AvainsanaElokuvat

Toukokuussa 2016…

• olimme vapunpäivänä porukalla vapputorilla sekä piknikillä Kupittaanpuistossa.
• kävin pitkästä aikaa leffassa! Siskolla oli ilmaislippuja, joten kävimme katsomassa Onnenonkijan. Hyvin oli saatu kaikkia blogimaailman kliseitä mukaan!

• vietimme S:n kanssa pari päivää Hämeenlinnan suunnalla, lapsivapaata aikaa sekä tietysti geokätköjä. Löytöjä kertyi ihan mukavasti, ja reissun parhaat sapuskat nautittiin ehdottomasti Bus Burgerissa Lahdessa.
• oli äitienpäivä ja kävin tytön kanssa isovanhempien luona äitienpäiväkaffeilla.

• kuvasin työkaverin pallomahaa Kuralan kylämäessä ja siinä sivussa tuli myös ihasteltua kirsikankukkia.
• oli kevätkauden viimeinen kerta naperosirkusta. Otin kameran mukaan ja kuvia räpsiessäni hämmästelin, miten iso meidän ministä onkaan kasvanut. :’)
• pidimme hääkutsujen värkkäyspajan, olimmekin tehokas tiimi (morsian + kaasot) ja kutsut elokuisiin juhliin saatiin vihdoin matkaan.

• kirppistelin paljon. Facebookin villiksistä löytyi juttuja niin lapselle kuin äidillekin, minkä lisäksi mulla oli kaverin kanssa loosi livekirppiksellä ja yhden sunnuntaipäivän vietimme siskon kanssa myyntihommissa peräkonttikirppiksellä.
• innostuin vaatteista, lähinnä kaikista minityyppien ihanuuksista mutta pohdiskelin myös omaa tyyliäni, joka on viime aikoina ollut hivenen kadoksissa.
• sisko värjäsi mulle avaruushiukset ja kävinpä pitkästä aikaa kampaajallakin hieman tasoittamassa fledaa. Kyllä taas kelpasi!

• ratasrintamalla oli varsin rauhallista. Aivan kuun lopussa kuitenkin tuli vastaan sen verran houkutteleva vaihtotarjous, että nyt on taas Emmaljungat talossa.
• yksien vaunutreffien seurauksena kiinnostuin Bugaboosta, vaikka aiemmin en ole yhtään kokenut niitä meidän tyylisiksi. Saas nähdä tuleeko asiaan joku muutos… :P

• mies lähti kertausharjoituksiin ja me jäimme tytön kanssa kahdestaan pitämään huushollia pystyssä. Sinänsä hauskaa vaihtelua, mutta on se ihanaa että on joku, jonka kanssa jakaa arki.
• juhlittiin serkkuni häitä. Mini osoittautui oikeaksi bilehileeksi ja jaksoi remuta tanssilattialla pitkälle iltaan.
• viimeisenä päivänä olin äitin kanssa Caribiassa uimassa. En ollut aiemmin käynyt, mutta yllättävän kiva paikka liukumäkineen ja monine altaineen. Pitää kyllä mennä joku kerta jälkikasvunkin kanssa!

En ole kertaakaan ollut ihan oikeasti innoissani H&M:n yhteistyö- tai kampanjamallistoista, tai no Sonia Rykielin neuleiden takia kyllä raahauduin silloin lauantaiaamuna yhdeksän maissa lumipyryssä kaupunkiin. Aina olen mallistot selannut läpi ja monista mulla onkin joku vaate kaapissani, mutta ne ovat aleista hankittuja – muutama vuosi sitten yhteistyökamppikset eivät tainneet olla niin suosittuja kuin nykyään.

Mutta! Nyt on kerrankin tulossa todellakin kiinnostava mallisto. The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvasta inspiroitunut erikoismallisto käsittää tummia sävyjä, nahkaa sekä mielenkiintoisia leikkauksia – tähän neitiin iskee ihan kympillä! Toisin kuin kaikki lanvinjimmychooversacet, jotka vain ovat olleet not for me.

Eniten mallistosta himottaa Natan stailaamat aitonahkaiset housut (99e), mulla oli joskus lukioaikoina tekonahkapökät ja hyvin ne sai toimimaan ihan arkipukeutumisessakin. Toinen must have olisi pitkä takki (59,95e), jossa yhdistyy kaikki mitä olen villakangastakilta kaivannut: pituus, huppu, jännä vetoketju. Materiaalina 60% villaa, 30% polyesteriä ja 10% muita kuituja, ei siis yhtään hullumpaa.

Oikeastaan koko mallisto on mieleeni ja voisin lykätä sen kokonaisuudessaan tähän, mutta nostetaan nyt vielä muutama kivempi juttu esiin. Nahkaranneke näyttää kivalta ja on tosi edullinen (4,95e). Repaleinen t-paita (14,95e) on kauniin sävyinen ja 100% puuvillaa. Harmaa epäsymmetrinen neuletakki (24,95e) olisi täydellinen lisä talvigarderobiini, leikkaus on mahtava ja materiaalikin ok: 50% puuvillaa, 25% villaa, 25% polyamidia.

Mallisto tulee myyntiin huomenna 14.12. Helsingissä Forumin liikkeessä sekä nettikaupassa. Saa nähdä jumahtaako Henkkiksen sivut taas kerran puoleksi päivää vai olisiko tämä mallisto sen verran rajatummalle käyttäjäryhmälle, ettei ruuhkaa pääse syntymään vaikka tuotteet suht nopsaan loppuisivatkin.

EDIT 14.12. Kivakiva, kaik män. Missään ei lukenut kellonaikaa, joten ajattelin tietysti sen olevan 9.00 kuten erikoismallistoissa yleensäkin. Ilmeisesti myynti alkoikin jo paljon aiemmin, koska nyt vähän vaille kahdeksan suurin osa mallistosta (ja tietysti kaikki ne mitkä olisi kiinnostanut) on jo loppuunmyyty nettikaupasta. Haista huilu, H&M!

(Logo ja mallistokuvat: hm.com)

Alkukeväästä haikailin korollisten perusnilkkureiden perään, mutta oikeanlaisia ei vain tuntunut löytyvän. Mielessäni pyöri vain ja ainoastaan se yksi pari, jota olin jo monesti katsellut. Vaan sattuipa sitten viime viikolla niin, että eksyin Vagabondin sivuille ja huomasin, että verkkokaupassa saa parhaillaan tilaukset ilman postikuluja. Klik sinne, klik tänne, klik tuonne – ja kenkälaatikko oli matkalla luokseni.

Ja ne olivat juuri niin kauniit kuin muistinkin, elleivät jopa vähän kauniimmat! Olin tosiaan nähnyt kyseisiä nilkkureita tasan yhdessä kaupassa, sovittanutkin mutta inan jämptiä kokoa ja toista inan väljää kokoa. Tiesin siis, ettei voisi kovin pahasti osua harhaan, jos tilaan netistä sen koon siitä välistä.

Mallihan tosiaan on siis nimeltään Dee, ja tuon mustan värin lisäksi toinen vaihtoehto olisi ollut sellainen myyränruskea. Halusin kuitenkin ehdottomasti mustat nilkkurit, joten valintani oli selvä ja se piti. Materiaali on nahkaa ja se on tuollaista mokkamaista, samettista ja sileää. Korko ei ole montaa senttiä, mutta just sen verran että olo on ryhdikkäämpi ja silti pystyn kävelemään ongelmitta. Mulla oli nuo jalassa tänään töissä ja illalla vielä pikapyörähdyksellä Myllyssä, nyt ehkä vähän tuntuu jaloissa että on kävellyt muilla kuin tasapohjaisilla popoilla. Toisaalta olen viimeisen puolentoista vuoden aikana käyttänyt korkoja äärimmäisen vähän, joten enimmäkseen jalkojen väsyminen johtuu varmastikin tottumattomuudesta.

Deet pääsivät ulos vielä samana iltana, kun käytiin eilen illalla puoliskon kanssa leffassa katsomassa Fast & Furious 5 (perus-Hurjapäät-meininkiä, välillä vähän överiäkin; paluu ajatuksissa myöhäisteiniaikaan aka ensimmäisiin vuosiin kahdenkympin rajapyykin ylityttyä). Farkkujen kanssa nilkkurit eivät toimineet ihan niin hyvin, mutta eilisessä asussa sukkisten kaverina tykkäsin popoista osana kokonaisuutta just eikä melkein. Ne saavat mun siron 39 koon räpylän näyttämään pienemmältä kuin yleensä, mikä ei ole lainkaan hullumpi juttu. Ja oikean mittaisella lahkeella toimii varmasti paremmin myös farkkujen kanssa, ehkä jopa niin että lahje olisi kevyesti varren päällä. Kokeilut jatkuvat.

Päivä 19 – Kaduttaa

No ei ainakaan nuo edellä ihkutetut kengät! :)

Ei vaan, en mä tiedä kadunko varsinaisesti mitään. Toki on asioita, joita näin jälkikäteen toivon että olisin tehnyt toisin, mutta mennyt on mennyttä. Sitä paitsi, kaikki ne tapahtumat ja kokemukset ovat tehneet musta sen ihmisen joka olen nyt. On ollut paljon hyviä päiviä, monta niitä huonompia päiviä, useita mitäänsanomattomia päiviäkin – mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois.

En tunnu saavan tarpeekseni syksystä ja erityisesti syksyn tallentamisesta kuviksi. Rakastan tuota luonnon väriloistoa, jonka aurinkoiset syyspäivät saavat hehkumaan parhaimmillaan! Kuuman kesän jälkeen kirpeät syyskelit tuntuvat ihanalta ja pukeutuminenkin on jälleen mielekästä, kun saa vetää ylleen kerroksia.

Olen myös kovin ihastunut hattuihin ja pipoihin tänä syksynä. Suunnilleen joka kerta lähtiessäni johonkin ilman päähinettä alkaa jossain vaiheessa harmittaa, miksen tajunnut ottaa mitään päätä lämmittämään. “Sherlock” tai pehmoinen myssy päässä olo on paitsi lämpimämpi, myös jotenkin turvallisempi. Ja talven varallekin olen pään suojaamisen suhteen jo valmistautunut.

Tänään on mun viikon ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä, jonka olen tähän asti viettänyt netissä surffailen ja pesinpä koneellisen pyykkiäkin aamupäivällä. Kohta olisi tarkoitus lähteä avopuoliskoni kanssa kaupungilla käymään, mun pitää käydä valittamassa eräästä asiasta ja lisäksi käydään sunnuntain iltapäiväkahvilla jossain. Bossaliina on viime aikoina ollut esillä niin blogimaailmassa (esim. täällä) kuin uusimman Trendin (jossa oli ehkä ihanin kansi koskaan!) pääkirjoituksessa, kieltämättä houkuttaisi käydä testaamassa paikka.

Nyt menen laittamaan ulkomuotoni kuntoon niin että kehtaan lähteä ihmisten ilmoille, nämä kulahtaneet possukuosiset fleecepökät kun eivät ehkä ole ne kaikista skarpeimmat housut. Sitä ennen vielä 100. postauksen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen virallinen leffavinkki!

Päätettiin eräänä iltana kullan kanssa ihan ex tempore (me siis ylipäätään katsotaan elokuvia suhteellisen harvoin) käydä vuokraamassa pari leffaa, kun Cityshopparin edut olivat tältä vuodelta edelleen käyttämättä. Mies valitsi tietysti jonkun toimintapätkän, itse päädyin hetken pähkäilyn jälkeen kansikuvan grafiikoiltaan erityisen houkuttelevaan (tykkään kaikista piirrosjutuista) filmiin Away We Go (suom. Kohti uutta).

Yleensä raskausaiheiset elokuvat ovat mielestäni lähinnä pelottavia ja/tai ahdistavia, mutta Away We Go keskittyi itse päähenkilöiden tarinaan ja kasvava maha oli ikään kuin sivuhahmo – vaikka siitä kaikki tavallaan lähtikin liikkeelle. Päähenkilöt olivat ihanan hassuja, mutta kuitenkin hyvin tavallisia. Tätä leffaa voisi kuvailla ehkä parhaiten fraasilla elämän pienet ilot.

Kenelle suosittelen? Ainakin niille, jotka tykkäävät 500 Days of Summer -leffasta.

Pupulandia – Syyslista [Spotify]

Tämä viikko oli taas vaihteeksi aivan järjetöntä hulinaa, koko ajan piti olla jossain menossa tai vaihtoehtoisesti istua kotona koneella ja tehdä töitä. Sen ajan mitä en viipottanut missään tai ollut kotihommissa, rentouduin pääasiassa nukkuen (öisin) sekä mm. sivistin tietämystäni kahden leffan verran: alkuviikosta ruudulla pyöri Napoleon Dynamite ja tänään siskon houkuttelemana Twilight.

Ensin mainittu oli kaikessa hullunkurisuudessaan oikeastaan aika hellyyttävä, mikä varmasti on aika yleinen reaktio. Jälkimmäinen taas oli jotenkin kummallinen, mutta kuitenkin sen verran kiinnostava että jossain vaiheessa täytyy katsoa myös ne jatko-osat. Sitä vellovaa Robert Pattison -hehkutusta en kyllä ymmärrä, mun mielestä kaveri oli ainakin tuossa ekassa leffassa lähinnä vaan pelottava… No okei, oli sen hymy ihan söpö elokuvan loppupuolella mutta ne silmät ja kulmakarvat seuraavat mua varmaan uniinkin. Hrr.

Keskiviikkona olin tosiaan Salossa pukunäytöksen kenraaliharjoituksissa ja sen jälkeen pyörähdettiin Felinen kanssa nopsaan Plazassa. Nälkä alkoi kurnia mahassa, joten pääsin vihdoinkin testaamaan Antonio Cantinan sapuskat – puhetta aiheesta on siskon kanssa ollut ties miten pitkään. Club Bolillo oli oikein makoisa, kana ja pekoni sopivat yllättävän hyvin yhteen. Plussaa hyvin kasassa pysyvästä kokonaisuudesta, nuo leivät sai helposti syötyä sormin haarukan ja veitsen kanssa säheltämisen (= leipä kumossa ja täytteet levällään) sijaan.

Näytöksestä on kyllä kuvamateriaalia ja muuta kerrottavaa, mutta niihin palaan toivottavasti huomenissa. Viikonlopustakin olisi vähän jotain höpistävää, joskohan senkin jossain kohtaa ehtisi. Nämä mun bloggaukset tulee hippasen jälkijunassa, mutta no can do.

Keskiviikkoillalla oli muuten aivan mieletön taivas auringonlaskun aikaan! Käytiin kullan kanssa iltakävelylläkin suunnilleen niihin aikoihin, hurjaa miten kahdeksan jälkeen illalla alkaa jo olla pimeää. Vaikka ei tietysti mikään ihme, kun syyspäiväntasaus on jo ensi viikolla. Talvi tulla puksuttaa vääjäämättä kohti.