AvainsanaElixia

Miten koko ajan tuntuukin olevan maanantai? Menin pitkästä aikaa polkupyörällä töihin, aamusumu kostutti kasvot ja olo oli yllättävän virkeä työpaikalle selviydyttyäni. Ei se kyllä mitään herkkua ole tämä marraskuinen pyöräily, aamulla mennessä pimeää ja iltapäivällä tullessa hämärää. Onneksi iskä luovutti käyttööni neonkeltaisen heijastinliivin, se päällä on hivenen turvallisempi olo pimeälläkin (vaan liian varovainen ei kaupunkifillaroija voi koskaan olla).

Taidan silti kohta hylätä pyöräilyn talven ajaksi ja siirtyä bussimatkustajaksi.

Kuvasarja eräältä lokakuiselta aamulta, kun aurinko heräili sumun keskellä ja ensilumi oli peittänyt maan. Nämä(kin) kuvat saavat kaipaamaan maaseudun rauhaan – voi kunpa omastakin kotikolosta olisi tällaiset maisemat aamuisin! Oma piha, ei naapureita heti parin metrin päässä… No, ehkä vielä joskus.

Lopuksi Peetan inspiroimana kolme hyvää asiaa tässä päivässä:

1. Työpäivä tuntui kerrankin menevän älyttömän nopeasti.
2. Sain roudattua hanurini Elixiaan tauon jälkeen ja TerveSelkä-tunti oli parasta hetkeen. Siellä a) niskajumit sai kyytiä niin että rutisi ja b) yhtenä biisinä soi Viikatetta! Tämä onneton niska/hartia/selkäongelmainen kiittää inspiraatiosta.
3. Tein iltapalaksi helppoa & hyvää ruokaa eikä edes kovin epäterveellistä.

Tämän voisi muuten ottaa tavaksi, koska jokaisessa päivässä on taatusti edes jokin pieni positiivinen asia. Siispä loin tunnisteen Päivän parhaat, jota koitan muistaa päivittää aina silloin tällöin. Ja oman listansa voi toki jättää kommenttilaatikon puolelle, niitä luetaan enemmän kuin mielellään!

Salijäsenyys on mun kohdalla viime kuukaudet ollut lähinnä iso vitsi. Toukokuussa esimerkiksi kävin salilla huimat kaksi kertaa, kyllä siinä oli treenikerroilla hintaa kun kuitenkin jäsenmaksu katoaa tililtä joka kuukausi. No okei, olin myös puolet kuusta kipeänä, mutta silti säälittävä treenimäärä hävettää. Viime kesänä kävin Elixiassa vähintään kaksi, monesti useammankin kerran viikossa eikä se tuottanut mitenkään tuskaa – päinvastoin. Nykyään taas treenikassin katsominenkin aiheuttaa ahdistumista, kun en muka ehdi lähteä salille. Tai jos ehdin, olen niin rikkipoikkiväsy etten jaksa. Millä tästä ultimate väsymyksestä pääsisi eroon?! Loma varmasti auttaisi, vaan kun siihen on edelleen viikkoja aikaa.

Olin tänään pitkästä aikaa Elixia Powerissa, edellinen kerta taisi olla joskus maaliskuussa ehkä. Power oli mun suosikkitunti viime kesänä, raivasin kalenterista paria poikkeusta lukuun ottamatta jokaisen keskiviikkoillan tyhjäksi jotta pääsin Poweriin. Juurikin tällä keskiviikon tunnilla oli aivan huikea ohjaaja, joka inspiroi olemuksellaan ja tyylillään yrittämään aina parhaansa ja vähän siihen päälle. Sitten tuli syksy ja toimistossa istuminen alkoi tuntua kropassa, hartiat oli juntturassa ja hieroja suositteli vaihtamaan hartiaystävällisimpiin tunteihin. Power vaihtui Fitness Fusioniin, joka kyllä teki niskalle gutaa. Haikailin keskiviikon Poweriin, koska kaipasin sitä mahtavaa tsemppausta sekä hyvää treenifiilistä. Viime viikolla huomasin, että kesän aikataulussa ohjaaja on vaihtunut, joten tällä viikolla oli mentävä paikalle viimeisen kerran (samalla selvisi että ohjaajavaihdoksen syynä on oletettavasti vauvamaha).

Tiesin kyllä, että kevään vähäinen treenausmäärä näkyisi painoissa ja jaksamisessa. Peruskuntoni on kaukana sellaisesta mikä kestäisi useamman viikon lähes täydellisen treenaamattomuuden. Teki silti pahaa huomata, että aika nollassa ollaan taas – golfpallot hammastikun päässä olisi ollut monissa liikkeissä mulle sopiva paino. Puhumattakaan siitä, että elopainoni on hilautunut sen verran ylös että jumppavaatteet tuntui kiristäviltä ja ahdistavilta. Kolmenkympin lähestyessä pitäisi jo tajuta, että ajatuskin karkkipussista tai possumunkista saa sentin poikineen lisää vyötärölle… Miten se voikin olla niin vaikeaa vain yksinkertaisesti olla herkkuperseilemättä joka hemmetin päivä?!

Mä elän koko ajan ajattelemalla sitten kun. Sitten kun saan luvatut hommat valmiiksi. Sitten kun on kesäloma. Sitten kun olen syönyt vielä tämän viimeisen karkkipussin. Ja mitä mä arvostan? Ehdottomasti sitä, että elää tässä ja nyt eikä sitten kun (ehkä jos vaikka kuin).

Niinpä.

Miten nämä alkukevään kuukaudet aina tuntuvatkin olevan niin täynnä ohjelmaa?! Kiirettä piisaa töiden ja tapahtumien ja ties minkä kanssa. Kaiken huipuksi muhun on iskenyt ihan käsittämätön kevätväsymys, ei auta vaikka miten koittaisi nukkua kunnon yöunia (monesti en tosin sellaisista ehdi edes haaveilla). Silmäpussit alkavat olla sitä kokoluokkaa, ettei naamassa muuta enää olekaan… Mutta! Tämän ja ensi viikon kun vielä jaksan härdelliä, niin sitten koittaa sellainen ihmejuttu kuin lomaviikko. Tuntuu jokseenkin uskomattomalta.

Ja sitten ainaisesta kiirevalituksesta itse asiaan, nimittäin liikuntaan. Elixia järjesti Jokivarressa nyt maaliskuussa balletone-kurssin, johon päätin osallistua vaikken ensimmäisellä kerralla paikalle päässytkään. Liittyessäni Jyväskylän Elixiaan syksyllä ’07 ihastuin kovasti balletoneen, joka on siis helppoa balettia yhdistettynä pilatekseen ja joogaan. Kävin tunnilla joka viikko, mutta muutettuani Turkuun alkuvuodesta ’08 tapa kuihtui kun Turun Elixiassa tunnit olivat huonoon aikaan tms. Inttivuoden jälkeen balletone ei ollut enää niin in ja Elixiakin oli pudottanut tunnin tarjonnastaan, valitettavasti. Viime syksynä Centrumissa oli erikoislauantai, jossa oli tunnin verran myös balletonea – silloin tunti oli aivan täynnä.

Ekalla kerralla nyt keväällä olin aika pihalla, jalat sekosi heti kun yritti ottaa käsiä mukaan ja tasapainokin oli aika onneton. Sitten onneksi alkoi sujua ja vanha rakkaus roihahti jälleen liekkeihin. Voi miksei balletone kuulu edes jonkun Turun keskuksen säännölliseen ohjelmaan?! Viime talven suosikkini Fitness Fusion on sekin kadonnut aikatauluista lähes kokonaan enkä ole löytänyt oikein mitään tilalle. TerveSelkä ja ELIXIA Pilates ovat joo ihan kivoja, mutta eivät mitään verrattuna Fitness Fusioniin.

Otsikon rääkki viittaa viime sunnuntaihin ja Supertreeneihin, joihin osallistuin nyt neljättä kertaa. Olimme äitin kanssa paikalla heti puoli yhdeksän jälkeen, kun äipällä oli ensimmäinen tunti heti yhdeksältä. Itse hengailin Maijamäessä vajaan tunnin istuskellen ja myyntipisteitä kierrellen, päälavan ohjelma kun alkoi harmikseni tanssilla eikä mun todellakaan kannata pilata päivääni millään liian koreografisella tunnilla.

Kymmenen jälkeen mentiin äitin kanssa Bosuun, joka oli jumppaa puolipallolla – yllättävän hauskaa ja tehokasta! Hiki virtasi ihan kunnolla, vaikka ohjaaja kovasti väitti tunnin alussa ettei kyseessä ole mikään hikijumppa… Eipä. Bosun jälkeen suunnistimme auditorioon kuuntelemaan lauluyhtye Carmininaen esitystä Päätoimine Naine, joka olikin omalla kohdallani päivän ainoa “luento”. Sen jälkeen vuorossa oli evästauko, joka kului pääasiassa eväs- ja tuotepakettia jonottaessa. Jätin lopulta väliin päälavan Body Attackin – onneksi, sillä sykkeet huiteli kyllä ihan tarpeeksi taivaissa ensin nyrkkeilyä ja pilatesta yhdistävässä Piloxingissa sekä heti perään Body Combatissa. Combatista siirryin hieman ennen tunnin loppua puolikuolleena TimeLess Bodyyn, jossa ei meinannut kehonhallinta enää pelata kun oli kroppa niin väsynyt.

Puoli viideltä liikuntapuoli oli pulkassa ja painelimme kylpylän puolelle rentoutumaan. En ollut aiemmin Naantalin Kylpylässä käynyt muuten kuin jumppaamassa, allasosasto on toki selkeästi aikuiseen makuun suunnattu mutta mielellään sitä lillui pore- ja ulkoaltaissa pitkän ja rankan päivän jälkeen.

Kuvassa on, kuten arvata saattaa, osa Supertreenien tämän vuoden tuotepakettia. Ruokapuolen ehdin pääasiassa tuhota ennen kuvaan ehtimistä, tuskinpa mehut ja raejuustot ja muut olisi niin kovasti ketään edes kiinnostanut. Viime vuonna setti oli aika mitäänsanomaton edellisiin vuosiin verrattuna, mutta nyt ilmeisesti 20-vuotisjuhlavuosi oli innostanut kokoamaan todella kattavan paketin. Parin matkakoon lisäksi kassista löytyi ihan kunnon putelit shampoota, tehohoitoa, aurinkorasvaa, kiinteyttävää vartalovoidetta jne. Rimmelin huulikiiltoja sai oikeasti vain yhden, toisen sain äipän kassista – aika ihania sävyjä nuo! Oranssihtava on Vinyl Gloss sävy 270 Fashion Icon ja pinkki Vinyl Max sävy 301 Addictive.

Soila ainakin oli paikalla, entäs te muut siellä ruutujen takana?

Isoveli – 2012 [2012]

Kauniin keskiviikkopäivän kunniaksi kymmenen positiivista asiaa tästä päivästä! Kiitos Ialle inspiraatiosta, huvittaisi melkeinpä ottaa jatkossa tällainen ihan säännölliseksi tavaksi. Ainakin säännöllisemmäksi kuin päivä kuvina -postaukset, eh heh.

1. Aamulla aurinko sarasti jo siinä vaiheessa kun kävelin bussipysäkille. (Päivällä tosin satoi lunta ja oli harmaata, mutta ei anneta sen haitata.)
2. Työpäivä meni tosi nopeasti, kun oli niin paljon tekemistä.
3. Löysin sattumalta laskiaispullia mansikkahillolla – Naantalin Aurinkoinen, vannon ikuista rakkautta (ainakin laskiaisen aikaan)! Muut pitäköön ällöt vadelmahillonsa.
4. Siirsin työpisteeni (= tietokoneeni) takaisin omalle työpöydälle. Mahtuu taas keittiössä pöydän ääreen syömään, yay!
5. Sain vihdoinkin kaivettua esille toiminimeni viime vuoden dokumentit ALV- ja veroilmoitusta varten.
6. Onnistunut salitreeni pitkästä aikaa Länsikeskuksen Elixiassa.
7. Salilla mulla oli myös kerrankin seuraa, kun oltiin puoliskon kanssa yhtä aikaa (yleensä se on salilla ja mä jossain jumpassa).
8. Höyrysauna treenin jälkeen.
9. Siwan kassalla heitin lompakkoni kaaressa lattialle ja kun sain kerättyä levinneet tavarat, ponkaisin ylös ja hihkaisin “niijoo ja mul ois yks paketti kans!” – siinä kohtaa meinas puolisko vieressä räjähtää nauruun. :D
10. Ihkaensimmäinen COS-pakettini tuli ja sisältö oli erittäin onnistunut.

Tämä oli oikeastaan aika hitsin hyvä päivä. Ei muuta kuin pehkuihin ja huomista odottamaan!

Viime lauantai aloitettiin siskon kanssa tehokkaasti Jokivarren Elixiassa, jossa sattui sopivasti olemaan Dance Saturday ja “ota kaverisi mukaan” -tunteja. Ensin osallistuttiin kolmen vartin Bogaloo Babeen, joka oli hiphop-tyyppistä tanssia. Mä en rytmitajuttomana tietenkään pysynyt mukana kuin ihan helpoimmissa askelsarjoissa, jotenkin vaan aivot eivät ehdi prosessoida tuollaisia haastavampia settejä. Oli se ihan hauskaa kuitenkin ja 45 minuuttia hujahti nopeasti ohi. Kovinkaan hikistä hommaa ei hiphoppaaminen ollut, joten mentiin sitten vielä toiseksi samanmoiseksi ajaksi salin puolelle ähkimään.

Treenin jälkeen tuli se paras osio: höyrysauna ja tavallinen sauna. Aivan loistava fiilis oli kun Elixiasta astui ulos aurinkoiseen syyspäivään! Suunnaksi kaupunki ja Coffee Housen patonkibuffet – alkoi jo meinaan vähän hiukoa. Treffattiin siellä myös Felinen vanha tanssikaveri S, jonka kanssa pyörittiin myös tovi kaupoissa patonkien jälkeen.

Stockan Herkussa silmiini osui kerrankin nättejä Macaron-leivoksia ja päätin maistaa vihdoinkin tuota paljon hehkutettua herkkua. Jännittyneenä otin ensimmäisen haukun – ja petyin vähäsen, kun ei se ollutkaan yhtään niin makea tai höhhö kuin olin kuvitellut. Oikeastaan se ei maistunut yhtikäs miltään. Tässä tapauksessa siis ulkokuori on selvästi parempi kuin mitä maku todellisuudessa on. Höh.

Kaupungilta lähtiessä Feline tahtoi käydä pesettämässä Kotteron sen kunniaksi, että se oli puhdistettu myös sisältä. Mentiin siis testaamaan ympäristöystävälliseksi pesuksi kehuttu Hesepesu. En kovin usein autopesussa käy (Havu on ollut tarkoitus keväästä asti käydä pesettämässä… Hups!), joten se on aina yhtä hämyä istua siellä jättipuuhkien keskellä. Enpä ole koskaan ennen ottanut kuvia pesussa, mutta nyt on sekin tehty.

Illalla puolisko heitti meidät juhlimaan Sansun synttärikemuihin, viemisiksi meillä oli Gancia Asti -pikkupullo, messuilta ostettu saippua Talventaikaa sekä tietysti Hanson-kortti. Silloin 90-luvun lopussa me Sansun kanssa fanitettiin pitkätukkaveljeksiä ihan kympillä!

Punainen marjaisa booli oli hyvää ja muutkin tarjoilut erinomaisia. Kuvassa synttärisankari on leikkaamassa ekan palan kakkua – oli muuten hyvää täyskäriä. Kiivit ♥

Mitääh, eikö tästä muka erota että se on pupun muotoinen viinahyytelö?! ;)

Feline löysi uuden kaverin.

Tyttöjen kemujen ainoa miespuolinen vieras. Einoa ei tosin tyttöjen jutut paljoa kiinnostaneet, vaan huomio keskittyi lähinnä poliisimoottoripyörään ja siitä lähteviin kivoihin ääniin. Tarjoiluja sentään nuori herra ehti välissä käydä haukkaamassa, kunnes leikit taas jatkuivat.

Puolenyön jälkeen aloin olla sen verran sippi, että bilehileiden jatkaessa kaupunkiin me Felinen kanssa suuntasimme kotiin nukkumaan. Se lauantai oli pitkä, mutta onneksi täynnä kivoja aktiviteetteja ja hyviä tyyppejä. Tietyllä tapaa täydellisen rentouttava vapaapäivä!