AvainsanaObject Collectors Item

Ei ole mitenkään liian aikaista ajatella tulevaa kevättä, eihän? Ei se nyt ihan nurkan takana vielä kurkista, mutta äkkiäkös viikot menevät ja kohta ollaan jo maaliskuussa. Hei tammikuuta jo inan vajaa puolet takana, näin pian! Justiinsahan vuosi vaihtui. Päivän pitenemisen huomaa konkreettisesti, kun töistä lähtiessä vasta hämärtää eikä olekaan enää ihan pilkkopimeää. Ja täällä Turussa kun ei tuota luntakaan kovin kummoisesti ole (= Tuomiokirkon kupeessa näkyi tänään vihreää ruohoa), niin orastava kevätfiilis alkaa väkisinkin kutitella sisintä. (Tosin katsotaan vaan, huomenna tulee kuitenkin lunta taivaan täydeltä…)

Enihuu, takaisin aiheeseen. Siis kevääseen ja kevätpukeutumiseen. Tai oikeastaan nämä kuvat ovat vasta ennakkokevättä, sillä bongasin ne Objectin Fb-sivulta kansiosta Pre-Spring 2013. Niin skeptinen kuin nykyään olenkin about kaikkien Bestsellerin merkkien laadun suhteen, on pakko myöntää että nämä Objectin kuvat iskevät meikäläiseen jälleen kerran. Ensimmäinen on ehkä suosikkini: harmaata ja mustaa, rento mekko, nahkatakki (vaikka ei tuo kyllä mikään nahkatakki ole mutta sellaiseen se herätti inspiraation), ylipolvensukat sekä maiharit. Tykkään!

Ja koska pukeudun hyvin harvoin samanlaiseen (tai välttämättä edes samantapaiseen) asuun kahtena peräkkäisenä päivänä, edellisen asun täydellinen vastakohta voisi olla vaikkapa tällainen: vaaleaa, kirkkaan väriset housut, hattu ja rennot buutsit. Punaiset housut mulla on jo, mutta ehkä tänä vuonna olisi vihdoin hankkia niiden rinnalle esimerkiksi pari vuotta takaperin himoitsemani minttupökät?

Rennon letkeää fiilistä tässä kolmannessakin kokonaisuudessa: haalean harmaata, vaaleahkoa denimiä ja kauniit konjakkiset asusteet. Alkukevään työunivormuni voisi näyttää juurikin tältä, oman garderobini sisältöön suhteutettuna tietysti. Tuollaisia helposti jalkaan vetäistävät buutsit multa tosin puuttuu kokonaan, mutta ehkä sellaisetkin joskus vielä tulevat vastaan. Niiden kanssa ei ainakaan tarvitsisi käyttää aikaa nauhojen sitomiseen, pointsit siitä.

Viimeisen kuvan asussa tykkään jakun, hauskojen housujen ja maihareiden yhdistelmästä. Itse en ole vielä onnistunut löytämään jakkua, jossa olo ei olisi tätimäinen tai liian virallinen – siksi ihailenkin aina tyylejä, joissa kyseinen vaatekappale istuu luontevasti perusasun jatkeena. Onnistuneen toteutuksen voi tsekata esim. Tuijalta tai Marialta. Varmasti mäkin joskus kohtaan just sen täydellisen jakun; sitä odotellessa tyydyn toisen käden collegejakkuun, joka toki sekin on erinomainen vaihtoehto.

(Kuvat: Object Collectors Item)

Amy Macdonald – A Curious Thing [2010]

Olin pudota tuolilta, kun näin tämän kuvan Facebook-virrassani:

Oi mikä ihana kesälook! Erityisesti ihastuin tässä Objectin kuvassa tuohon läpikuultavaan seeprapaitaan – jostain tuon tyyppisestä olen haaveillut viime kuukaudet. Mullahan tosiaan on yksi samantapainen paita, viime talvena H&M:n nettialesta hankittu sininen ohut kauluspaita. Tykkään siitä kovasti, kesällä tulee taatusti enemmän käyttöä kun ei enää joudu palelemaan. Mä olen niitä ihmisiä, jotka talvikeleillä tarvitsevat päälleen vähintäänkin neuletakin, mieluummin paksumman hupparin taikka neuletakin alle pitkähihaisen trikoopaidan. Ja tämä jatkuu pitkälle kevääseen, tänä vuonna olen vasta muutaman viikon uskaltautunut töihin t-paita/neuletakki-kombolla (meillä töissä todellakin on ilmastointi!).

Klikkasin itseni sitten linkistä saman tien Vilan verkkokauppaan ja katsoin tarkemmat speksit ihanuudesta. Viidenkympin hinta tuntuu jokseenkin kovalta 100% polyester -paidasta, vaikka tietysti sitäkin on eri tuntuista. Sinänsä malli on kyllä ihana: paita on takaa pidempi kuin edestä. Kaula-aukossa jokin ehkä vähän hämmentää, mutta toisaalta ei tuohon sellaiset peruskauluksetkaan sopisi. Hmmm.

OBJECT: zebra true shirt 54.

Jos seeprapaita osuisi silmään vaaterekiltä jossain liikkeessä, hyvin todennäköisesti sovittaisin sitä. Ja jos se näyttäisi täydelliseltä päällä, ehkä sen viidenkympin hinnankin kestäisi. Eihän tuota kuosia voisi muuta kuin rakastaa, voi seeprat kerrassaan! ♥ Nettikaupasta en kuitenkaan viitsi yhtä paitaa ruveta tilailemaan, kun postikulut ovat lähemmäs kympin. Taidanpa viikonloppuna heittää pienen rundin kaupungilla…

(Kuvat: Object Collectors Item ja VILA Clothes.)

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Päivä 9 – Uskoni

Uskon siihen, että kaikki tapahtuu kuten on tarkoitettu. Onko se sitten Jumalan aikaansaamaa vai kohtaloa vaiko jotain aivan muuta, sillä ei ole väliä. Uskon myös siihen, että minä itse määrittelen niin oman itseni kuin elämäni – elän niin kuin itse parhaaksi koen. Siihen sisältyy mun mielestä mm. se että ottaa muut huomioon ja se ettei unohda luontoa tehdessään arkipäivän valintoja. Tottahan toki elämässä tulee vastaan monia monia asioita, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa, mutta itse pystyy vaikuttamaan kuitenkin omaan ajatusmaailmaansa ja suhtautumiseensa.

Tärkeintä on uskoa itseensä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tänään ei ollut mikään kaikista paras päivä.

1) Uudehkosta takistani irtosi jo kolmas nappi. Hei oikeesti, eikö niitä nappeja nyt saisi yhtään paremmin kiinni?! Tykkään kovasti Objectista, mutta alkaa pikku hiljaa ottaa päähän oikein kunnolla. Jos on perushenkkamaukkaa kalliimpaa tavaraa niin olisi parempi olla sitä sitten myös laadultaan! Sama koskee osittain myös Selectedin tuotteita, samaa Only / Vero Moda -laatua kaikki mutta toisiin vaan lätkäistään tuplasti enenmmän hintaa. Toisaalta, tyhmähän on se joka maksaa – ei se joka pyytää. Huokaus.

2) Puhelimeni otti ja hajosi. Yhteiselomme kesti säälittävät 26 päivää! Kävin töiden jälkeen tutustumassa vastavalmistuneeseen Ikituuriin kun siellä oli avoimet ovet, en ollut ottanut digikameraa mukaan joten räpsin muutamia kuvia kännykällä. Noh kesken kuvaamisen luuri päätti jökähtää ja that’s it. Ei käynnisty enää eikä edes lataudu vaikka laittaisi laturiin kiinni. Niin ja tarvitseeko edes sanoa olinko muistanut vaihtaa asetuksista, että kameralla otetut kuvat tallentuisivat muistikortille? En tietenkään ollut, enhän mä tullut ajatelleeksi että puhelin pimahtaisi ensimmäisen käyttökuukauden aikana. Huomenna kiikutan luurin huoltoon, mutta vähän epäilen että näen enää koskaan kuviani taikka tekstiviestejäni. Toivottavasti siellä ei mitään supertärkeää ollut.

3) Töissä yhdelle työkaverille puhkesi oksennustauti ihan yhtäkkiä kesken työpäivän ja pari muutakin on kipeänä. Nyt kuulostelen itseäni ja oloani koko ajan siinä pelossa, että kohta munkin on syöksyttävä vessaan tyhjentämään mahani sisältö. Toivottavasti ei.

Joo en edes yritä enää enempää, vaan jätän suosiolla koneen rauhaan ja painun pehkuihin. Huomenna on jälleen päivä uus, kaikeksi onneksi. Öitä!

(Otsikon tarjosi tänään Apulanta: Näytelmä.)

Kävin viime viikolla kokemassa Hullut Päivät, itse asiassa jopa kahtena eri päivänä. Pääasiassa tein kyseisistä kreisibailuista hankintoja, joita tiesin tarvitsevani: ripsiväri, kännykälle suojapussukka ja Methodin kylppärisuihke. Lisäksi nappasin mukaani sekä mustan perustopin (hyvä, vanha on monta vuotta sitten hankittu ja alkaa olla hieman kulahtanut) että raidallisen trikoopipon (täydellinen pyöräilykypärän alle nyt kun normipipo on jo liikaa), kummankin huimaan viiden euron hintaan. Sitten tuli vastaan mallikappalerekki, koko rekillinen täynnä Objectia.

Toim. huom. Karvareunainen huppu ei kuulu takkiin vaan alla olevaan huppariin.

Yllättäen Objectin mallikappaleet olivat kokoa M (olen kuvitellut että mallikappaleet ovat aina jotain tyyliin XS-kokoisia), joka useimmiten on mulle himpun verran liian väljä. Farkuistakin koot taisivat olla kaikki 29″, just vähän liian isoja siis (enkä valitettavasti tällä kertaa kaivannut löysiä farkkuja). Musta lyhyt takki siirtyi käteeni saman tien kun sen huomasin, päätin kokeilla joka tapauksessa. On se ihan vähäsen iso, mutta eikös tuollainen ulkotakki saa ollakin? Ainakin mahtuu hupparia tms. sinne alle tarvittaessa. Ja kerrankin oli hihat tarpeeksi pitkät jopa tällaisille apinan käsille! Pohdiskelin takkihankinnan järkevyyttä ja tajusin että mulla on “villakangastakkia lämpimämmille muttei vielä takittomille keleille” sopivia takkeja tasan kaksi: nahkatakki ja farkkutakki. Siihen joukkoon sopi todellakin ohutvuorinen musta takki jatkoksi.

Ah, erityisesti rakastan noita hihansuita! Ihanan leveät käänteet ja superkivat nappirivistöt. Takissa muuten kun on tuossa keskellä vetoketju niin alaosan saa ihan oikeasti irroitettua. Palttoosta saa siis tarvittaessa muokattua nopeasti supertrendikkään lyhyen takin! Nauroin ehkä pikkasen, kun kokeilin huvikseni miltä takki näyttää lyhyenä versiona. :D Jollekin keskivartalostaan sorjalle neidolle se saattaisi sopiakin, mutta mun kropalle ei kyllä missään tilanteessa.

Kokeilin mä silloin One Wayssa toistakin Objectin mallikappaletakkia. Idea vaikutti kivalta, mutta todellisuus oli toinen ja tunsin itseni väärille kulmille eksyneeksi kalastajaksi. No, eipähän ollut vaikea päättää kumpi takki oli mulle parempi. Hinnat noissa takeissa ei ollut mitenkään über-edulliset vaikka Hullareista oli kyse, musta takki köyhdytti pankkitiliäni runsaan viidenkympin verran. Omalla mittapuullani ihan kelpo hinta kevättakille, joten parempi sen ollakin niin ihana ja täydellinen kuin se on. ♥

(Viimeisen kuvan otti Feline, ylemmät avopuolisko.)

Viime aikoina on vähän hymyilyttänyt yleinen kohkaaminen niinkin ihmeellisestä asiasta kuin värit. Ihan kuin ihmiset olisivat yhtäkkiä tajunneet, että ai niin myös kirkkaita värejä on olemassa. Kuka himoitsee punaista, kenen silmää miellyttää vihreä, kuka taas on löytänyt oranssin suosikikseen… Joka tapauksessa blogeissa vilahtelee kasoittain inspiraatiokuvia juuri sillä hetkellä houkuttelevan värisistä vaatteista tai kengistä tai asusteista.

Ei siinä mitään huonoa ole, ei todellakaan. Huvittaa vaan miten maailma liikkuu muodin mukana. Catwalkeilla vilistää kaikkia mahdollisia kirkkaita värejä milloin missäkin elementissä, ketjuliikkeissä valikoima näyttää suorastaan herkulliselta – ja se on menoa sitten. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus mitä sitten tapahtuu kun syksy koittaa. Värikkäät vaatekappaleet alkavat tuntua liian räikeiltä ja ne työnnetään kaapin perälle? Onko ensi talvena, tai viimeistään sitten seuraavana keväänä, jokaisen kirpputorin loosit värien valtaamia? Ja ihmiset palanneet talsimaan mustaa ja harmaata yllään.

Oma tyylikiertoni on jotenkin poikkeava massaan nähden: mä tulen aina vuoden-pari jäljessä. Tai ehkä kuljenkin edellä? Olen aina rakastanut kirkkaita värejä, mutta viimeisen vuoden aikana niiden käyttö pukeutumisessa on vähentynyt selvästi. Muutama vuosi sitten päälläni näkyi värejä suunnilleen aina. Milloin oli pinkkiä ja keltaista, milloin keltaista ja sinistä (heja Sverige!). Jossain vaiheessa olin kovinkin ihastunut punaisen ja violetin yhdistelmään. Ja miltä näyttää tyylini vuonna 2011? No aika harmaalta, vähän sentään on pilkahduksia kirkkaansinistä ja pinkkiä.

Itseani kiehtovat tällä hetkellä eniten ne ns. tylsät värit tyyliin harmaa, maastonvihreä, beige ja jopa valkoinen. Tulevana kesänä voisin ehkä tahtoa näyttää siltä kuin näissä Objectin kuvissa. Värisävyt ovat hillittyjä, mutta vaatteiden muodot ja leikkaukset mielenkiintoisia. Harmi vaan kun en näyttäisi tuollaisella garderoobilla edes puoliksi yhtä hyvältä kuin nuo hoikat kilometrikoivilla varustetut mallit… Esimerkiksi löysänmalliset housut ovat tosi jees, mutta oman alakroppani ne saavat kyllä näyttämään lähinnä mursulta.

Minimal whites, bold colors, pajama dressing, and a delicious dose of ’70s sensibility.

Näin tuumaa Object. Kuulostaa hyvältä, tycker jag. Siispä etsin kultaisen keskitien ja poimin valikoimasta omaan tyyliini ne elementit, jotka sopivat siihen parhaiten. Jätetään keskivartaloa suurentavat löysät ja korkeavyötäröiset shortsit muille. Housujen suhteen saatan pitää vielä pientä toivon kipinää yllä, ehkä kyse on vain tietynlaisen mallin löytämisestä? Olen tosin luvannut itselleni, että tässä sesongissa ei ostella mitään turhaa vaan ainoastaan sellaisia todella rakastettavia juttuja. Ja koitan pitää pääni kylmänä myös sitten loppukesän alennusmyynneissä.

Jos mulla olisi tapana esittää kirjoitusten lopussa jokin kysymys, kysyisin tässä kohtaa mitkä ovat teidän tyylienne kulmakivet tänä keväänä. Mutta kun sellaista tapaa ei ole, klikkaan publish ja painun pehkuihin. Saa toki silti avata sanaisen arkkunsa kommenttiboksissa, luen oikein mielelläni ajatuksianne ja vaikka niitä tyylisuunnitelmiakin. :)

(Kuvat: Object Collectors Item)

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]