Tällaista tämä mun bloggaaminen näköjään on jatkuvasti, jutut tulee viikonkin viiveellä kun ei vaan yksinkertaisesti ehdi naputella postauksia saman tien. Tai no ehdi ja ehdi, kysehän on loppujen lopuksi asioiden priorisoimisesta. Muuten varmaan lätkäisisin pelkästään kuvat kehiin ja antaisin sepustusten olla, mutta se söisi hieman tämän blogin ajatusta, päiväkirjamaisuutta. Ei näitä vanhoja postauksia kukaan muu varmaan edes selaile paitsi mä itse – paperisen päiväkirjan pitäminen tai valokuvien kerääminen albumiin kun on viime vuosina ollut kovin heikkoa.

Mutta siis, juhannus. Miten nyt tuntuukin, että tuosta keskikesän juhlasta olisi jo kovin pitkä aika? Viime viikonloppuna se joka tapauksessa oli, ja kolmen päivän vapaa teki kyllä gutaa.

Puhelu
Aloitetteleva kitaristi

Juhannusaattoa vietettiin meillä kotikotona, jonne saatiin vieraita Tampereelta: Akkiki miehineen saapui perjantaina iltapäivällä nauttimaan kanssamme maaseudun rauhasta. Onni oli kasvanut hurjasti viime visiitistä, nyt mentiin vauhdilla paikasta toiseen ja polkutraktorissakin jalat melkein ylettyivät polkimille.

Altaalla Lampunvarjostin

Iltapäivällä otettiin vähän jotain murkinaa ja ennen saunomista vielä kahviteltiin. Kahvin kaverina oli siskon tekemää limekakkua sekä vieraiden mukanaan tuomia kotitekoisia suklaakeksejä, todella herkullisia kumpikin. Olisin niitä keksejä voinut vetää varmaan sata, mulla taisi olla joku käsittämätön suklaanhimo just silloin… Yleensä en ekaksi ala suklaata havitella, ennemminkin jotain esanssista hedelmäkarkkia tms.

Kahvihetki

Illan varsinainen menyy oli peruskesäinen – siis kaikkea mahdollista grillattua (lihaa, maissia, halloumia, kasvisvartaita) kera salaatin, uusien perunoiden jne. Olisi taas tarvinnut lisämahan taikka kaksi, kun ei kaikki meinannut mahtua omaan massuun. Santsikierros oli pakko jättää väliin, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut. Maljat nostettiin perhoskuohuvalla, joka ansaitsee kyllä jo vuoden 2011 kuohuviinitittelin omalla kohdallani. On se vaan niin hyvää!

Pientä iltamurkinaa
Kuohuvaa laseissa

Onnin simahdettua unten maille me muut istuskeltiin vielä hyvä tovi tuvassa mm. Suomi Tietopelin merkeissä. Lisäksi P tekaisi meille illan päätteeksi vielä makuhermoja hellivän jälkiruuan, liekitettyä ananasta. Syötiin sitä omenakanelijäätelön kanssa, oi että kun oli namia!

Suomi Tietopeli
Ananas liekeissä
Slurps!

Juhannuspäivänä keli oli pilvinen ja aattoa viileämpi, joten ulkona ei pahemmin istuskeltu. Oli jotenkin tosi laiska fiilis, kunhan hengailtiin ja jutskailtiin ja leikittiin Onnin kanssa. Tuntui vähän siltä kuin maailma olisi pysähtynyt, mikä ei tosin ole ollenkaan huonompi homma tuollaisten yleisten vapaapäivien keskellä. :)

Hämis
Juhannuskoivu

Jossain vaiheessa laitettiin jälleen grilli tulille ja grillimestarina toimiva iskä hoiteli pöydälle kystä kyllä. Ruokalajien suhteen jatkettiin samoilla linjoilla, mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan. Halloumi on tänäkin kesänä se mun suosikki numero yksi, ja periaatteessa mikä tahansa ruokailu on onnistunut, kun vaan halloumia löytyy lautaselta. Äippä taikoi jänskän salaatin pihan antimista, en edes tiedä mitä kaikkia “rehuja” siinä oli mutta hyvältä se maistui.

Grillissä Ruoka-aika

Kahvien jälkeen vieraamme pakkasivat itsensä ja tavaransa autoon ja lähtivät ajelemaan takaisin kohti Tamperetta. Mekin kultsin kanssa päätettiin mennä illaksi kotiin, joten loppuilta meni sitten suht hiljaisessa kaupungissa (muistaakseni mä torkuin suurimman osan illasta… vähän väsytti). Rentouttava juhannus oli joka tapauksessa, ja oli aivan ihanaa saada tuollaisia huippuvieraita seuraamme maalle. Kiitos vielä Akkikin poppoolle käynnistä ja toivottavasti nähdään taas pian uudestaan!