta. Suunnittelujen alkuvaiheessa mietin raaskiko tuota lohkaista budjetista osan ihan oikeaa valokuvaajaa varten, kun ajatuksissa oli kuitenkin hyvin simppelit kinkerit. Tammikuussa häämessuilla vieraillessani aloin pohtia asiaa tarkemmin: mikä voisi olla parempi syy hankkia kuvaaja paikalle kuin hääkemut? Paljon vaikutti varmasti se, että tapasin messuilla valokuvaajan, jonka kansiot olivat täynnä juuri sellaisia kuvia kuin itse pyrin ottamaan (parempia toki, koska ammattilainen vs. harrastelija). Ja kun äijelini vielä suostui muutokseen mukisematta, niin jo lähti viestiä JS Disainin Jerelle.
Päivä lyötiin lukkoon ja kesän vaihtuessa syksyyn poikkesimme Jeren studiolla jutskailemassa päivän kulusta. Kuvista meillä ei tainnut olla antaa mitään sen kummempaa ohjeistusta, luotettiin vaan että homma kyllä hoituu. Juhlapäivänä treffasimme Kalliopohjalla ennen vieraiden tuloa ja kävimme ottamassa potrettikuvia muutamassa eri lokaatiossa. Kirkas auringonpaiste vähän häiritsi, mutta kyllä vaan näistäkin naamoista onnistui saamaan ihan kelpo otoksia! Juhlissa Jere oli mukana siihen asti, että häävalssi oli saatu tanssittua, ja sulautui hääväkeen kuin kala veteen. Moni vieras kommentoikin, ettei havainnut kuvaajaa kuin vasta sulkimen räpsähtäessä. :)
Olin varautunut odottamaan valmiita kuvia parisen viikkoa, mutta yllätykseksi Jere toimitti kuvat jo häälauantaita seuraavana perjantaina. Sain muistitikullisen kuvia tyylikkäästi kukkapuskaan verhottuna, kympin palvelua viimeiseen asti siis. Jännityksellä selasin työkaverin kanssa kuvat saman tien läpi ja huokaisin – sitä saimme mitä tilasimme. Mukana oli niin värillisiä kuin mustavalkoisia ruutuja, kauniita sävyjä ja miellyttävää bokehia. Parasta oli nähdä ikuistettuna rakkaat ihmiset, suut hymyssä ja naurua silmissä. Eikä muuten harmita yhtään, että korjattiin hääbudjettia valokuvaajan verran! JS Disain saa lämpimät suosittelut täältä suunnalta, Jere on paitsi loistava valokuvaaja myös muuten huippu tyyppi.
Ja hei vielä sepustus meidän häälookeista, kun ne nyt näissä kuvissa ovat niin sopivasti esillä.
En aluksi ollut varma laittaisinko maistraattimekkoni vai kehittelisinkö jotain muuta. Joidenkin kymmenien inspiraatiokuvien jälkeen päädyin lopulta valkoiseen pitsiin, niin morsmaikkumaista kuin se olisikin. Olin haaveillut useamman vuoden Vivien of Hollowayn kellomekosta, joten laitoin sellaisen tilaukseen merkin verkkokaupasta. Törmättyäni tähän kuvaan keksin keventää liiallista morsiuslookia mustilla asusteilla: vyötärölle solmin mamman jäämistöstä löytyneen huivin ja käsiin sujahti siskolta lainatut pitsihanskat. Minttuiset kiilakorot ovat lempimerkkini Vagabondin alesta, varakenkinä mulla oli niin ikään mintunväriset varrettomat Converse All Starit. Korvissa killui joskus Raumalta ostetut sydänpossut.
Sulhasen asu mätsättiin mun kenkien värisellä kauluspaidalla (huippulöytö Sokoksen alelaarista) ja viimeisteltiin liivillä (Brothers) sekä rusetilla (H&M). Housut olivat kaapissa valmiiksi, kengiksi äijeli valitsi rennot liituraitaiset tennarit. Conversejakin kyllä testattiin, mutta ne eivät valitettavasti ukkoni menninkäisjalkoihin sopineet.
Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen juhla-asuihimme. Ainoa mitä ehkä näin jälkikäteen valitsisin toisin on tuo mekko, se kun ei ollut kaikista imartelevin ei-fiftarimalliselle kropalleni. Jouduin ottamaan isomman koon, jotta vyötärönympärys riittäisi, minkä seurauksena rintamuksen kohdalle olisi saanut tunkea Emboa ihan kunnolla, jotta se olisi istunut hyvin. Onneksi on ompelutaitoinen äiti, joka sekä pienensi yläosaa että lyhensi helmaa hivenen järkevämmäksi. No tiedänpähän ainakin, että voin lopettaa tulevat haaveilut Vivienin mekosta tähän paikkaan. ;)
(Kuvat: JS Disain)
Hanson – Snowed In [1997]