Juhannus tuli, juhannus meni – yllättävän nopeasti kolme vapaapäivää katoaa johonkin. Tarkoitukseni oli kirjoitella viikon takaisen Provinssin tapahtumista, mutta perjantaina ja lauantaina en pahemmin koneella istunut ja sunnuntain datailut olivat pääosin työjuttuja. Kuvia selatessani tajusin, etten mitenkään saisi tungettua koko reissua yhteen postaukseen, joten tässä siis tulee ensimmäinen osa.

Mitäpä se muutakaan tarkoittaa kuin postauksen verran pelkkää Viikatetta! Kuvasin keikalla sinänsä vähän “normaaliin” verrattuna, mutta kas kummaa miten monta hyvää otosta kuvasatsista löytyikään. Yhtyeen pyrotekniset tehosteet tosin saattavat vaikuttaa asiaan, näyttivät meinaan aika huisilta perusmeiningin päälle lisättynä. Luvattuja tissejä ei kyllä lavalla näkynyt, ei edes manboobseja…

Siirryttiin lavan eteen puolisen tuntia (vai vähän enemmän?) ennen keikan alkua, joten kakkosriviin oli tyytyminen. Kyllä taas laittoi ärsyttämään osa eturiviläisistä, joita keikka ei näyttänyt kiinnostavan piirun vertaa. Ei tartte jumaskega iskeä sitä persettään eturiviin, jos lavalle nouseva artisti ei innosta!! No, eipähän ainakaan pyrot kuumottaneet liikaa tokassa rivissä ja kuviakin sai ihan hyvin. Kamerana siis siskon Canon PowerShot G11, kääntyvä näyttö on keikkakuvauksessa aika pop.

Keikan biisilista oli suht perus, parilla poikkeuksella höystettynä. Suurin yllättäjä oli ehdottomasti helmikuun juhlakeikallakin kuultu Yönseutu, ihan mahtava kuulla se livenä uudestaan! Varsinkin kun nyt olen kyseistä kappaletta renkuttanut kotona lähes laittoman usein. Pohjoista viljaa ja Kuolleen miehen kupletti kuultiin, Tie ja Eräs kaunis päivä taas olivat tästä setistä jääneet ulkopuolelle. Jaksan myös ihmetellä miksi jälleen kerran listassa oli mukana Tanssi, joka ei ole mitenkään ihmeellinen ja edustaa mielestäni sitä “vähiten hyvää” Viikatetta. Siitä vain jotenkin puuttuu se jokin – ja silti kaikki jostain syystä intoilevat siitä.


“Tasatunnein lyö sydän mennyttä aikaa…”

Provinssisetti päättyi odotetusti uusimman levyn nimikkoraitaan Kuu Kaakon yllä, joka omasta mielestäni sopii edelleen erinomaisesti lopetuskappaleeksi. Kaiken kaikkiaan oli kerrassaan hieno keikka, ei voi muuta sanoa! Harmi että tämä jäänee osaltani tämän vuoden viimeiseksi keikaksi, kun ainakin tällä hetkellä Viikatteen keikkakalenteri ammottaa tyhjyyttään. Vaan eiköhän pojat ole keikkataukonsa ansainneet, ensi vuonna sitten uudella tarmolla taas. ;)

(Kaikki kuvat © mää itte; elähän kopioi ilman lupaa jooko!
Vaikka mitä kukaan tällaisilla nettilaatuisilla pikkukuvilla tekiskään…)

Viikate – Noutajan valssi [2000]