Pienet joulukarkelot

Lauantaina hurautin Saloon pikkujouluilemaan, toisen työpaikkani pikkujoulut siis kyseessä. Ennen siirtymistä bilepaikalle Rockin’ Hoodiin valmistauduttiin juhlaan siskon luona nauttimalla pari lasillista valkoviiniä, nams. Valkkaria pitäisi kyllä ostaa useammin, on se vaan niin hyvää! Vaikka eipä punaviinissäkään vikaa ole, sitä vain tulee helpommin ostettua. Suoristin hiukseni (jotka eivät muuten mun mielestä ole enää yhtään niin ruskeat, ennemminkin ollaan takaisin vaaleassa taas?!) ja laitoin kerrankin huulipunaa – sitäkin pitäisi harrastaa useammin. Asukuvaa nähtävissä täällä, jos jotakuta kiinnostaa.

Työihmisiä oli mukava nähdä “pitkästä” aikaa, olihan viimeisestä työvuorostani kyseisessä paikassa jo yli viikko (joka muuten tuntui paljon pidemmältä ajalta). Vaihdoin muutaman sanan myös Make fashion, not war -blogin Moderndayhippien kanssa, mukavalta tytöltä vaikutti hän. Hoodista siirryttiin Rikalaan, jossa oli porukkaa kuin pipoa. Tanssilattiaa tuli kulutettua järkkyjen ysärihittien tahtiin, ja puoliltaöin (kai?) yhdessä huoneessa oli Raskasta joulua -konsertti. Mitään ei nähty – kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä – mutta musiikki oli hyvää!

Baarissa notkuttiin valomerkkiin saakka, tarkoitus oli saada siskon kaverilta kyyti mutta loppujen lopuksi päädyttiin tallustelemaan parin kilometrin matka H:n luokse. Tarkoitus oli myös syödä vähän jotain mättöä, mutta grillijono oli ihan tarpeeksi pitkä ja unohdettiin asia. No, H:n luona oli sentään suolatikkuja ja teetäkin keitettiin. Multa lähti ääni kotimatkalla, vissiin oli tullut vähän huudettua illan aikana musiikin yli… Ehehe. Aamulla ääni onneksi oli taas suht normaali.

Yösapuskoinnin jäätyä väliin korjattiin asia sunnuntai-iltapäivällä ja haettiin pari annosta kiinalaista kolmeen pekkaan. En muista koska viimeksi olisin syönyt kiinalaista, mutta sunnuntaisen jälkeen syön taatusti pian uudestaan. Friteerattua possua ja kanaa, kastikkeina hapanimelä sekä sitruuna – aivan järkyttävän hyvää!

Sunnuntai-illalla ajelin lumisateessa Turkuun, autosta oli tietystikin päässyt lasinpesuneste loppumaan enkä välillä meinannut nähdä mitään lasin läpi. Paimiossa oli pakko pysähtyä ABC:lle ja käydä ostamassa kyseistä nestettä. Olin varmaan huvittava näky siinä parkkipaikalla hääriessäni konepelti ylhäällä, lyhyeen tekoturkkiin pukeutuneena… Minkäs teet, paras baaritakki se “mirri”. Krapulaa mulla ei sunnuntaina ollut (join baarissa vain muutaman), mutta kotimatkan vastoinkäymiset ottivat kyllä kaaliin niin että oksat pois. Lopulta onneksi pääsin kuin pääsinkin kotiin, ehjänä jopa.

Gossip – Music For Men [2009]