AvainsanaSafkaa

Onpas jälleen pitänyt haipakkaa ja blogikin jäänyt hieman taka-alalle. Kevät kun vihdoin pukkasi kunnolla päälle, on aikaa mennyt normi kodinhoidollisten hommien lisäksi myös ulkosalla – nyt on pihamaan pensaat siistitty seuraavaan kasvukauteen ja edellisiltä syksyllä maahan jääneet lehdet haravoitu pois. Tähän päälle toki vähän sairastelua sekä kuopuksen tahdittamia hyvin katkonaisia öitä, niin eipä ihme että päivät vain katoavat johonkin. Välillä pohdin miksen oikein tunnu ehtivät tehdä yhtään mitään, mutta taitaa edelleen olla se some, joka vie yllättävän paljon aikaa päivästä… Viime aikoina ehkä eniten sisustustamiseen liittyvä inspiroituminen, jota voi niin mukavasti esimerkiksi Instagramissa harrastaa. Siihen liittyen mun pitäisikin tehdä ihan oma postauksensa, kun olisi aiheesta jos jonkinlaista mietettä ja muistiinpanoa kirjoitettavana.

Huhtikuu tuntui älyttömän lyhyeltä tänä vuonna! Vaikka pääsiäinenkin oli jo maalis-huhtikuun vaihteessa ja kuukausi sinänsä yllättävän “vähäpyhäinen”, pääsi vappu silti yllättämään jostain takavasemmalta. Karautimme pitkästä aikaa koko perhe pariksi päiväksi Tampereelle ystäväperheen luokse, heti vain kun mies sunnuntaina selviytyi ylityöviikonlopun päätteeksi kotiin. Mitään sen kummoisempaa emme tehneet, kunhan vain olimme. Vappuaattona oli mitä mainioin sää ja alkuillasta vietimmekin hyvän tovin ulkona mm. metsäkävelyn merkeissä. Sitä ennen olimme miehen ja vauvan kanssa käyneet katsastamassa Ratinan uuden kauppakeskuksen, kun puolisko oli onnistunut hajottamaan puhelimensa töissä ja piti käydä hakemassa uusi. Esikoinen ei malttanut lähteä mukaan, vaan jäi mieluummin leikkimään kummityttömme kanssa. Oli muuten sellaista Frozen-meininkiä koko vierailun ajan että oksat pois – villitys on näköjään nyt rantautumassa meidänkin huusholliin, oh my.

Ruokaa ja herkkuja ei vapustamme todellakaan puuttunut, kiitos perheen kokki-isän. Maittavien grillipöperöiden lisäksi tuli testattua mm. vegaaniset munkit, joiden resepti löi perusmunkit laudalta ihan 6-0. Uskaltaisinkohan ensi vappuna itse kokeilemaan munkkien paistoa..? Siman kanssa olen jo varsin sinut, vaikkakin tämän vuoden eka satsi jäi maultaan hieman tylsäksi. Vappupallot päädyimme hankkimaan kummallekin lapselle omat, kun eivät marketeissa kovin montaa euroa maksaneet. Esikoinen valitsi itselleen Frozenia, kuinkas muutenkaan, ja pari päivää katseltuamme meininkiä kotona totesimme kuopuksen olevan niin hurmioitunut leijuvasta foliopallosta, että hän sai vielä oman keltaisen ampiaispallon.

Oli ihanaa olla reissussa (huolimatta vauvan umpisurkeista yöunista), mutta niin oli myös ihanaa tulla kotiin. Tämä oli nyt eka kerta, kun olimme koko poppoo pari päivää poissa, ja se fiilis kun kurvasimme omaan pihaamme – oi että! Vaikka meillä on edelleen vähän kaikki kesken ja välillä masentaa yksi jos toinenkin asia, osaan ja muistan ainakin hetkittäin olla hurjan onnellinen siitä, että meillä vihdoin on tämä oma koti. ♥ Ehtiihän niitä remppoja tehdä sitten myöhemmin, kun on enemmän valmiita suunnitelmia ja ennen kaikkea rahaa (terveisin alle 2 kk hoitovapaan alkuun).

Oikein ihanaa joulua! Joulunpyhistä on 2/3 takana ja täällä ainakin alkaa olla varsin ähkyinen olotila suklaan ynnä muiden herkkujen vetelemisestä… Mä todellakin tarvitsen taukoa kaikesta mässäilystä ihan silleen kunnolla, huominen vielä ja sitten se on stop. Pakko olla. Miten sitä voikin olla aina niin hölmö, että mättää herkkuja naamariin 24/7 vaikka vähempikin varmasti riittäisi? Uhh.

Meidän joulu on pitkästä aikaa ollut vähän normaalista poikkeava, sillä emme tänä vuonna viettäneet sitä mun kotikotona – lähinnä koska siellä on nurkat täynnä meidän muuttolaatikoita, eh heh. Sen sijaan kokoonnuimme tätini perheen luona Raisiossa, edellisestä kerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo lähemmäs vuosikymmen. Se oli aikana, jolloin porukan nuorin oli pian 30 täyttävä siskoni. :D Nyt pikkuväkeä oli neljä, joista vanhin eskarilainen ja nuorin meidän 3-kuinen kuopus + bonuksena siskon mahassa vielä matkaava, kevään korvalla saapuva tulokas. Menoa ja meininkiä siis riitti!

Lasten iloksi myös punanuttuinen ukko lahjasäkkeineen eksyi paikalle heti alkuillasta. Meidän pimu oli alkuun kauhusta kankeana, mutta hetken isin sylistä katseltuaan uskaltautui mukaan jakamaan paketteja. Sitten jo hehkutettiin pukille kaikenlaista, erityisesti täysin random kommentti “mulla on isot silmät!” kirvoitti koko porukalta naurut. :’) Ihmisten keskittyessä lahjahommiin Kuisma-kissa tutkaili takapihan terassilla olevia nyssäköitä josko löytyisi jotain syötävää; kaiffari on tässä vuosien varrella vetänyt napaansa kaikkea mahdollista joulutortuista punajuuriin… Joulupukin jatkettua matkaansa jaoimme loput lahjat, minkä jälkeen aloikin armoton rapina ja kiljahtelu, kun paketteja availtiin. Muksut olivat innoissaan lahjoista, tosin ainakin meidän likalla meinasi mielenkiinto loppua välillä kesken, kun olisi vaan halunnut ruveta leikkimään ekoista paketeista tulleilla leluilla. Hauskaa oli seurata, miten taaperot kiikuttivat pakettiensa sisältöjä vuorotellen toisilleen nähtäväksi.

Lahjojen jälkeen oli aika siirtyä ruokapöydän suuntaan. Olimme kasanneet nyyttärimeiningillä niin kinkkua, laatikoita, useamman sorttista kalaa, erilaisia lisukkeita kuin sieni- ja vihersalaattiakin. Omassa keittiössämme valmistui viime vuoden tapaan inkivääristä linssi-bataattilaatikkoa ja porkkalaa sekä uutena kokeiluna marinoitu punasipuli, jossa makeuttajana on vaahterasiirappi. Muuten kaikki onnistui mainiosti, mutta porkkala oli ehkä vähän liian “savuista”, vaikka ihan ohjeen mukaan sen tein – seuraavalla kerralla täytyy koittaa muistaa vähentää savuaromin määrää esim. puolella teelusikallisella. Pääruokaa jonkun aikaa sulateltuamme oli vuorossa jälkkärit: juustoa, keksejä ja hilloja sekä tapaninpäivänä syntyneen serkkupojan synttärikakku. Ei muuten ollut illalla nälkä!

Aattoilta sujui kaikkinensa oikein mukavasti ja oli varsin piristävä poikkeus viime vuosien jälkeen. Yksi parhaista jutuista oli ettei aattona tarvinnut käyttää iltapäivän tunteja siivoamiseen, se kun on kuulunut jouluperinteisiimme turhan monena vuonna. Ensi jouluna onkin sitten vihdoin se mitä olen pitkään odottanut: saamme, voimme ja ennen kaikkea haluamme olla joulun kotona. Tällekin joululle saatiin sen verran sähläystä aikaan, että vannoin ettei ensi vuonna liikuta koko jouluna yhtään mihinkään.

Joulupäivänä sain viettää hetken itsekseni, joten napsin pikaisesti kuvat huushollimme joululahjoista. Otetaan siis ne vielä tähän perään, niin eivät jää koneen syövereihin unohduksiin.

Esikoinen sai mielestäni ihan sopivan kasan paketteja, niitä ei ollut överipaljon mutta silleen sopivasti, että kohta 3-vuotias jaksoi hyvin avata ne kaikki. Värityskirjoja tuli useampi, mutta ne ovatkin meillä ihan kulutustavaraa – tänään hän ehti jo värittää yhdestä varmaan puolet… Uutena juttuna oli tussit, aiemmin tyttö on värittänyt vain puuväreillä. Syksyllä vähän ennen pikkuveljen saapumista hankittu vauvanukke sai vihdoin muutakin vaatetta alkuperäisen kylpytakin lisäksi, ihan passelisti näköjään Baby Bornin vaatteet istuvat tuolle “merkittömälle” pikkunukelle. Itse olin kääräissyt pimulle pakettiin Mauri Kunnas -juttuja, pahvisen salkun sisällä oli tarttuvia pehmokirjaimia. Linjaa jatkoi mamman ostama setti Koiramäki-hahmoja, vielä kun löytäisi jostain Koiramäen talon sopivaan hintaan. Lontoon kummitädiltä tyttö sai Nextin kivat yöpuvut, enää ei tarvitse käyttää paita ja leggarit -komboa yöasuna. Äitiä ihastutti kovasti pinkit possulapaset, en ollut tuollaisiin ennen törmännyt. Paljon toivottu vauvatee sai aikaan riemunkiljahdukset, ja jouluaiheista muistipeliä on pelattu jo useampi erä.

Kuopuksen eteen kertyi yllättävän iso läjä paketteja, joiden avaamisessa mamma ja isosisko avustivat. Vauva sai myös lisäystä pyjamaosastoon, valkoiset pingviinit pääsevät heti käyttöön ja meiltä siirtyvät sitten odottamaan tulevaa serkkua. Hammasharja (kummisedälle esitetty toive) sekä villasukat ovat nekin saman tien käyttökamaa. Brion auto odottanee hetken aktiivikäyttöaikaa ja keraamista robottikoristetta aion varjella seuraavat vuodet tarkasti, jotta poika saa sen sitten joskus mukaan omaan kotiinsa. Mauri Kunnas oli edustettuna myös vauvan lahjoissa, mä olin ostanut Herra Hakkarainen -unirätin sekä suloisen pehmokirjan ja lisäksi yhdestä paketista paljastui autoäänillä varustettu kirja.

Meitä aikuisia lahjottiin pitkälti syötävällä: kouvolalaista betonisuklaata, lempparikonvehteja, kirpeitä Amerikan tuliaiskarkkeja, kotitekoista piparigranolaa, vähän lisää suklaata… Keittiöön saimme myös liiduilla merkattavat lasinkoristeet, Finlaysonin jouluisia servettejä, mulle varsin teekelpoisen (kooltaan siis) mukin lapsuudesta tutulla Polle-aiheella ja teekaappikin päivittyi parilla jouluteellä.

Tunturiväen teehetki / Metkatuote
Mustan teen pirtsakka sekoitus maustettuna terveellisillä gojimarjoilla, kermalla ja vaniljalla herkullisesti höystettynä.

Luomu Joulutee / Mokkapuu
Maku on kerrassaan marjaisen herkullinen ja glögimäinen sekä sopivasti lämmittävä. Mitä mainioin joulunajan herkkujen kanssa nautittuna tai ihan yksistään vaikka iltajuomana, tämä tee kun ei sisällä piristävää kofeiinia.

Kultakaramelli musta tee ja Kultamanteli hedelmätee / Kotigastronomi
Katseen vangitsevat uudet “kultahippuja” sisältävät luxus teet, jotka loistavat kullankimalletta myös valmiina juomana.

Uusi tuttavuus oli koko perheellemme suunnattu Iltasatuja kapinallisille tytöille, mielenkiinnolla otan kyllä tämän ilta-aikojen lukemistoon. Sivistystä lapselle sopivassa muodossa, aika huikeeta. Lisäksi saimme parit lahjakortit (isäni oli muistanut mua Biodellyn lahjakortilla, kelpaa!) sekä kynttilöitä ja Moshon saippuasetin. Paljon kaikkea kivaa tulevaan kotiimme, jeijee. Ja hei katsokaa mitä M toi pari päivää ennen joulua:

Mustista pilleistä tekemänsä himmelin! Ihan mahtava, sopii meille just eikä melkein. Olen koko syksyn miettinyt, mitä voisin ripustaa ruokapöydän paikkeilla katossa olevaan koukkuun, ja tuo himmeli on aivan täydellinen siihen. Nyt vain toivon, että saan sen ehjänä muutettua, koska sille löytyy aivan varmasti passeli paikka myös uudessa kodissamme. Huomenna olisi vielä perinteiset sukutreffit äidin puolen suvun kanssa, sen jälkeen alkaakin tämä joulu olla paketissa. Olen kyllä niin kiitollinen, että mulla on ympärilläni tällainen kattaus rakkaita tyyppejä – se on kuitenkin se mikä joulun tekee. ♥

Haipakkaa riittää eikä aika tunnu millään riittävän koneella istumiseen. Onneksi on enää reilut neljä viikkoa kesälomaan! Ehkä sitten ehtii taas tehdä muutakin kuin juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen… Blogijuttujakin on Varpublogien myötä tipahdellut kalenteriin aina välillä, viime viikolla esimerkiksi olin Linnateatterin järjestämässä bloggaajaillassa kuulemassa kesän esityksistä sekä tutustumassa paikan ravintolan maistelumenuun.

Saimme katsauksen Linnateatterin tulevan kesän ohjelmistosta ja erityisesti keskityttiin pihanäyttämöllä pyörivään Haluatko mökkiläiseksi? -esitykseen, josta olivat kertomassa sekä ohjaaja että esityksen miesnäyttelijät. Linnateatterin konsepti “monta roolia mutta vain muutama näyttelijä” oli itselleni tuttu ennestään, sillä olen lähes vuosittain käynyt jonkun esityksen katsomassa. Kesän mökkiteemainen komedia vaikuttaisi olevan tuttua Linnateatteri-laatua ja nauruhermoja varmasti koetellaan! Kesän ohjelmistosta kiinnostaisi myös pikkuväelle suunnattu Herra Hakkarainen harrastaa, jonka varmasti meidän taaperokin jaksaisi katsoa. Tajusinpa muuten just, että likkahan on jo ensivisiittinsä Linnateatteriin tehnyt – pari vuotta sitten, vain muutaman kuukauden ikäisenä.

Tilaisuus oli 3. kerroksen Teatteriravintolassa, jonka herkkuja pääsimme maistelemaan. Alkuruuaksi tarjoiltu savubataattikeitto ja sitrustofu oli herkullinen yhdistelmä, ja myös muut menun antimet näyttivät maistuvan kaikille. Olen syönyt Teatteriravintolassa jonkun esityksen yhteydessä useamman kertaa enkä muista koskaan joutuneeni pettymään, vaikka tällainen semirajoittunut kasvisruokailija olenkin. Nyt kesän ajan ravintola tarjoaa vuodenaikaan sopivaa kesämenua hodareineen ja grilliherkkuineen, erinomaiselta kuulostavista jälkiruokavaihtoehdoista puhumattakaan.

Illan päätteeksi meillä oli mahdollisuus jäädä katsomaan dragshow, kun lavalle nousi energinen kaksikko Jukka K. ja Miss Divet. Parituntisen aikana ehdittiin kuulla niin vanhoja euroviisuartisteja, ulkomaisia supertähtiä kuin tuoreempiakin radiohittejä eikä naurua voinut pidätellä, kun esiintyjät eläytyivät täysillä hahmoihinsa. Kaikkiaan varsin hieno ilta, kiitoksia vaan Linnateatterille kutsusta!

Linnateatteri sijaitsee Turun keskustassa osoitteessa Linnankatu 31. Ohjelmisto, ravintolan menu sekä muun tarpeellinen info löytyy teatterin kotisivuilta.

Joulusta palaudutaan hiljalleen arkeen, tosin meillä tytön kanssa se tarkoittaa tällä viikolla lomailua – päiväkoti on nämä välipäivät kiinni ja mulla oli sopivasti lomapäiviä käyttämättä. Ihan mukava hengähdystauko, jotenkin loppuvuosi oli kaikella tapaa hirveää hässäkkää niin nyt on kiva vaan olla ja ottaa rennosti.

Mitä varsinaisiin joulunpyhiin tulee, menivät ne meillä tänä vuonna perinteiseen tapaan. Aattona kävimme ensin isovanhemmillani joulupuurolla ja sieltä suuntasimme maalle viettämään aattoiltaa vanhempieni ja setäni kanssa. Päivän aikataulu oli venähtänyt jo kotoa lähtiessä, joten loppupäivä meni samaan malliin. Kotikotona järkkäilimme vielä vähän paikkoja, minkä jälkeen piipahdimme viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille ja palattuamme oli aika siirtyä ulkosaunan lämpöön. Sen verran oli kylmä viima, että allas pysyi kiinni; tosin eipä sillä, mä kykenen kastamaan ehkä just ja just polviin asti jääkylmään veteen.

Pääsimme ruokapöydän ääreen jälleen kerran vasta illalla, mutta hyvin mini jaksoi niin syömiset kuin lahjojen avaamiset sen jälkeen. Taitaa tyyppi olla tullut vanhempiinsa, päivän rytmien sekoaminen ei paljoa hetkauta. Kinkkua syömättömänä olin tehnyt pari juttua joulupöytään Chocochilin resepteillä: inkiväärinen linssi-bataattilaatikko oli vähän erilainen mutta mielestäni varsin erinomainen ja porkkanalohi eli porkkala vähintäänkin mielenkiintoinen. Lisäksi marinoin pitkästä aikaa punasipulia ja guacamolen pyöräytin myös nopsaan ennen ruokailua, kun olin kotoa napannut muutaman just sopivan kypsän avokadon mukaan. Jälkiruuaksi kahvin (ja teen) kanssa söimme possukakkua ja tietysti vähän suklaakonvehteja.

Kuusen alla oli pienet lahjakasat eikä edes likan kohdalla mennyt mitenkään överiksi, mikä oli mahtavaa. Tyttö sai jakaa lahjat isin avustuksella ja olikin oikein innokas apuri, lakkinsa pieni tonttu tosin heitti syrjään melkein heti pestin saatuaan… Lahjoihin palaan vielä toisessa postauksessa, mutta otetaan tähän loppuun parit jouluasut.

Jouluaaton iltana tytöllä oli (sen pois viskatun peruspunaisen tonttulakin lisäksi) Gugguun mustikansininen frillamekko sekä Vimman mustavalkoiset lettileggingsit. Oma asuni (josta ei tullut otettua kuvaa) mätsäsi samanlaisten leggareiden osalta, yläosana mulla oli Papun musta tunikamekko sekä tuo sama musta neuletakki.

Oma kuvassa oleva asuni taas on joulupäivältä, kun olimme moikkaamassa miehen sukulaisia. Tunikamekko Nosh, merinoneuletakki COS men, polvipaikkaleggarit Papu. Korvissa lintuhäkit Planet Star, harmaa huivi Syster P, nilkkurit Vagabond. Kuva on jokseenkin muhjua, kun tarkennus jotain oikutteli (eikä kamerakaan ollut oma) mutta ehkä tuosta jotain selvää saa.

Tapaninpäivänä ajelimme jälleen kotikotiin, kun oli vuorossa mun puolen suvun perinteinen joulutapaaminen. Se oli sellaista härdelliä, etten ehtinyt kameraa ottaa edes pois laukusta, mutta ihan perussettiä eli syömistä, kahvittelua ja saunomista. Kolmannen päivän jälkeen olikin jo valmis sanomaan heipat joululle… Paitsi kuusesta en tahdo vielä luopua, sain kerrankin siitä niin kivasti meidän tyylisen että ihaillaan nyt sitten kunnolla.

Eräänä elokuisena sunnuntaina suuntasin äitini ja kaverini S:n sekä vauvojemme (tuolloin 7 kk ja 1 kk) kanssa Nousiaisten Savojärvelle. Oli ravintolapäivä ja Savojärven Rantapihassa kauden herkkuja tarjosi Perinnepata. Herkutteluun saimme mukavasti yhdistettyä vielä ulkoilun ja geokätköilyn (heh, ylläri!), kun syötyämme lähdimme kiertämään 6 km pituisen ulkoilureitin Savojärven ympäri.

Perinnepadan menu oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea älyttömän herkullinen! Pääruuaksi oli keittoa (metsäsieni- tai hirviborscht-), jälkiruuaksi seitsemää eri vaihtoehtoa. Jälkkäri oli jokseenkin hankala päättää kaikkien kuulostaessa niin hyvältä, mutta onneksi äiti keksi että otetaan muutamaa erilaista ja syödään ne kimpassa. Päädyimme lopulta ottamaan viittä: vadelmabrownie, lakkaroyal, ketunleipäsorbetti, seljankukkahyytelö sekä mesiangervo-valkosuklaa pannacotta marjakastikkeella. Tosi hyviä kaikki, omaksi suosikikseni nousi ehkäpä vihreä sorbetti. Mmmmm.

Vatsat täynnä ja vauvoilta vaipat vaihdettuna lähdimme kierrokselle, bebet matkasivat kumpikin omassa Manducassaan. Sää oli mitä parhain; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ei ollut liian kuuma muttei kylmäkään. Silmä lepäsi maisemassa eikä kätköjen löytymisessäkään ollut sen kummemmin vaikeuksia. Aina ei tosiaan tarvitse lähteä kauas, että pääsee ihastelemaan luonnon kauneutta!

Pidimme paussin Kuhankuonon rajakivellä, kun nuoriso alkoi vaatia evästä. Aika kivat imetysmaisemat, sanoisinko. :) Mä en jostain syystä ollut aiemmin Kuhankuonolla vieraillut, monesti kyllä miettinyt että olisi huippua nähdä tuo usean kunnan rajapyykki – ja sitten se yhtäkkiä vain oli siinä mun edessä! Hauskaa, miten kuntaraja voi olla tuollainenkin.

Loppupuoliskolla alkoi jo vähän painaa hartioita, mutta kierros kaikkine purkkeineen saatiin onnellisesti päätökseen. Aikaa kiertämiseen meillä meni kolmisen tuntia, pysähdykset ja huoltotauot luonnollisesti ottivat osansa. Pituus oli varsin passeli ja reitti helppokulkuista, täytyy siis pitää Savojärvi mielessä. Jospa sitä vaikka menisi uudestaan sitten joskus, kun jälkikasvukin liikkuu enemmän omilla jaloillaan.