Sanoista asiaa

Uusi viikko alkoi väsyneesti; vietin eilisen Salossa siskon muuttoapuna pakkailemassa tavaroita, siivoamassa sekä tietysti kantamassa tavaraa autoon. Kotona olin lähempänä puoltayötä ja sitten oli vielä tehtävä koneella yhtä työhommaa eteenpäin. Yhden paikkeilla kaaduin sänkyyn ja simahdin saman tien, harmi ettei ollut kovin montaa tuntia aikaa nukkua. Onneksi edellisenä yönä olin kerrankin nukkunut lähes kellon ympäri eikä viikonlopulta noin muuten ollut univelkaa. Tänään töissä olo oli kuitenkin hieman väsähtänyt – kumma kyllä inspiraatiota oli vaikka mihin ja työt etenivät toivotulla tavalla.

Siinä työnteon keskellä jäin miettimään erästä kielellistä nykytrendiä, jota tulee vastaan jo lehdissäkin: esimerkkisanoiksi voisi antaa kotoilu, kestovaippailu, tyyleily. Mikä ihmeen buumi on tehdä substantiivista verbi, joka kuulostaa kaikin puolin pöljältä? Nyt kun nuo kirjoitin niin taisi koko ihmettely lähteä juurikin tuosta kestovaippa-aiheesta… Ja hei tyttöily, sille on oikein oma taginsa Blogilistalla! En ehkä kestä.

Toinen jo pidempään mietityttänyt sana on sairausloman ns. lempinimi. Itse olen käyttänyt sanaa saikku about aina kuten täällä päin Suomea yleensäkin, mutta nyt yhtäkkiä fb-seinälläkin hyppelee vähän väliä sana saikke. Missä vaiheessa saikusta on tullut saikke vai onko se vain levinnyt pääkaupunkiseudulta myös tänne “maalle”? (Enhän mä oikeasti edes tiedä missä kyseistä muotoa on käytetty ensin, kuulostaa vaan kovin helsinkiläiseltä väännökseltä.)

Se siitä, nyt suljen suuni ja hipsin kohta tästä koneelta peiton alle vetämään unta palloon. Tälle viikolle on taas suunnitelmissa jos jonkinlaista ohjelmaa, loppuviikosta toivottavasti vähän rauhoittuu ja ehdin mahdollisesti vähän hengähtääkin. Vuorokauden kaksikymmentäneljä tuntia, ei ne vaan mihinkään tahdo riittää.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään, kunhan olivat tietokoneen uumenissa odottamassa blogiin pääsyä. Ruutuihin tallentui luonnon taidonnäytteitä kuun puolivälistä, kun kävin Salossa palauttamassa vihdoin tavarat edelliseen työpaikkaani. Välillä paistoi aurinko, välillä taas tuli vettä kuin siitä kuuluisasta ahterista. Pilvet näyttivät epätodellisilta, aivan kuin niitä olisi läiskitty säännöllisinä möykkyinä sinne tänne. Kaunista.

Savage Garden – Affirmation [1999]