Huomenna koittaa vihdoinkin se päivä, kun Elixia Länsikeskus avaa ovensa! Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa siitä asti kun joulukuun alussa liityin jälleen Elixian jäseneksi. Jokivarren keskus on juu ihan kiva, mutta Länkkäriin mulla on matkaa vain pari kilometriä – eikä tarvitse kulkea kaupungin halki. Fillarillakin suhautan hetkessä treenaamaan, kun on hyvät pyörätiet eikä tarvitse kurvailla autojen seassa.

Sain kutsun käydä ystävänpäivän iltana katsastamassa tulevan treenipaikkani, joten pyörähdettiin paikalla siskon kanssa ihmettelemässä. Ja hyvältä kyllä vaikutti! Remonttityöt olivat toki vielä osittain kesken, mutta ensivaikutelma keskuksesta oli hyvä. Varsinkin suihkutilat yllättivät olemalla tyylikkään tummanharmaat eikä saunapuolikaan hullumpi ollut: suihkujen yhteydessä on tavallinen sauna ja lisäksi kaikille yhteisessä Aqua Relaxissa höyrysauna sekä infrapunasauna, joka kuulemma on Euroopan suurin. En ole koskaan infrapunasaunassa käynyt, mutta ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla. Höyrysauna sen sijaan on tuttu paikka, ja siellä ehdin jatkossa istuskella toivottavasti useamminkin.

Varasin itselleni jo paikan parille 30 minuutin tunnille huomenna, pakko se on päästä katsomaan valmiit tilat heti kun mahdollista. Toinen tunneista on muuten uusin suosikkini, Fitness Fusion. Kyseinen tunti sattui viime viikonloppuna osumaan aikatauluuni sen verran passelisti, että päätin käydä kokeilemassa – ja ihastuin. Olen muutaman kerran käynyt joogassa, mutta en tykännyt kaikista ihmeen vääntelehdinnöistä joista suurimpaan osaan en taipunut edes puoliksi. Pilates taas on erilaista ja sopii paremmin tällaiselle rautakangellekin, siitä jopa tykkään.

FF:ssa on vaikutteita sekä joogasta että pilateksesta, ja tunnilla keskitytään kehonhallintaan sekä henkiseen hyvinvointiin tasapaino- ja voimaliikkeiden avulla. Alkuun vähän arvelutti tunnin joogamaisuus, mutta onneksi setissä oli sopivassa suhteessa kaikkea. Pyramidiasento (mikä ikinä sen nimi lieneekin) tosin tuli vähän liiankin tutuksi eikä mun ranteet meinanneet kestää loppuvaiheessa enää siinä nököttämistä… Rauhallisesti hengittämisestä nyt puhumattakaan. Epäilen ongelman olevan kropan tasapainossa, nojaan varmaan liikaa käsiin. En vaan saa laitettua painoa enemmän jaloille, koska mulla on niin järjettömän tiukat pohkeet ettei ne kertakaikkiaan veny (ja sama homma takareisien kanssa monissa liikkeissä).

Yllätyksekseni pidin kuitenkin tunnista niin paljon että ajattelin ottaa sen viikottaiseen ohjelmaani. Olen nyt tehnyt tälle ja seuraavalle viikolle treenisuunnitelman, jonka perusteella koitan miettiä liikkumista jatkossa. Joka tapauksessa pyrin käymään vähintään 2-3 kertaa viikossa Elixiassa, lumien kadottua lisäksi lenkkeilyä ja/tai pyöräilyä ulkosalla. Keskiviikkona mulla on tapaaminen personal trainerin kanssa, sekin selvittänee ajatuksia johonkin suuntaan. Tulevaisuudessa voisin kirjoitella treeneistä tänne blogiinkin, olisi sitten ainakin hyvä syy harrastaa tarpeeksi että on jotain raportoitavaa. ;) Siihen liittyen pikagalluppi: kiinnostaako ketään liikkumislöpinät?

Tästä se elämäntaparemontti lähtee! Liikunnan lisäksi olen alkanut tarkemmin katsoa millaista ruokaa meillä syödään. Eineksiä ei enää kovin usein kaapista löydy, margariini on vaihtunut oikeaan voihin ja kunnon ruokaa syödään useammin (uskomatonta kyllä se on ollut meille ihan normaalia ettei tehdä ruokaa kuin kerran tai kaksi viikossa). Karkki on edelleen ongelma, mulle lähinnä, mutta eiköhän senkin suhteen päästä vielä parempiin tuloksiin. Tämän postauksen otsikko kertoo sen tärkeimmän, sama tavoite komeilee HeiaHeia-profiilissani. Tällä kertaa onnistun.

Kent – Röd [2009]