Mihinköhän päivät ovat taas kadonneet? Kesä tuntui pitkältä, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että aika kulkee ihan liian nopeaan – aivan kuin jatkuvasti olisi ilta ja aika mennä nukkumaan. Varsinaisesti en ole tehnyt mitään, mutta kuitenkaan en ole pysähtynyt paikoilleni paljonkaan enempää kuin pakollisten yöunien verran. Kummallista.
Joka tapauksessa, seuraavaksi teen aikamatkan takaisin viime lauantaihin. Iltapäivällä hyppäsin prätkän päälle ja hurautin Uuteenkaupunkiin, jossa vietin mukavan päivän vanhan tupakaverin kanssa. Olin kyllä käynyt kaupungissa aiemminkin pari kertaa, mutta oli se silti aika vieras – ei muuta kuin sightseeingia kehiin siis. Aivan ihania vanhoja taloja! Ja paljon pieniä katuja sekä miljoona tasa-arvoista risteystä.
Kaupunkikiertelyn lisäksi käytiin Taivassalossa katsastamassa louhokset, johon on muodostunut pieni järvi. Vesi oli aivan uskomattoman sinistä! Se oli kirkasta ja turkoosin väristä, ihan kuin jossain etelässä. Ja lätäkön reunoilla olevat louhitut kalliot näyttivät kerrassaan upeilta sinistä vettä vasten. Harmi kun keli oli auringonpaisteesta huolimatta sen verran viileä, ettei uimaan viitsinyt mennä. Ensi kesänä on kyllä pakko päästä tuonne uimaan! Lauantaina louhoksilla ei ollut meidän lisäksemme ketään, eikä paikka ilmeisesti normaalistikaan kuhise porukkaa perusuimarantojen tapaan.
Kaupunkiin palattuamme käytiin lisäämässä vaatetta ja lähdettiin vielä rantaan syömään burgerit, ysärimäisistä kotisivuista huolimatta paikka oli ihan jees ja burgeri oikein namia. Illalla ajelin takaisin kotikotiin nahkapuvussa palellen, illat alkavat olla jo aika vilpoisia. Onneksi sauna oli lämpimänä ja pääsin saman tien lämmittelemään. Tarpeeksi löylyteltyäni kävin jopa pulahtamassa uima-altaassa, senkin vesi oli viilentynyt alle kahdenkymmenen asteen. Kylmää mutta ihana virkistävää.
Paramore – RIOT! [2007]
0 kommenttia kirjoitukseen Sinistäkin sinisempää