Houkutus

Tämä viikko oli taas vaihteeksi aivan järjetöntä hulinaa, koko ajan piti olla jossain menossa tai vaihtoehtoisesti istua kotona koneella ja tehdä töitä. Sen ajan mitä en viipottanut missään tai ollut kotihommissa, rentouduin pääasiassa nukkuen (öisin) sekä mm. sivistin tietämystäni kahden leffan verran: alkuviikosta ruudulla pyöri Napoleon Dynamite ja tänään siskon houkuttelemana Twilight.

Ensin mainittu oli kaikessa hullunkurisuudessaan oikeastaan aika hellyyttävä, mikä varmasti on aika yleinen reaktio. Jälkimmäinen taas oli jotenkin kummallinen, mutta kuitenkin sen verran kiinnostava että jossain vaiheessa täytyy katsoa myös ne jatko-osat. Sitä vellovaa Robert Pattison -hehkutusta en kyllä ymmärrä, mun mielestä kaveri oli ainakin tuossa ekassa leffassa lähinnä vaan pelottava… No okei, oli sen hymy ihan söpö elokuvan loppupuolella mutta ne silmät ja kulmakarvat seuraavat mua varmaan uniinkin. Hrr.

Keskiviikkona olin tosiaan Salossa pukunäytöksen kenraaliharjoituksissa ja sen jälkeen pyörähdettiin Felinen kanssa nopsaan Plazassa. Nälkä alkoi kurnia mahassa, joten pääsin vihdoinkin testaamaan Antonio Cantinan sapuskat – puhetta aiheesta on siskon kanssa ollut ties miten pitkään. Club Bolillo oli oikein makoisa, kana ja pekoni sopivat yllättävän hyvin yhteen. Plussaa hyvin kasassa pysyvästä kokonaisuudesta, nuo leivät sai helposti syötyä sormin haarukan ja veitsen kanssa säheltämisen (= leipä kumossa ja täytteet levällään) sijaan.

Näytöksestä on kyllä kuvamateriaalia ja muuta kerrottavaa, mutta niihin palaan toivottavasti huomenissa. Viikonlopustakin olisi vähän jotain höpistävää, joskohan senkin jossain kohtaa ehtisi. Nämä mun bloggaukset tulee hippasen jälkijunassa, mutta no can do.

Keskiviikkoillalla oli muuten aivan mieletön taivas auringonlaskun aikaan! Käytiin kullan kanssa iltakävelylläkin suunnilleen niihin aikoihin, hurjaa miten kahdeksan jälkeen illalla alkaa jo olla pimeää. Vaikka ei tietysti mikään ihme, kun syyspäiväntasaus on jo ensi viikolla. Talvi tulla puksuttaa vääjäämättä kohti.