AvainsanaIhmetyttää

Törmäsin aikaa sitten jossain blogissa postaukseen, jossa listattiin äitiyspakkauksen käyttöasteesta ja aloin miettiä tilannetta omalla kohdalla. Mulle oli selvää, että esikoisen ollessa kyseessä ottaisimme ehdottomasti äitiyspakkauksen, kun meillä täällä Suomessa kerran tällainen hieno mahdollisuus on. Olen aihetta sivunnutkin silloin vauvavuoden alkupuoliskolla, mutta mitään sen enempää en esimerkiksi meidän pakkauksestamme (äp 2014) ole sanonut. Luonnostelin tätä listaa jo paljon aiemmin, vaan luonnoksiin se oli jäänyt… No mutta, nyt on varsin mainio aika tsekata miten lopulta kävi!

Äp 2014 myssy, valkoinen body ja oranssit pallopotkarit.

Pakkauksen käytetyimmät jutut:

• Hiusharja, kynsisakset
  Säännöllisesti käytössä kumpikin.
• Hammasharja
  Näppärä ekaksi hammasharjaksi, ja samanlaisia olemme ostaneet sen jälkeenkin. Ulkomuoto tosin muistuttaa epäilyttävästi kaalimatoa…
• Purulelu
  Tyttö on tehnyt hampaita suunnilleen koko ajan 3,5 kk iästä saakka, joten purulelu on todellakin ollut tarpeen.
• Peitto, lakanat & kosteussuoja
  Käytössä ovat olleet alusta asti, aluslakana ja suoja enemmän. Pussilakanan laitoin nyt myyntiin, kun totesin kahden muun vauvakoon lakanan riittävän mainiosti eikä örkkikuosi ollut musta mitenkään erityisen kiva.
• Oranssipallolliset potkuhousut, 50 cm
  Mun lempparit pakkauksen vaatteista, ihan harmitti kun jäivät pieneksi.
• Oranssivalkoraidallinen body, 60-70 cm
  Ihana kuosi ja mallikin jopa ihan passeli meidän rimpulalle. Iso plussa tuplaneppareille!
• Valkoiset bodyt, 50 ja 60 cm
  Yllättävää kyllä, valkoinen body on varsin käyttökamaa. Mielsin ensin tylsäksi, mutta enpäs heti ajatellutkaan kuosihousuhulluuttani…
• Sukkahousut, 62-68 cm
  Perusvalkoiset sukkikset, joita on käytetty lähinnä mekkojen kanssa. Mahtuivat muuten todella pitkään, vaikka näyttivät pieniltä!
• Valkoinen myssy, 60 cm
  Ekoina viikkoina oli paljon käytössä kotona, jottei lämpöä haihdu liikaa päästä (talviaika nääs). Myssy oli kyllä todella minikokoa, että mun mielestä tuo 60 cm on melkeinpä yläkanttiin.
• Kypärämyssy, 60 cm
  Paljon käytetty viileämmillä keleillä ja mahtuu itse asiassa edelleen, vaikka 1-vuotispäivästäkin on jo aikaa.
• Villahaalari, 70 cm
  Koon puolesta oli just hyvä syksyn saavuttua, mutta reipas kuukausi ja toinen olkasauma ratkesi liitoksistaan. Lisäksi puku oli todella nyppääntynyt, vaikkei se ollut edes päivittäin käytössä. Onneksi tajusin reklamoida ja sain tilalle vastaavan puvun 2015 pakkauksesta, se menee likalle vieläkin ja on pysynyt hyvänä.
• Kestovaippa
  Oranssi TotsBotsin vaippa istui tytölle loistavasti, lisäimua toki tarvittiin kun minkee ei ole imevimmästä päästä. Ostin toisen samanlaisen vaipan kirpparilta käyttämättömänä, ja meidän jälkeen vaipat olivat myös kaverin tytöllä käytössä.
• Liivinsuojat
  Perushyvät, ei valittamista. Mä käytin pelkästään kestoliivinsuojia, joten kiva että pakkauksessakin oli yksi pari mukana.

2015 pakkauksen vanupuku sekä neulemyssy, villahaalari ja tumput 2014 pakkauksesta.

Käytetty joo, mutta ilmankin olisi ehkä pärjännyt:

• Pyyhe, kylpylämpömittari
  Pyyhkeen haaleanvihreä reuna on tylsä, mutta käytössä pyyhe on kuitenkin ollut. Lämpömittari oli silloin ihan alussa tärkeämpi, kun ei vielä ollut tuntumaa veden sopivaan lämpötilaan.
• Kuolalappu
  Ensimmäisiä hampaita pykätessä kuolalappu oli paikallaan, jottei tarvinnut jatkuvasti olla vaihtamassa kuivaa vaatetta ylle. Sen jälkeen sitä ei ole tarvittu, mutta varmasti joillain vauvoilla kuolalapulle on enemmänkin tarvetta.
• Potkupuvut (turkoosiraidallinen & valkovihreä heppa), 60 ja 70 cm
  Molemmat olivat kivoja, mutta käyttö jäi vähäiseksi, kun olivat sopivimmillaan juuri kesähelteiden aikaan. Harmi.
• Paksummat tumput ja sukat, koko 19-21
  Tumput toimivat hyvin alkuvuoden säätiloissa ja pysyivät hyvin paikallaan. Sukille ei koskaan löytynyt käyttöä, kun ovat niin paksut ja meidän pirpana taas hikijalka. :P
• Topparukkaset ja -töppöset
  Jonkin verran on tullut käytettyä, mutta tammikuun minivauvalle ne olivat alkuun liian isot ja seuraavana talvena jo lähes naftit. Olisin myös kuvitellut niiden olevan lämpimämpiä, mutta kyllä alle sai laittaa ihan kunnolla villaa ja silti mukelo välillä heräsi uniltaan raajat vilpoisina.

Äp 2015 toppahaalari, jonka saa helmasta pussiksi.

Turhimmat ja tylsimmät:

• Aappa-makuupussi
  En tykkännyt kuosista, joten myin sen pari viikkoa vanhemman serkkupojan käyttöön, kun hänelle ei pakkausta otettu lainkaan. Ekat pari kuukautta meillä oli käytössä siskon äp-makuupussi vm. -88, sitten löysin Finlaysonin tapahtumasta 2015 pakkauksen makuupussin, jonka kuosi sykähdyttää edelleen.
• Vihreä ruokalappu
  Serkkupojalle päätyi tämäkin, kun kuosi ei ollut mieleen. Meille vähän vastaava tuli sattumalta tilinavauslahjana pankista, oranssia Marimekkoa (oijoi!).
• Valkoinen kietaisubody, 50 cm
  Täysin väärän mallinen meidän rimpulalle. Kooltaan vastasi ehkä jotain 56-62 ja kun siihen kokoon siirryttiin, hihahässäkät olivat jo aivan turhia.
• Valkovihreäraidalliset potkuhousut, 50 cm
  Kuosiltaan kivat, mutta malliltaan täysin käsittämättömät.
• Keltaraidallinen body, orava-aiheiset vaatteet, ruosteenpunaiset ja siniraidalliset potkuhousut, 60-70 cm
  Lähinnä kuosit ja värit eivät iskeneet. Potkarit olivat tosi isoa kokoa eikä meillä ole oikeastaan koon 56 jälkeen paljoa potkareita likan jalkoihin vedetty.
• Puolipotkarit ja housut, 50-70 cm
  Kokolappujen numerot ovat kyllä kaukana totuudesta! Pienempiä yritin vauvalla pari kertaa pitää, mutta jättimäinen koko ja kummallinen malli saivat luovuttamaan.
• Valkoiset ribbisukat ja -tumput
  Kovasti yritimme ihan alussa minitumppuja käyttää, mutta eivät kerta kaikkiaan pysyneet pienellä kapellimestarilla paikallaan. Sukat ovatkin isompaa kokoa, vaan eivät tahdo vauhdikkaalla potkottajalla pysyä jaloissa.
• Neulemyssy, 44-48 cm
  Nätti ja materiaaliltaan mukava, mutta solmimisnarut ovat ihan onnettoman lyhyet! Olisi varmasti ollut enemmän käytössä muuten.
• Turkoosi vanupuku, 70 cm
  Myin kirpparilla, kun olin saanut hommattua tilalle 2015 pakkauksen harmaan ihanan kettupuvun. Se otettiin käyttöön syksyllä heti ilmojen viiletessä, mutta jäi harmillisen nopeasti pieneksi.
• Valkovihreä toppahaalari, 68-74 cm
  Vaihdoin käyttämättömänä tutun kanssa 2015 pakkauksen turkoosiraidalliseen haalariin, josta tykkään kuosin puolesta enemmän. Haalari on ollut viileämmillä keleillä paljon käytössä, erityisesti ulkopäikkäreillä lämpöpussin tilalta. Isohkoa kokoa ja sopinee vielä tämän lopputalven.

Pitkään menevä raitabody tuplanepeillä 2014 pakkauksesta.

Taisi sentään käytetyimpien lista olla pisin..? Määrällisesti tosin turhakkeiden määrä oli epäilemättä suurempi. Olin niin innoissani äitiyspakkauksesta, että vähän harmittaa kun romppeet jäivät lopulta niin vähälle käytölle. En tiedä olisiko tilanne eri, mikäli meille olisi osunut seuraavan vuoden pakkaus, joka oli omaan makuuni lähes täydellinen kokonaisuus. Joka tapauksessa 2014 pakkauksesta ei vaatteiden osalta ollut paljonkaan iloa rimpulavauvan kanssa, niiden koot ja mallit olivat selkeästi isommalle bebelle suunnattuja.

Itse olisin kaivannut enemmän oikeasti pieniä vaatteita, isompia voisi mukana olla vain ihan pari – siinä kohtaa vauvavuotta sitä vaatetta on kuitenkin kertynyt nurkkiin aivan tarpeeksi. Lisäksi alkuvuoden lapselle pakkauksen talvivarusteet jäävät helposti käyttämättä niiden ollessa ekana talvena liian isot ja toisena sitten jo liian pienet; kuitenkin kyseiset vaatteet ovat usein niitä pakkauksen odotetuimpia. Tarvikepuolella päivitystä on tämän meidän pakkauksen jälkeen tullut ainakin kuumemittarin ja tissirasvan muodossa, hyviä lisäyksiä molemmat ja olisi kyllä täälläkin ollut tarpeen.

Tässä valossa en mahdolliselle seuraavalle lapselle välttämättä ottaisi äitiyspakkausta, kun tarvikearsenaali on jo valmiina ja tekstiileistä kivoimmat saisi varmasti metsästettyä kirppareilta. (Asiaa ei onneksi tarvitse pohtia, ei meinaan ihan hetkeen ole lisää jälkikasvua tulossa. Kun nyt tuon yhdenkin kanssa selvittäisiin…)

Ps. Vannoin, etten koskaan laita blogiin kuvia, joissa lapsen kasvot on tarvinnut sensuroida. Mutta vannomatta paras, olisi meinaan tämä postaus jäänyt kuvien osalta varsin tyngäksi muuten.

Viime keväänä keittiöremontin jälkimainingeissa koin ahdistusta siitä tavaramäärästä, joka meillä on sullottu tähän 66 neliöön. Varsinkin kun suurin osa kamoista on mun, joko ikivanhoja tai uudempia, mutta joka tapauksessa mun hankkimia tai jostain saamia. Olen saanut tavarahamsterimallin kotoa ja usein roipetta jemmataan omissa kaapeissa ennemmin kuin laitetaan kiertoon, vaikka kuinka itsellä ei enää olisi tarvetta.

Erityisesti vaatekaappini on raskauden ja imetyksen myötä muuttunut isoksi kysymysmerkiksi: se tuntuu olevan täynnä vaatteita, jotka eivät sovi keskenään yhteen tai jotka eivät ole just nyt sopivia. Joidenkin vaatteiden kohdalla kyse on istuvuudesta (ne rask… eikun imetyskilot), mutta joidenkin ihan vaan siitä fiiliksestä. Keväällä sain käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, jonka innoittamana kävin koko vaatekaappini läpi oikein ajatuksen kanssa. Otin käyttöön mallin, etteivät kaikki kelvolliset vaatteet ole kaapissa yhtä aikaa, vaan päivitän valikoimaa silloin tällöin esimerkiksi vuodenajan vaihtuessa.

Aiempaan verrattuna malli on ollut toimiva, mutta nyt tartuttuani kyseiseen kirjaan uudestaan sen jäätyä keväällä kesken tunnen kaipaavani jotain enemmän. Kaapissani on edelleen vaatteita tyyliin ihan kiva ja huomaan, että niitä tulee käytettyä kyllä varsin harvoin. Sen sijaan sieltä puuttuu joitakin perusjuttuja, joita kaipaan vähän väliä – esimerkiksi musta sekä harmaa ihan perus t-paita. Niiden kohdalla ongelmaksi muodostuukin, mistä sellaiset löytäisi! Sen olen oppinut, että ketjuliikkeiden tusinapaidat on parempi jättää väliin, kun ei niistä kiertävine saumoineen ja pikanukkaantumisineen tule kuin paha mieli. Tukisin mielelläni vaikkapa kotimaisia vaatemerkkejä, vaan toistaiseksi ei vastaan ole tullut ainuttakaan simppeleitä perusvaatteita tarjoavaa merkkiä. Toki kiinnostavat leikkaukset ym. ovat omiaan joissakin vaatekappaleissa, mutta esim. peruspaidalta en ihan oikeasti kaipaa yhtikäs mitään kikkailua.

Hankalaksi asian tekee myös se, etten oikeastaan tiedä millainen mun tyyli on. Olen pohtinut tätä ennenkin, mutta vastaus on edelleen löytymättä – ja luonnollisesti tämä totaalisen uusi elämäntilanne eli äitiys on muuttanut ajatusmaailmaa siinäkin asiassa. Esimerkkinä: ennen rakastamani minihameet tuntuvat nykyään aivan liian lyhyiltä. Tai matalavyötäröiset housut, ne eivät vain enää tunnu mukavilta päällä eivätkä todellakaan imartele vyötärölle kerääntynyttä rengasta. Toivon kroppani palautuvan edes jossain määrin imetyksen loputtua, mutta ehken mä halua sitä tarpeeksi kun en saa järjestettyä itseäni liikkumaan.

Tavoitteena ja toiveena siis on rakentaa vaatekaappi, josta voin napata päälleni mitä tahansa joutumatta sen kummemmin pähkäilemään asiaa. Ekaksi täytynee selvittää, millaisena näen itseni ja tyylini; sen jälkeen ehkä miettiä millaisena toivoisin näkeväni ne. Millaisista vaatteista tykkään, millaisista en niinkään? Mikä on oma arkiunivormuni? Missä tunnen oloni kotoisaksi? (Onneksi on ne kuva-arkistot.)

Eeva kirjoitti taannoin osuvasti:

“Lempivaate on sellainen, jonka voi pukea päälle ja sen jälkeen unohtaa.”

Projektista bloggaan varmasti lisääkin, kunhan tässä pääsen kunnolla liikkeelle. Samalla tulee mukavasti kerrattua alkuvuodesta kirjattuja ajatuksia tyyliasioiden suhteen. Eiköhän tämä tästä!

Koneen syövereistä löytyi muutamia kesällä napsaistuja muistoja jälkikasvun kivoista asuista, eiköhän oteta ne seuraavaksi kehiin. Vauvasta kun on kyse, ei voida enää puhua nykyisestä vaatekaapista – itse asiassa viimeinenkin kuvissa oleva vaatekappale (sukkia lukuunottamatta) sai lähtöpassit tovi takaperin. Niin ne pienet kasvaa… Snif.

Punaiset Lindexin Littlephant-malliston collegehousut ovat kummityttömme vanhat ja ne olivat ehdottomasti yhdet suosikit 56 koon vaatteista! (Toinenkin tuon koon housulemppari on muuten esiintynyt blogissa, nimittäin Maxomorran kuumailmapallopökät. Eka juttu minkä vauvalle ostin päivä nt-ultran jälkeen.) Näin kerran nämä housut kirpparilla koossa 68, jätin ostamatta ja voin sanoa, että on harmittanut monta kertaa. Onneksi samaiset housut ovat päätyneet meille koossa 92, eli sitä odotellessa (juu hetki kyllä menee vielä). Luonnonvalkoinen ristiäisasuun hankittu pitsibody name it, raitasukat Marimekko.

Lindexin eläinkuosinen kietaisubody oli meillä lainassa vain hetken, se oli 62-kokoiseksi aika pientä mallia. Violetit housut Pikkuset, äitiyspakkauksesta peräisin. Yritin käyttää useampiakin pakkauksen alaosia, mutta ne eivät kerta kaikkiaan istuneet meidän rimpulalle lainkaan. Pyllykohta oli aina jotenkin liian leveä (ja hei kestovaipasta huolimatta!) ja vyötärö tuli kainaloihin, sitten kun olisivat muuten olleet sopivat niin ei enää lahkeessa riittänyt pituus. Ovatkohan ne millekään vauvalle hyvän mallisia..? Työkaverilla oli ylimääräisenä Conversen sukkapaketti, jonka sukkaparit ovat varsin tyttömäisistä väreistään huolimatta olleet todella paljon käytössä. Varsi on noissa just hyvä, ettei sukka valu pois jalasta.

Toisetkin punaiset housut meillä oli 56 koossa, joskin nämä olivat suht isot ja taisivat ihan viimeisimpänä jäädä kyseisestä koosta pieneksi. Mauri Kunnaksen hahmot ovat about ainoita piirroshahmoja, joista tykkään, ja unissaan kävelevä Herra Hakkarainen oli musta hauska printti pöksyissä. Body on Punaisen Norsun Herra Hauki, ostimme sen aikoinaan kavereiden pojalle lahjaksi ja nyt se oli sitten meidän muksulla lainassa. Malli tosin ei (taaskaan) ihan istunut rimpulalle, body oli meinaan harteista jotenkin tosi leveä. Paljon tuota silti käytettiin ja erityisesti isi vissiin tykkäsi siitä, koska usein valitsi sen laatikosta pukiessaan tyttöä. Mansikkasukat ovat Mömmeli-serkun peruja muutaman vuoden takaa.

Viimeiseksi vielä yksi hellesään asu, joka oli monta kertaa käytössä. Vesimelonibody Villervalla ja minttuiset raitacaprit H&M, kummatkin peräisin kirpparilta. Body varsinkin oli huippulöytö ja lyhythihaisista lempparein, onneksi viileän alkukesän jälkeen saatiin myös helteisiä päiviä ja body pääsi tehokäyttöön. Mitoitukseltaan se oli just passeli meidän pirpanalle, meinaan sopivasti lämpimien säiden väistyessä jäi bodykin naftiksi.

Blogi on näköjään viime aikoina kääntynyt varsin vauvapainotteiseksi, mutta toisaalta sitähän tämä mun elämä tällä hetkellä on. Arki pyörii niin tiiviisti vauvan ympärillä, ettei paljon muuta ehdi – en ikinä olisi voinut kuvitella, että äitiyslomalla on vielä kiireisempi kuin työelämässä ollessa! Enkä muuten uskalla (enkä tahdo) kuvitella, mitä se tulee olemaan sitten kun joskus palaan töihin… Aika ei tunnu hidastavan vauhtiaan, päinvastoin. Äitiysvapaani loppui tällä viikolla, nyt ollaan jo vanhempainvapaalla. Hui!

Äitiyspakkaus on mahtava asia ja mekin sen otimme esikoiselle viime vuonna. Pakkauksessa oli käytännöllisiä ja kivoja juttuja, mutta myös ihmetyksen aiheita. Tykkäsin valkovihreäraidallisten potkarien ulkonäöstä, vaan käytännöllisyys oli noista kaukana. Koon 50 pökät olivat tosi isot ja löröä matskua (sellaista ribbimäistä) sekä lisäksi mallia leveä & lyhyt jokseenkin kummallisella jalkateräosiolla varustettuna. Milläköhän perusteella vaatteet valitaan äitiyspakkaukseen..?

Jos nuo vuoden 2014 raitapotkuhousut olivat hivenen höntit, niin 2011 pakkauksen raidallinen body/potkarikombo sen sijaan on ilostuttanut useasti. Parempi malli ja kangas, joten pääsivät myös käyttöön useammin. Tädin kanssa keksimme kerran pukea serkkupojan ja meidän plikan yhteneväisiin asuihin, kuvasarja on kieltämättä hihityttänyt aina kun olen kuvia katsonut:

Äitiyspakkauksesta vielä sen verran, että voi jumpe miten ihana on tämän vuoden pakkaus! Viime vuoden pakkaus oli tosi kiva sekin, mutta jotenkin tämä uusi iskee muhun ihan kympillä. Ehkä se on värimaailma: harmaata, oranssia, keltaista, turkoosia. Meidän pakkauksessa oli kyllä lemppariani oranssia, mutta turhan monta ruskeaa tai tekstillä varustettua vaatekappaletta, joista en niinkään välittänyt. Aappa-makuupussi päätyi heti alkuunsa Hippo-serkun käyttöön ja meidän bebe nukkui vaunuissa siskon vuoden 1988 mintunvihreässä pussissa, kunnes Tampereen reissulta löytyi 2015 pakkauksen täydellisen ihana makuupussi.

Katsokaa nyt, tuo laatikkokin on pihvelin hieno! En tunnusta olevani vaaleiden sävyjen ystävä, mutta laatikon lisäksi myös haaleasävyinen pussilakana säväytti metsäneläinaiheellaan. 2015 pakkausta ihasteltuani päätin laittaa omasta pakkauksesta eteenpäin ne, jotka todennäköisesti jäisivät käyttämättä, ja koitan bongailla uuden pakkauksen juttuja kirppareilta. Makuupussi meillä tosiaan on jo, vanu- ja toppapuvut kelpaisivat myös ja mikä jottei pussilakanakin. Muita suosikkejani ovat oranssiraidalliset body & housut, pilvipotkupuku, hyljepotkuhousut sekä turkoosit housut harmaalla vyötäröllä.

(Äitiyspakkauskuvat: kela.fi)

Ei liene jäänyt epäselväksi, että mennyt talvi oli jokseenkin erikoinen. Täällä eteläisessä Suomessa joulu oli musta, samoin vuodenvaihde. Tammikuussa sentään saatiin hieman lunta ja ehkä viikon verran riitti talvikelpoisia pakkaslukemia. Siihen se sitten tyssäsi: tuli vesisateet ja se vähäinenkin lumipeite suli pois. En ehtinyt edes sulattaa pakastinta, kuten yleensä aina teen tähän aikaan vuodesta. Mieleen ei muistu yhtäkään helmi-maaliskuun vaihdetta, jolloin olisi näyttänyt tältä:

Ekat kolme kuvaa on helmikuun puolelta, viimeiset kaksi maaliskuun ensimmäisen päivän illalta. Ei ole lunta ei, pikemminkin näyttää siltä että ruoho alkaa vihertää. Ja hei, tällä viikolla bussikortin umpeuduttua korkkasin pyöräilykauden! Parina päivänä olen nyt suhannut fillarilla töihin ja takaisin, oi sitä onnea kun ei tarvitse enää tiirailla julkisen liikenteen aikatauluja. Näpit vähän tahtovat palella aamuisin, täytynee heittää vielä ohuet hanskat alle. Eilen kelpasi kyllä polkea kotiinpäin, kun aurinko paistoi ja lämpömittari näytti +5°C. Ei muuta kuin peukut pystyyn, ettei mitään kovin kamalaa takatalvea enää tule…