Eräs perjantai ja läksiäiset

Yksi elokuun perjantai-illoista kului maalla läksiäisiä viettäen. Olimme naisvoimin liikenteessä Feline, lapsuudenkaverini M sekä minä. Matkalla juhlapaikalle törmäsimme sattumalta erääseen herraan, jota emme olleet nähneet aikoihin. Kaverina hällä oli koira!

Pääsimme lopulta perille, ehkä noin pari tuntia aikataulusta myöhässä. Se ei menoa haitannut, sillä paikalle valui porukkaa tasaiseen tahtiin ja osa ehti lähteä jo poiskin. Alkuillasta tehtiin boolia jättimäiseen lasiin, jokainen ainesosa sisälsi prosentteja ja oli kuulemma vähän tujua. Itse olin kuski, joten juomani oli alkoholiton siideri – ei muuten maistunut yhtään hullummalta.

Jossain vaiheessa iltaa sisko tuli sisälle hihkumaan M:lle ja mulle, että hei takapihalla on iso trampoliini. Lähdin uteliaisuuttani tsekkaamaan – ja hikihän siinä tuli. Pompin varmaan puoli tuntia putkeen ja suunnilleen saman ajan nauroin vedet silmissä. Oli se vaan hauskaa, varsinkin kun tuntuma hyppimiseen löytyi alkuhaparoinnin jälkeen.

Illan aikana myös sovittiin, että koska talonväki nyt muuttaa kuka mihinkin kaupunkiasuntoon niin trampoliini muuttaa meidän porukoille! Ensi kesänä tulee hyvin todennäköisesti siis pompittua yhden jos toisenkin kerran, ou jee. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein mukava, trampoliinipomppimisen lisäksi näin paljon vanhoja tuttuja sekä tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Ja ihmisiä oli koko talo täys! Ei huonommat jäähyväisbileet kyseiselle talolle.

Pari sanaa vielä kuvissa näkyvästä asustani. Loppukesästä ’08 H&M:n nettikaupasta tilatut punaiset housut sujahtivat tauon jälkeen jalkaan yllättävän helposti (viime talvena eivät menneet kiinni…) ja lunastivat saman tien paikkansa yksinä tämän kesän suosikkipökistä. Jatkavat epäilemättä voittokulkuaan syksylläkin, kuten myös vuosi takaperin Monkista ostettu hattu – rakkaus sitä kohtaan on edelleen suuri. Mustavalkokuvioisen paidan taisin bongata jostain blogista ja kun paita tuli vastaan KappAhlin tyttöjenosaston alerekissä kahdella ja puolella eurolla, ei auttanut muuta kuin napata viimeinen 170-kokoinen kevyesti laskeutuva vaatekaapin piristäjä mukaan. Olen saanut monesti jo todeta että aivan loistava hankinta!

(Punahousukuvat otti Feline, muut minä itse.)