Päivä 9 – Uskoni

Uskon siihen, että kaikki tapahtuu kuten on tarkoitettu. Onko se sitten Jumalan aikaansaamaa vai kohtaloa vaiko jotain aivan muuta, sillä ei ole väliä. Uskon myös siihen, että minä itse määrittelen niin oman itseni kuin elämäni – elän niin kuin itse parhaaksi koen. Siihen sisältyy mun mielestä mm. se että ottaa muut huomioon ja se ettei unohda luontoa tehdessään arkipäivän valintoja. Tottahan toki elämässä tulee vastaan monia monia asioita, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa, mutta itse pystyy vaikuttamaan kuitenkin omaan ajatusmaailmaansa ja suhtautumiseensa.

Tärkeintä on uskoa itseensä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tänään ei ollut mikään kaikista paras päivä.

1) Uudehkosta takistani irtosi jo kolmas nappi. Hei oikeesti, eikö niitä nappeja nyt saisi yhtään paremmin kiinni?! Tykkään kovasti Objectista, mutta alkaa pikku hiljaa ottaa päähän oikein kunnolla. Jos on perushenkkamaukkaa kalliimpaa tavaraa niin olisi parempi olla sitä sitten myös laadultaan! Sama koskee osittain myös Selectedin tuotteita, samaa Only / Vero Moda -laatua kaikki mutta toisiin vaan lätkäistään tuplasti enenmmän hintaa. Toisaalta, tyhmähän on se joka maksaa – ei se joka pyytää. Huokaus.

2) Puhelimeni otti ja hajosi. Yhteiselomme kesti säälittävät 26 päivää! Kävin töiden jälkeen tutustumassa vastavalmistuneeseen Ikituuriin kun siellä oli avoimet ovet, en ollut ottanut digikameraa mukaan joten räpsin muutamia kuvia kännykällä. Noh kesken kuvaamisen luuri päätti jökähtää ja that’s it. Ei käynnisty enää eikä edes lataudu vaikka laittaisi laturiin kiinni. Niin ja tarvitseeko edes sanoa olinko muistanut vaihtaa asetuksista, että kameralla otetut kuvat tallentuisivat muistikortille? En tietenkään ollut, enhän mä tullut ajatelleeksi että puhelin pimahtaisi ensimmäisen käyttökuukauden aikana. Huomenna kiikutan luurin huoltoon, mutta vähän epäilen että näen enää koskaan kuviani taikka tekstiviestejäni. Toivottavasti siellä ei mitään supertärkeää ollut.

3) Töissä yhdelle työkaverille puhkesi oksennustauti ihan yhtäkkiä kesken työpäivän ja pari muutakin on kipeänä. Nyt kuulostelen itseäni ja oloani koko ajan siinä pelossa, että kohta munkin on syöksyttävä vessaan tyhjentämään mahani sisältö. Toivottavasti ei.

Joo en edes yritä enää enempää, vaan jätän suosiolla koneen rauhaan ja painun pehkuihin. Huomenna on jälleen päivä uus, kaikeksi onneksi. Öitä!

(Otsikon tarjosi tänään Apulanta: Näytelmä.)