Tänä vuonna jouluaatto valkeni sateisena ja harmaana. Haalimme loput lahjat ja muut romppeet kasaan, pakkauduimme autoon ja hurautimme maalle mun kotikotiin. Ehdimme matkalla poiketa vielä viimeisellä vartilla kaupassa hakemassa glögitäydennystä, ettei pääse loppumaan kesken. Ennen lähtöä napsin muutamat kuvat omasta joulukuusestamme aaton pikapostausta varten. Kerrankin meillä on ihan kunnon kokoinen kuusi! Ei se tosin taida loppiaiseen asti säilyä, kun se pudottelee paitsi neulasia myös koristeita itsekseen. Enpä ole koskaan aiemmin herännyt siihen, kun joulupallo kopsahtaa laminaattiin.
Kuusi on omasta metsästä, iskä toi sen joulua edeltävällä viikolla ja koristeet se sai yllensä ennen Tampereen reissua. Löysin sentään koristelaatikon tavararöykkiöiden joukosta, joskin uuteen valosarjaan voisin ehkä ensi vuonna panostaa – sellaisiin ihan kunnon kuusenkynttilöihin. Latvassa nököttää tuttuun tapaan latvapossu, nimikkopiparin sain työkaverilta, appelsiini-kaneli-koristeet ovat toisen työkaverin puodista. Hopea-monivärinen nauha mulla oli jo kun vielä asuin kotikotona, silloin se koristi oman huoneeni minikuusta. Hyvin se on säilynyt yli 10 vuotta, en edes tykkää siitä enää mutta en raaski heittää poiskaan kun se on kuitenkin ihan kunnossa. Olkoot tuossa sitten.
Maalla oli jouluaaton ominainen härdelli päällä: joulusiivous oli kesken, kuusi koristelematta ja siihen päälle sisko pyörimässä sinne tänne ennen lähtöään Poriin kihlattunsa kanssa. Tuuli vinkui nurkissa ja vettä vihmoi, kun iskä oli pihalla lämmittämässä saunaa ja paljua. Aika erilainen maisema kuin viime jouluna! Toisaalta kaksi vuotta sitten oli hyvinkin samannäköistä, lumetonta ja plusasteita vaikka muille jakaa.
En tiedä johtuiko se säästä vai mistä, mutten tänä vuonna oikein onnistunut löytämään joulufiilistä. Piparit jätin tietoisesti tekemättä, joulutorttutarvikkeet ostin mutta leipomatta sitten nekin jäivät. Viikot tuntuvat kiiruhtavan aivan liian nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Jotenkin kyrsi koko joulu – kaikki se kohkaaminen, lahjojen hamstraaminen, kiire ja hirvittävä stressi. Vastalauseena leipomusten jättämisen lisäksi en edes harkinnut kodin joulukoristamista, pysyttelin poissa kaupoista ahdistumasta ihmisten kymmenistä ostoskasseista ja annoin lähinnä aineettomia lahjoja. Glögiä sentään join sekä kuuntelin parina iltana joululevyä.
Jouluahdistus helpotti viimeistään saunan puukiukaan sihahtaessa löylyjään ja kuuma palju kylmässä talvimyräkässä tyhjensi viimeisetkin murheet mielen sopukoista. Maaseudun rauha ja hiljaisuus, se on korvaamatonta tällaiselle (väliaikaiselle) kaupungin asukille. Kuten myös pimeys: on ihanaa mennä nukkumaan niin, ettei huoneessa valojen sammuttamisen jälkeen ihan oikeasti erota enää mitään.
Puolentoista tunnin saunomisen jälkeen kelpasi hiljentää kuriseva maha joulupöydän ääressä. Harmi että äiti äkkäsi vasta ruuan jälkeen, että aamupäivällä kotona tekemämme marinoidut punasipulit unohtuivat kokonaan pöydästä. Veimme ne sitten joulupäivänä puolison kotikotiin ja maistuivat ne toki sielläkin. Ihan passeli lisä laatikoiden kylkeen, taidan tehdä ensi joulunakin. Houkuttaisi muuten viettää seuraavaksi erilainen joulu, esimerkiksi jossain reissussa. Onhan tässä perinteisiä jouluja jo nähty ihan tarpeeksi monta, välillä voisi vähän repäistä!
Ellie Goulding – Bright Lights [2010]
